Miten saada ihminen ymmärtämään, kun laihduttaja kieltäytyy kahvitarjoiluista jne.? Kun toinen ei ymmärrä ilmaisua "ei kiitos"
Eli noudatan ihan tietynlaista ruokavaliosuunnitelmaa, ja se sopii minulle. Käyn seurakunnan tilaisuuksissa, jonka jälkeen usein on joko kahvitarjoilu tai lähetyslounas. Herkuista olen luopunut toistaiseksi. Lounaallekaan en mene, koska suunnittelen ruokavalioni aina etukäteen ja syön sen mukaisesti, eikä tule ruokahävikkiäkään. Toisekseen, jos aion aloittaa vhh-ruokavalion jossain vaiheessa, niin sitä suuremmalla syyllä en voisi sille lounaalle osallistua, koska ruokana voi olla esim. broilerilasagnette. Ja muutenkin, syön oman mallini mukaan, ja se sopii laihdutustyylliini.
Ongelmaksi on muodostunut, että henkilö jonka siellä tapaan, ei näytä ymmärtävän vaikka olen sanonut että haluan pudottaa painoa, syön tietyllä tapaa enkä toistaiseksi osallistu noihin kahvi- ja lounastarjoiluihin. Silti vaan jatkuu tuputtaminen siitä, miten meillä on lounas, tai kahvit ja pullat tarjolla.
En haluaisi sanoa pahasti, sillä välit menisivät poikki. Enkä haluaisi jättää menemättäkään. Onko muilla kokemuksia vastaavasta laihduttajalle tuputtamisesta? Miten ratkaisitte tilanteet? Riittikö normaali asiallinen puhe?
Kommentit (94)
Ei se yksi ateria tai pulla sinun maailmaasi kaada.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin jos kutsun jonkun ystäväni kotiini kahville, niin kysyn, haluaako suolaista vai makeaa. Suolaisena tarjoan runsaat voileivät ja makeana ostan jonkut ihanan leivonnaiset tai pullat. Lisäksi viinirypäleitä vadille.
Kerran nimittäin kävi niin, että olin panostanut makeaan tarjottavaan ja vieraani ei halunnut edes maistaa, koska ruokavalio. Ymmärrän kyllä, mutta hieman tympäisi.
Kun itse menen kylään, sanon etukäteen, jos en esim makeaa halua syödä.
Tässä ei ole edes kyse siitä, että menisin kylään, vaan seurakunnan tilaisuuteen, jonka jälkeen on usein joko lounas tai kahvitarjoilu. Toki, jos olisin hyvän ystävän luo kylään menossa ja laihduttaisin, niin tottakai sanoisin etukäteen että laihdutan ja en ota mitään, minua varten ei sitten tarvitse laittaa mitään.
Ap
Lopeta se juokseminen niissä seurakunnan kissanristiäisissä.
Vierailija kirjoitti:
Ei se yksi ateria tai pulla sinun maailmaasi kaada.
Typerästi sanottu. Kaikilla on oikeus päättää mitä syö tai mitä ei syö.
Et vaan ota, ei ole pakko. Mulla se tyrkyttäminen jatkui erään sukulaisen luona jo laihduttuani : Ethän sinä enää ole lihava, nyt voit syödä kakkua.
Kyllä ne tyrkyttäjät oppii.
Nostaa paidanhelmaa ja sanoo: katsokaa nyt, tätäkö pitäisi vielä kasvattaa?
Varautuu sanomaan ei niin kauan että urpoinkin tajuaa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ongelma, koska en juo kahvia. Minulle tulee siitä paha olo, eikä edes maistu. Siitä tulee aina aivan hirveä huuto. Ihmisille aivan käsittämätöntä, että en juo kahvia. Siinä sitten yrittävät pakottaa juomaan kahvia, eivätkä ole kuulleet ikinä, että joku kieltäytyy kahvista.
Tämä on todella erittäin kurja asia. Minä olen toiminut kotiavustajana ja voi miten tykkäsinkään työstäni,ja joka aamu oli ihanaa mennä auttamaan, aina siihen asti kun lopuksi alkoi se kahvinkeittely. "Kyllä sinä nyt kupillisen otat, älä viitsi, mitä tuo tuollainen nyt oikein on" ja kauhistuneet ilmeet. Ja voi sitä voileipien määrää. Kahdeksalle olisi riittänyt vähintään.
Aivan herttaisia asiakkaita, mutta kun ei vaan se kahvi sovi minulle. Ahdistava tunne, ihan siis oikeasti, fyysisesti ja paha olo. Googletin jo vuosia sitten tätä, ja sieltä löytyi kuinka joillekin ei vaan sovi ja juuri ne oireet mitä itse sain. Kerro se sitten 95-vuotiaalle, ettet juo hänen vaivalla laittamaansa juomaa. Väkisin aina väänsin leipää, kun en ihan kehdannut tyrmätä. Omat eväät kulkivat sitten autossa koko päivän kassissa.
Jos olisin jokaisen luona kahvia juonut ja leipää syönyt, saldo olisi ollut n. kymmenisen kupillista/työpv ja useampi voileipä. Onneksi joillain oli teetä tarjolla myös.
Sama juttu oli terveydenhoitoalalla työkaverien suhteen esim. vanhainkodilla. Sain yhden todella pahan kiusaajankin kimppuuni, kun kieltäydyin kahvista. "No niin, sinäkö et muka kaffetta ota, höpö höpö, kaadoin jo mukiin sulle" ja kantoi nenän eteen. Muut katsoivat taukohuoneessa jännituksen vallassa, saako kiusaaja tahtonsa perille. Ei saanut. Aikansa yritti. Miksi hoitoaloilla on niin paljon hemmetin inhottavia ihmisiä? (Olen sijaistanut lukuisissa paikoissa).
Vierailija kirjoitti:
Ei se yksi ateria tai pulla sinun maailmaasi kaada.
Jos toistuvasti käy tuolla missä sitä tyrkytetään ja kerran ottaa, niin mitä luulet, että jatkossa tapahtuu? Jokaisella on oikeus kieltäytyä tarjottavista, se ei ole loukkaus ketään kohtaan, eikä mitenkään itsekästä. Itsekästä on tuputtaa ja pakottaa.
Fiksu näyttää "tässä kahvit ja tarjottavat, ole hyvä", ja jättää asian siihen. Lisäksi voi kysyä tarviitko jotain...
Normaalia ruokaa syömällä ei liho jos noudattaa lautasmallia, tuskin musta kahvilaan lihottaa eikä lihota vaikka tilkan maitoa sekaan laittaisi. Muuten minäkin olisi lihava
Vierailija kirjoitti:
Normaalia ruokaa syömällä ei liho jos noudattaa lautasmallia, tuskin musta kahvilaan lihottaa eikä lihota vaikka tilkan maitoa sekaan laittaisi. Muuten minäkin olisi lihava
Kyse on nyt periaatteesta ja itsemääräämisoikeudesta, sekä fiksusta käytöksestä
Selvitin asian äsken hänen kanssaan. Hän ei ollut ollenkaan tajunnut aiheuttaneen minulle ahdistusta tuon vuoksi eikä ollut tarkoittanut että minun olisi pakko syödä. Sanoi myös, että oli hyvä kun otin asian puheeksi, eikä hän tarkoita tuputtaa. Ei vaan voi päästä toisen pään sisälle, joten asiat kuulemma kannattaa aina selvittää. Asia on nyt ok ja puhuttu läpi :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos joku laittaa jotain väkisin lautasellesi, jätä vaan syömättä.
ja kai joka lounaspöydästä jotain pientä löytyy vaikka vihreää salattia, jota voi syödä? Ja kahvipöydästä kahvia voi ottaa?
miten tämmöisestä voi generoida tuommoisen ongelman, että harkitsee pistävänsä jonkun kanssa välejä poikki.
Välien pistäminen poikki on ihan hyvä ratkaisu, jos toinen ei usko vaan inttää samaa asiaa tapaamisesta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku laittaa jotain väkisin lautasellesi, jätä vaan syömättä.
ja kai joka lounaspöydästä jotain pientä löytyy vaikka vihreää salattia, jota voi syödä? Ja kahvipöydästä kahvia voi ottaa?
miten tämmöisestä voi generoida tuommoisen ongelman, että harkitsee pistävänsä jonkun kanssa välejä poikki.
Välien pistäminen poikki on ihan hyvä ratkaisu, jos toinen ei usko vaan inttää samaa asiaa tapaamisesta toiseen.
Ylipäätään jos toisen ihmisen tapaamisen jälkeen jää itselle ahdistunut olo, niin jotain on pielessä. Ei kannata olla tekemisissä. Ei ihmissuhteen kuulu aiheuttaa ahdistusta, päinvastoin.
Jos joku laittaa jotain väkisin lautasellesi, jätä vaan syömättä.
ja kai joka lounaspöydästä jotain pientä löytyy vaikka vihreää salattia, jota voi syödä? Ja kahvipöydästä kahvia voi ottaa?
miten tämmöisestä voi generoida tuommoisen ongelman, että harkitsee pistävänsä jonkun kanssa välejä poikki.