Nainen! Jos KUOLISIT, kuka jäisi sinua kaipaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole ketään joka järjestäisi edes sitä muistotilaisuutta.

N27

Miksi tätä on pitänyt alapeukuttaa ???

Voi olla, että lähimmät vähän itkisivät. Tuskin mitään suurempaa itkua tulisi kumminkaan minun takiani.

Hyvä ystäväni ja siskon tyttäret. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole ketään joka järjestäisi edes sitä muistotilaisuutta.

N27

Miksi tätä on pitänyt alapeukuttaa ???

Ilkeydestä tai epäuskosta?

Varmaan eniten minun mieheni, suloinen kissani, sekä siskot, veljet.

Lapset ei tule haudalle itkemään, ovat sanoneet.



 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan mun kissat, jos eivät saisi ruokaa normaaleina ruokinta-ajankohtina. 

Toivottavasti ei kukaan muu, minusta on masenta ajatus, että kuolleita pitäisi erityisemmin itkeä. Jokainen kuolee ja se on oikeastaan elämälle merkitystä antava asia, jos kaikki eläisi ikuisesti niin olisiko millään sitten lopulta enää merkitystä.

Musta taas on kaunista itkeä kuolleita läheisiä. Osoitus siitä, kuinka tärkeitä olivat, kun heidän menetys koskettaa.

En siis sitä tarkoita, etteikö saisi surra meneteyksiä, mutta miellän sen itkemisen enemmän omien tunteiden käsittelyksi. Eli omaa suruaan voi toki itkeä, mutta toivon ettei kukaan itkisi kuolleen itsensä (tässä kuvitteellisessa tapauksessa siis minun) vuoksi. En tiedä, pääsikö tästä kärryille, mitä ajan takaa tällä. Mutta siis ei ne kuolleet kyyneliä kaipaa enää :)

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. En oikeasti tiedä jäisikö kukaan kaipaamaan. Onhan mulla tietty mies ja lapsi ja muutama kaverikin. Joitakin läheisiä sukulaisia. Mysteeriksi jää, että kaipaisivatko tai itkisivätkö. Syynä se että olen aika rikkinäinen ja traumatisoitunut ihminen. Ehkä olisivat vain tyytyväisiä että pääsivät tällaisesta paskasta eroon. 

Oi, sinulla ikävä ajatus, jos sinusta välittävät, ei traumatisoituminen saa olla esteenä. 

Vierailija kirjoitti:

 

Musta taas on kaunista itkeä kuolleita läheisiä. Osoitus siitä, kuinka tärkeitä olivat, kun heidän menetys koskettaa.

          Toki.

           Suru voi tuottaa myös ääretöntä tuskaa.

          Eikä kenenkään ihmisen tärkeys tai arvo               ole kiinni siitä, jääkö joku kaipaamaan                   heitä vai ei.

Puoliso, aikuinen lapsi ja kissa.

Lapset, miesystävä, vanhemmat, veli, ystävät.. aika moni. 

Vierailija kirjoitti:

Lapset, miesystävä, vanhemmat, veli, ystävät.. aika moni. 

Sori unohtui mainita exäni, siis lasteni isä. Hän kaipaisi minua, koska joutuisi yksinhuoltajaksi ja varmasti kaipaisi vapaa-aikaansa. 

Aviomies, kaksi lasta, vävy, kolme siskoa ja useampikin ystävä. Ja kummityttö.

Miten niin nainen????

Poistoonhan se meni...

Broidi hyppisi riemusta. Hän vihaa minua. Arvatkaas meidän iät? Minä 62 ja broidi 66. Ei ole vieläkään päässyt yli siitä, että pikkusisko tuli häneltä huomiota viemään. Kerrankin tuottaisin hänelle iloa :D 

Muita tervepäisiä sitten ehkä surettaisi, ystävät, serkut, serkkujen lapset. Ai niin broidin kaksi tytärtä myös iloitsisivat. Katkasivat välit minuun, kun heidän mielestä riitelen isänsä kanssa. Aika heppoiset oli siteet heihin, ei voi mitään, näillä mennään hamaan hautaan asti.

Surun kokemukset liittyy paljon koettuihin menetyksiin ja kokemuksiin. Suru nostattaa muistot mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Lapset, lapsenlapsi, äiti, veli perheineen, ystävät.. Kotona ikävöisi kaksi kissaa. 

Ne kissat ei ikävöisi vaan alkaisivat syödä sinua esim kasvoista ja jaloista. 

Isä, sisko ja puoliso. Puoliso ei itkisi muistotilaisuudessa, paitsi salaa niin ettei kukaan näe.

Ei kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Sinua incelliä ei itkisi edes äitisi vaan lähinnä nauraisi.

Ei ole tarpeen olla hyökkäävä. Miksi olet?

Ap

Lapset