Lue keskustelun säännöt.
Syntyvyyden romahduksen takana raju muutos: Nuoret aikuiset eivät halua "luopua elämäntyylistä"
10.02.2024 |
Nyt puhutaan asiaa! Syntyvyyden romahduksen syyt eivät todellakaan ole rahassa eivätkä työelämässä! Syy on juurikin tuossa, kun nuoret aikuiset eivät halua "luopua elämäntyylistä".
https://www.verkkouutiset.fi/a/syntyvyyden-romahduksen-takana-raju-muut…
"Väestötutkija kertoo, että lapsettomista kaksikymppisistä jopa neljännes ilmoittaa ihanteelliseksi lapsiluvuksi nollan."
"Kulttuurinmuutos perheen perustamisessa ja parisuhteiden muodostamisessa on yksi merkittävimmistä syistä romahtaneen syntyvyyden taustalla, sanoo Väestöliiton johtava tutkija Venla Berg Verkkouutisille."
"Väestötieteessä alenevaa syntyvyyttä on usein selitetty talouden laskukausilla, joiden aikana syntyvyys on alentunut elpyäkseen noususuhdanteen aikana.
- Useiden tutkimusten mukaan ei näytä siltä, että talous olisi päävaikutin. Taloussuhdanteet ovat vuoden 2010 jälkeen menneet sekä ylös että alas. Tästä huolimatta syntyvyys ei ole kohentunut. Monet tutkijat ovat päätelleet, että talous ei ole selittävä tekijä, Berg sanoo.
Hän kertoo, että tutkimusten mukaan taloudelliset syyt ovat kärkisyiden joukossa perheillä, joissa mietitään toisten, kolmansien ja sitä seuraavien lasten hankkimista. Tämä johtuu esimerkiksi epävarmasta taloustilanteesta tai liian pienestä asunnosta.
Valtaosan syntyvyyden laskusta selittää kuitenkin esikoisten syntyminen.
- Esikoista miettivien ja lykkäävien keskuudessa taloussyyt eivät kuitenkaan ole tutkimuksissa kärjessä. Esikoisia lykkäävillä ykkössyinä on, että he eivät halua luopua nykyisestä elämäntyylistä sekä haluavat keskittyä muihin itseään kiinnostaviin asioihin, Berg taustoittaa.
Tutkijan mukaan taustalla on laajempi perheen perustamiseen liittyvä kulttuurinmuutos. Se ei ole enää automaattinen osa elämää, jonka ajoitusta pohditaan. Nykyään ihmiset aidosti miettivät haluavatko ollenkaan lapsia. Bergin mukaan muutos on tapahtunut 2010-luvulta lähtien.
- Aiempaa suurempi joukko sanoo, ettei halua ollenkaan lapsia ja ihanteellinen lapsiluku olisi nolla. Kaksikymppisistä lapsettomista jopa 20-25 prosenttia ilmoittaa ihanteelliseksi lapsiluvuksi nollan, kun vastaava joukko on ennen ollut alle viisi prosenttia, Berg havainnollistaa huomattavaa muutosta."
Kommentit (267)
Vierailija kirjoitti:
Väestöliitto on asenteellinen lafka.
Parempi nimi olisi Väestöttömyysliitto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka haluaa tehdä lapsia maaailmaan, jossa juuri ja juuri ehtii itsestään huolehtia.
En ymmärrä miten tässä ehtisi oikeasti kasvattaa lasta ja viettää aikaa hänen kanssaan.
Töissä, työmatkoissa ja niihin valmistautuessa menee 11tuntia päivässä. Ruoanlaitto, kaupassakäynti, pyykinpesu päälle ja kuntoilu.
Missä ihmeen välissä huolehtisin lapsesta?
Miten siihen on ehditty ja ehditään muualla, missä työpäivät ovat pidempiä ja kaikki muut hommat ovat kovemman työn takana? Jos joku ei tiski- ja pyykkikoneen ja einesten avullakaan löydä aikaa lapselle, niin sitten vou jo katsoa peiliin.
Voi olla, että että ehtivätkin. Itse en halua ruuhkauttaa elämääni, että joku yhteiskunta tarvitsee palkkaorjia.
Mieluummin teen duunia ja ansaitsen rahaa sijoituksiin. Kun sijoitukset tuottavat tarpeeksi lopetan työt ja nautin vielä vapaammasta elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"- Eräässä tutkimuksessamme puhuttiin, että pitäisi ehtiä elää ennen kuin lapset tulevat, koska elämä loppuu sitten, kun lapset syntyvät. Ihmisillä voi olla tällainen epärealistinen, stereotyyppinen ja kamalakin kuva siitä, mitä elämä on sitten, kun on lapsia, hän toteaa."
Lapsiperheitä läheltä seuranneena se lapsiperhe-elämä voi todellakin olla juuri tuollaista. Erityisesti, jos lapsi ei ole terve.
vela n48
Ja jokainen aikuinen on itse ollut lapsi. Itse ainakin tajusin jo alle kouluikäisenä, mitä packaa koko touhu on. Vanhemmat raataa töissä ja tuskittelee milloin mitäkin, rahahuolia, sairauksia, työstressiä, kotitöitä. Kamalaa raadantaa ja itse sain kasvaa täysin yksin ja hylättynä, ei vanhemmilla ollut aikaa/voimia/kiinnostusta lapsen kuulumisille.
Välittävillä vanhemmilla on tuohon aina aikaa, vaikka töitä olisi paljon. Olen pahoillani puolestasi. Mun äiti oli vuorotöissä ja isällä oli usein paljon ylitöitä ja molemmat olivat välillä viikonloppuina töissä. Harvoin kuitenkaan sattui niin, että isä oli aamusta asti töissä ja tuli ylitöistä puolen yön aikaan ja äidillä oli samaan aikaan iltavuoro. En minä ole sellaisesta kärsinyt. Se on normaalia elämää. Se, missä olen tuntenut olevan vähän yksin on se, että mut kiusattiin ja hakattiin lopulta ihan hajalle koulussa ja koulun ulkopuolellakin, mutta kyllä mun vanhemmilla on ollut aikaa mulle vaikka niilläkin oli stressiä töistä ja vanhempien seura ja koti ainoa varma turva haukutuksi ja pahoinpidellyksi tulemiselta. Kiusatuksi joutuminen ja niihin liittyneet useat hengenvaaralliset tilanteet, joista olen selvinnyt hengissä ainoastaan hyvän onnen, nopeiden refleksien ja adrenaliilipurkauksen aiheuttaman fyysisen voiman yhdistelmillä. Jo ala asteella minulla on ollut veistä kurkulla kolmisen kerataa yhden paikallisen hullun kauhukakaran painamana ja jo silloin eräs toinen kiusaaja oli jopa kirjastossa yrittänyt ryöstää minua puukolla uhaten ja sanoi tappavansa minut, ellen anna hänelle rahaa, mutta luopui ilmeisesti lopulta aikeista, kun se vissiin uskoi, ettei mulla ole mukana edes kolikon kolikkoa. Ja sitten kun mä olin muistaakseni lukioikäinen niin se kauhukakara josta mainitsin, yritti ajaa mun yli autolla, mutta mä ehdin hypätä sen keulan edestä jne. ja olihan se yrittänyt hukuttaa mut jo aiemmin. Ja sitten moni muista kiusaajistani, jotka ovat käyttäneet sanallista ja ruumiillista väkivaltaa minuun, ovat tulleet aika vauraista ja ns. hyvämaineisista kodeista. Elämä ei ole mustavalkoista. Tästä huolimatta olisin halunnut perustaa perheen ja saada lapsia. Miehenä se on näillä eväillä aika lailla mahdotonta, kun päälle on tullut vielä vakava mielisairaus ja mm. astmakin oireilee välillä pahasti, eikä synnyttää voi. Minua surettaa suuresti, ettei minulla ole, eikä tule olemaan lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Sukupuutto uhkaa ja se on hyvä. Hallitus voisi jakaa niitä köysiä.
Ei siinä taida köysiä tarvita. Ihmisillä geenivirheiden määrä kasvaa lopulta niin suureksi että ihmisen uusiutuminen tyrehtyy.
Minunkin unelmien lapsiluku oli alle 30-vuotiaana nolla. Vasta päälle kolmikymppisenä aloin ajatella, että haluaisin ehkä yhden lapsen. Sain ensimmäisen lapsen 36-vuotiaana ja nyt, päälle nelikymppisenä minulla on kolme lasta.
Monille meistä ei ole olemassa mitään tiettyä järjestystä tai valmista suunnitelmaa, jossa suorittaa asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään halutaan elää itselle, toteuttaa omia unelmia ja menestyä. Perhe-elämä on paljolti vastuun ottamista toisista, lasten kasvatus on vaikeaa, pikkulapsi-arki uuvuttavaa.
Itsekkyys ehkä on tarkemmin sanottu kuin pelkkä "ei vaan haluta".
Perhe kyllä antaa myös paljon, mutta perhe-arvot ei ole enää mediaseksikkäitä. Media haluaa korostaa lasten itsemääräämisoikeutta ja perhe ja vanhempien määräysvalta lapsistaan on jo pitkälti otettu pois.
Yhteiskunta ei näytä haluavan perheitä, eikä yksilötkään. No, eihän sitä väkisin tarvitse. Mutta jos joku vielä haluaa perheen, niin miksi se nähdään niin vaarallisena ja vääränä?
Tämä. Lasten itsemääräämisoikeus on mennyt yli siten, että se ei enää ole heidän etu. Vanhempien velvollisuus on pitää lapsesta huoli, muttasirä halutaa yjteiskunnan toimesta ulkoistaa yh enemmän viranomaiille tai jopa lapsille. Vanhemmuus tehdään mahdottomksi ja jotenkin jopa uhaksi. Niin usein oltu jopa edellisellä hllituskaudella huolissaan lasten turvallisuudesta pitkien kesälomien tai koronasulun aikana. Miksi pilata vanhemmuus kaikilta jos jotkut harvat ei siihen kykene?
Yhteiskunnan tulisi arvostaa vanhemmuutta enemmän. Luottaa vanhempiin ja antaa niin riittävä valta kuin tuki hoitaa vanhemmuutta kunnialla. Puututtaisiin vain niihin tapauksiin, missä nämä asiat eivät toimi. Tällä hetkellä jokainen vanhempi on älyttömän paineen ja oletusarvoisen "huolestumisen" tai arvion alla. Suomessa joutuu pelkäämään, että enhän ikinä vain unohda vaikka lapsen hammaslääkäriaikaa tai toivottavasti lapsi ei sairastele liikaa kouluaikana -molemmista tapauksissa kun viranomainen päättää helposti toimia ja kiittää vanhemmuuden hyvin hoitavaa vanhempaa/vanhempia vaikkapa sillä lasulla.
Tämä järjettömyys ja oletusarvoisen epäluottamus vanhempia kohtaan sekä se, että vanhemmilta viedään oikeudet hoitaa vanhemmuutta jopa omakannassa* johti siihen, että yksi lapsi sai riittää.
*) Omakannassa pystyit näkemään ennen lapsen tiedot vain 9-vuotiaaksi. Tämä esti lasten riittävän hoidon ja terveyden seuraamisen varsinkinjos lapsella oli pitkäaikaussairaus, muu operaatio, missä useampia käyntejä tai vaikka lapsi on vammainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka haluaa tehdä lapsia maaailmaan, jossa juuri ja juuri ehtii itsestään huolehtia.
En ymmärrä miten tässä ehtisi oikeasti kasvattaa lasta ja viettää aikaa hänen kanssaan.
Töissä, työmatkoissa ja niihin valmistautuessa menee 11tuntia päivässä. Ruoanlaitto, kaupassakäynti, pyykinpesu päälle ja kuntoilu.
Missä ihmeen välissä huolehtisin lapsesta?
Miten siihen on ehditty ja ehditään muualla, missä työpäivät ovat pidempiä ja kaikki muut hommat ovat kovemman työn takana? Jos joku ei tiski- ja pyykkikoneen ja einesten avullakaan löydä aikaa lapselle, niin sitten vou jo katsoa peiliin.
Ja sitten kun pistät pöytään niitä eineksiä, niin olet huonoin äiti ikinä.
Äitiyden vaatimuksetkin kun on nykyään sellaiset, että arvosteluja saat jos et kaikessa pyri täydellisyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka haluaa tehdä lapsia maaailmaan, jossa juuri ja juuri ehtii itsestään huolehtia.
En ymmärrä miten tässä ehtisi oikeasti kasvattaa lasta ja viettää aikaa hänen kanssaan.
Töissä, työmatkoissa ja niihin valmistautuessa menee 11tuntia päivässä. Ruoanlaitto, kaupassakäynti, pyykinpesu päälle ja kuntoilu.
Missä ihmeen välissä huolehtisin lapsesta?
Miten siihen on ehditty ja ehditään muualla, missä työpäivät ovat pidempiä ja kaikki muut hommat ovat kovemman työn takana? Jos joku ei tiski- ja pyykkikoneen ja einesten avullakaan löydä aikaa lapselle, niin sitten vou jo katsoa peiliin.
Voi olla, että että ehtivätkin. Itse en halua ruuhkauttaa elämääni, että joku yhteiskunta tarvitsee palkkaorjia.
Mieluummin teen duunia ja ansaitsen rahaa sijoituksiin. Kun sijo
Niinhän sinä luulet. Kun muutkin ajattelevat noin niin yrityksiä ajautuu konkkaan ja valtio lunastaa omaisuuttasi tavalla tai toisella. Ja julma olet, jos ajattelet vain itseäsi, etkä halua kokea rakkautta lapsiisi ja elämän jatkumiseen. Viimeinen sammuttaa valot.
Vierailija kirjoitti:
Minunkin unelmien lapsiluku oli alle 30-vuotiaana nolla. Vasta päälle kolmikymppisenä aloin ajatella, että haluaisin ehkä yhden lapsen. Sain ensimmäisen lapsen 36-vuotiaana ja nyt, päälle nelikymppisenä minulla on kolme lasta.
Monille meistä ei ole olemassa mitään tiettyä järjestystä tai valmista suunnitelmaa, jossa suorittaa asiat.
Monet naiset eivät voi enää tuossa iässä saada lapsia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minäkin silloin kaksikymppisenä ajattelin etten halua lapsia. Mutta kun ikää on 30 mittarissa niin kyllä se mieli monella pikkuhiljaa alkaa muuttua.
"Tutkijan mukaan taustalla on laajempi perheen perustamiseen liittyvä kulttuurinmuutos. Se ei ole enää automaattinen osa elämää, jonka ajoitusta pohditaan. Nykyään ihmiset aidosti miettivät haluavatko ollenkaan lapsia. Bergin mukaan muutos on tapahtunut 2010-luvulta lähtien."
Niinpä. Enää ei ole "pakko" perustaa perhettä ja hankkia lapsia. Nuoret haluaa päättää itse, eivätkä anna "kun niin kuuluu tehdä" vaikuttaa elämäänsä.
En minäkään suostuisi uhrautumaan joidenkin yleisten odotusten ja oletusten edessä. Elän kerran ja valitsen myös miten sen kerran elän.
Tervettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua olla raskaana,synnyttää ja en jaksa hoitaa lapsia. Ennen ajattelin että ehdottomasti haluan lapsia mutta oikeastaan koko ajan enemmän ja enemmän kallistun sille kannalle etten mitä luultavammin tee lapsia ollenkaan. Ehkä yhden jos sitäkään.
N27
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka haluaa tehdä lapsia maaailmaan, jossa juuri ja juuri ehtii itsestään huolehtia.
En ymmärrä miten tässä ehtisi oikeasti kasvattaa lasta ja viettää aikaa hänen kanssaan.
Töissä, työmatkoissa ja niihin valmistautuessa menee 11tuntia päivässä. Ruoanlaitto, kaupassakäynti, pyykinpesu päälle ja kuntoilu.
Missä ihmeen välissä huolehtisin lapsesta?
Miten siihen on ehditty ja ehditään muualla, missä työpäivät ovat pidempiä ja kaikki muut hommat ovat kovemman työn takana? Jos joku ei tiski- ja pyykkikoneen ja einesten avullakaan löydä aikaa lapselle, niin sitten vou jo katsoa peiliin.
Ja sitten kun pistät pöytään niitä eineksiä, niin olet huonoin äiti ikinä.
Äitiyden vaatimuksetkin kun on nykyään sellaiset, että arvosteluja saat jos et kaikessa pyri täy
Kenen mielestä huonoin äiti, lastenko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka haluaa tehdä lapsia maaailmaan, jossa juuri ja juuri ehtii itsestään huolehtia.
En ymmärrä miten tässä ehtisi oikeasti kasvattaa lasta ja viettää aikaa hänen kanssaan.
Töissä, työmatkoissa ja niihin valmistautuessa menee 11tuntia päivässä. Ruoanlaitto, kaupassakäynti, pyykinpesu päälle ja kuntoilu.
Missä ihmeen välissä huolehtisin lapsesta?
Miten siihen on ehditty ja ehditään muualla, missä työpäivät ovat pidempiä ja kaikki muut hommat ovat kovemman työn takana? Jos joku ei tiski- ja pyykkikoneen ja einesten avullakaan löydä aikaa lapselle, niin sitten vou jo katsoa peiliin.
Ja sitten kun pistät pöytään niitä eineksiä, niin olet huonoin äiti ikinä.
Äitiyden vaatimuksetkin kun on nykyään sellaiset, että arvosteluja saat jos et kaikessa pyri täy
Ei kenenkään tarvitse olla täydellinen äiti. Kohtuuttomat vaatimukset tuntuvat tulevan toisilta äideiltä, sellaisilta joille ei elämässä mikään riitä. Kaipa niitä jostain käsittämättömästä syystä jotkut lapsettomat naisetkin viljelevät.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin silloin kaksikymppisenä ajattelin etten halua lapsia. Mutta kun ikää on 30 mittarissa niin kyllä se mieli monella pikkuhiljaa alkaa muuttua.
Enpä tiedä. Itse olen 40 v. nainen ja tiesin jo 20 vuotiaana, että lapsia en halua. Ja tiedän monia muitakin aikuisia, jotka eivät lapsia vaan halua. Koko elämä vaan pyörii lapsen ympärillä, lapsen voinnin ja lapsen halujen ympärillä. Mulle tuollainen tilanne olisi painajainen. Ei ole mitään ärsyttävämpää kuin huutava, itkevä lapsi...
Vierailija kirjoitti:
Minunkin unelmien lapsiluku oli alle 30-vuotiaana nolla. Vasta päälle kolmikymppisenä aloin ajatella, että haluaisin ehkä yhden lapsen. Sain ensimmäisen lapsen 36-vuotiaana ja nyt, päälle nelikymppisenä minulla on kolme lasta.
Monille meistä ei ole olemassa mitään tiettyä järjestystä tai valmista suunnitelmaa, jossa suorittaa asiat.
Itse vannoin kotoa muutettua vuosia, etten mene koskaan naimisiin.
Nuoriso haluaa leikkiä pitkälle keski-ikään. Aikuisuus ei houkuttele. Lelujen kanssa touhutaan päivät pitkät. Ja sitten vingutaan keski-iässä, kun kroppa jo liian vanha lasten saamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin silloin kaksikymppisenä ajattelin etten halua lapsia. Mutta kun ikää on 30 mittarissa niin kyllä se mieli monella pikkuhiljaa alkaa muuttua.
Tänä päivänä se muuttuu monilla vasta sitten, kun on jo liian myöhäistä enää katua ja se on heille kipeä ja surullinen asia. Katkerimmat heistä tiuskivat, että he vihaavat lapsia. Osa tiuskijoista varmasti vihaa oikeastikin. Se on todella surullista ja ikävää jos joku vihaa lapsia ja ihmisvihamielistäkin se on. Itse he eivät varmaan ole olleet koskaan lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin silloin kaksikymppisenä ajattelin etten halua lapsia. Mutta kun ikää on 30 mittarissa niin kyllä se mieli monella pikkuhiljaa alkaa muuttua.
Enpä tiedä. Itse olen 40 v. nainen ja tiesin jo 20 vuotiaana, että lapsia en halua. Ja tiedän monia muitakin aikuisia, jotka eivät lapsia vaan halua. Koko elämä vaan pyörii lapsen ympärillä, lapsen voinnin ja lapsen halujen ympärillä. Mulle tuollainen tilanne olisi painajainen. Ei ole mitään ärsyttävämpää kuin huutava, itkevä lapsi...
Huutava itkevä lapsi ärsyttää? Ja se on vielä maailman ärsyttävin asia. Maailma on jo seonnut, jos tällaisia ihmisiä alkaa nousta esiin. No eihän sinua kiinnosta lapsen vointi ja lapsille pitää osata myös sanoa ei! Olet tyyppiesimerkki itsekkäästä ihmisestä, joka ajattelee lähinnä omaa napaansa ja sen saavat muut ihmiset kokea ikävissä merkeissä, kun ovat tekemisissä kanssasi.
Miten ei-halutut lapset on yhteiskunnan etu? Ei heistä tulisi veronmaksajia vaan syrjäytyneitä ja mt-ongelmaisia. Jos vanhempi ei halua lasta niin ei se varmaan lapsen kanssa halua olla.