Otatteko joskus samaan aikaan alkoholia, vaikka lapset kotona?
Esimerkiksi lasten mennessä nukkumaan avaatte viinipullon tai otatte muutaman saunajuoman? Että minua ärsyttää, kun olen sanonut miehelle, että taidan ottaa pari lonkeroa saunan jälkeen, niin kas kummaa hänkin ottaa!? Minä en sitten ota yhtään, kun olen sitä mieltä, että vähintään toisen vanhemman pitää olla täysin nollalinjalla AINA. Sama vaikka viinin kanssa, sanon haluavani pari lasia viiniä, niin äijäkin alkaa kaivaa lasia kaapista! Olenko nipo? Lapset 2v. ja 4v.
Kommentit (93)
Ruuanlaiton yhteydessä on kätevä ryystää viinipullosta. Kakarat ei hoksaa mitään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä tein noin. Ihan hirveä olo vieläkin asiasta näin vanhana (66v).
Olitko sä sitten juoppo? Ja tuliko sun lapsistakin juoppoja?
Omasta kokemuksesta lapsista tulee juoppoja juurikin jos alkoholi on joku tabu. Vanhemmillani oli omituinen suhde alkoholiin ja sitä ei ehdottomasti saanut koskaan juoda. Yllättäen veljeni on rappiojuoppo ja olin minäkin muutaman vuoden. Samanlainen kuvio ollut parilla tuntemallani juopolla, sitten taas jos perheessä on juotu avoimesti alkoholia niin suhde alkoholiin on neutraalimpi.
Totta kai. Lapset ovat vasta 8v, 6v, 3v ja 10kk. Ei ne sitä huomaa, että olen humalassa.
Vierailija kirjoitti:
Otetaan joo vaimon kanssa samaan aikaan, vaikka lapset on kotona.
Olette pikkuhiprakassa? Kyse nimenomaan siitä, että minä haluan sen pikkuhiprakan parista viinilasillisesta, mutta en vaan voi niin tehdä, kun mies myös haluaa. Minusta ei ole sopivaa, että molemmat ovat edes pienessä humalassa yhtäaikaa lasten ollessa kotona. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se tuossa aloittajan kuviossa häiritsee että miehenkin on automaattisesti otettava kans. Miksei voi joskus vaan todeta, että mä en nyt ota tällä kertaa mut ota sä vaan.
Siis tämä juuri. Mies kyllä ottaa paljon useammin alkoholia kuin minä ja useamman annoksen. Mutta jos minä joskus pari kertaa vuodessa sanon haluavani ottaa pari lasia viiniä tai muutaman saunalonkeron ihan siksikin, että haluan pienen humalan/rentoutumisen, niin mies haluaa myös ja TIEDÄN, että hänelle ei riitä se yksi, vaan hänen täytyy juoda kanssa pikkuhiprakkaan. Eri juttu, jos lapset ovat jossain hoidossa. Ap
Minä taas en ymmärrä humalahakuista juomista. Ymmärrän miestäsi, alkoholi on seurajuoma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikävä kyllä tein noin. Ihan hirveä olo vieläkin asiasta näin vanhana (66v).
Olitko sä sitten juoppo? Ja tuliko sun lapsistakin juoppoja?
Omasta kokemuksesta lapsista tulee juoppoja juurikin jos alkoholi on joku tabu. Vanhemmillani oli omituinen suhde alkoholiin ja sitä ei ehdottomasti saanut koskaan juoda. Yllättäen veljeni on rappiojuoppo ja olin minäkin muutaman vuoden. Samanlainen kuvio ollut parilla tuntemallani juopolla, sitten taas jos perheessä on juotu avoimesti alkoholia niin suhde alkoholiin on neutraalimpi.
Meillä miehen kanssa molempien vanhemmat alkoholisteja, ei ole ollut väliö onko lapset paikalla itse kaatokännissä. Me ei humalaan juoda lasten nähden, yhden annoksen voi kuitenkin juoda, ettei isovanhempien malli ole ainut. Myöskään täysi alkoholittomuus ei ole hyvä malli lapsille (siis jos alkoholia kuitenkin "salaa" käyttää).
Meillä jompikumpi kumpi ottaa. Tai sitten otetaan vain ne yhdet lasilliset molemmat. Ihan just, että jos tulee joku tilanne, pitää lähteä lapsen kanssa päivystykseen tms. Mies ymmärtää myös tämän, niin ei ole tullut epäselvyyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se tuossa aloittajan kuviossa häiritsee että miehenkin on automaattisesti otettava kans. Miksei voi joskus vaan todeta, että mä en nyt ota tällä kertaa mut ota sä vaan.
Siis tämä juuri. Mies kyllä ottaa paljon useammin alkoholia kuin minä ja useamman annoksen. Mutta jos minä joskus pari kertaa vuodessa sanon haluavani ottaa pari lasia viiniä tai muutaman saunalonkeron ihan siksikin, että haluan pienen humalan/rentoutumisen, niin mies haluaa myös ja TIEDÄN, että hänelle ei riitä se yksi, vaan hänen täytyy juoda kanssa pikkuhiprakkaan. Eri juttu, jos lapset ovat jossain hoidossa. Ap
Minä taas en ymmärrä humalahakuista juomista. Ymmärrän miestäsi, alkoholi on seurajuoma.
Niin, mies haluaa juoda seuraksi myös humalahakuisesti, ymmärrätkö? Minulle riittää 2 lasia viiniä ja tulee mukava rentoutunut olo, mies tarvitsee enemmän, jotta saa saman olon eikä hänelle riitä se lasillinen. Näin ollen minä sitten olen päättänyt olla ottamatta, mutta olen kyllä sanonut miehelle, ettei ole reilua ja miksei vaan voi olla juomatta silloin! Ap
En ota enkä tule ottamaan. Mun lapsuudessa oli enemmän vakio, että joku oli humalassa aina. Ei ollut yhtenäkään viikon iltana ajokuntoisia. Piti erikseen sopia isän kanssa etukäteen ettei joisi mitään. Hän vielä pystyi jonkun autokyydin verran pidättämään iltakaljoja. Mutta kun kyyti oli hoidettu niin korkki auki. Äiti oli kännissä lähes aina.
Jännää ajatella, että se todella meni noin koko lapsuus ettei kukaan ollut koskaan täysin luotettava. Humalatilan vuoksi apua ei läheskään aina saanut.
Vierailija kirjoitti:
Meillä jompikumpi kumpi ottaa. Tai sitten otetaan vain ne yhdet lasilliset molemmat. Ihan just, että jos tulee joku tilanne, pitää lähteä lapsen kanssa päivystykseen tms. Mies ymmärtää myös tämän, niin ei ole tullut epäselvyyksiä.
Näin juuri. Meillä ei mies ymmärrä, vaan haluaa ottaa, kun minäkin otan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Meillä jompikumpi kumpi ottaa. Tai sitten otetaan vain ne yhdet lasilliset molemmat. Ihan just, että jos tulee joku tilanne, pitää lähteä lapsen kanssa päivystykseen tms. Mies ymmärtää myös tämän, niin ei ole tullut epäselvyyksiä.
Ja jatkona tähän, että lasten nähden otetaan. Haluan, että oppivat näkemään mallin, että viiniä voi ottaa lasillisen tai ruoan kanssa ns.fiksusti. Eikä niin, että juodaan oksennusrinnuksilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä jompikumpi kumpi ottaa. Tai sitten otetaan vain ne yhdet lasilliset molemmat. Ihan just, että jos tulee joku tilanne, pitää lähteä lapsen kanssa päivystykseen tms. Mies ymmärtää myös tämän, niin ei ole tullut epäselvyyksiä.
Näin juuri. Meillä ei mies ymmärrä, vaan haluaa ottaa, kun minäkin otan. Ap
No mitä järkee on yksin ryypätä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se tuossa aloittajan kuviossa häiritsee että miehenkin on automaattisesti otettava kans. Miksei voi joskus vaan todeta, että mä en nyt ota tällä kertaa mut ota sä vaan.
Siis tämä juuri. Mies kyllä ottaa paljon useammin alkoholia kuin minä ja useamman annoksen. Mutta jos minä joskus pari kertaa vuodessa sanon haluavani ottaa pari lasia viiniä tai muutaman saunalonkeron ihan siksikin, että haluan pienen humalan/rentoutumisen, niin mies haluaa myös ja TIEDÄN, että hänelle ei riitä se yksi, vaan hänen täytyy juoda kanssa pikkuhiprakkaan. Eri juttu, jos lapset ovat jossain hoidossa. Ap
Minä taas en ymmärrä humalahakuista juomista. Ymmärrän miestäsi, alkoholi on seurajuoma.
Niin, mies haluaa juoda seuraksi myös humalahakuisesti, ymmä
No tässä tapauksessa kannattaa sitten lähteä hakemaan alkoholiongelmaan apua.
Vierailija kirjoitti:
En ota enkä tule ottamaan. Mun lapsuudessa oli enemmän vakio, että joku oli humalassa aina. Ei ollut yhtenäkään viikon iltana ajokuntoisia. Piti erikseen sopia isän kanssa etukäteen ettei joisi mitään. Hän vielä pystyi jonkun autokyydin verran pidättämään iltakaljoja. Mutta kun kyyti oli hoidettu niin korkki auki. Äiti oli kännissä lähes aina.
Jännää ajatella, että se todella meni noin koko lapsuus ettei kukaan ollut koskaan täysin luotettava. Humalatilan vuoksi apua ei läheskään aina saanut.
No, sinun tapauksesi on nyt vähän eri kategoriassa tämän ap:n hysterioinnin kanssa.
Piilottelu ja pingottaminen vasta oudon kuvan alkoholista antaakin lapsille. Yleispätevää ohjetta määrästäkään ei oikein voi antaa, koska joku on ihan tiu-tau yhdestä lasillisesta ja toisella ei viinipullollinenkaan aiheuta samanlaista käytöstä. Jos jonnekkin on pakko mennä niin taksi kulkee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se tuossa aloittajan kuviossa häiritsee että miehenkin on automaattisesti otettava kans. Miksei voi joskus vaan todeta, että mä en nyt ota tällä kertaa mut ota sä vaan.
Siis tämä juuri. Mies kyllä ottaa paljon useammin alkoholia kuin minä ja useamman annoksen. Mutta jos minä joskus pari kertaa vuodessa sanon haluavani ottaa pari lasia viiniä tai muutaman saunalonkeron ihan siksikin, että haluan pienen humalan/rentoutumisen, niin mies haluaa myös ja TIEDÄN, että hänelle ei riitä se yksi, vaan hänen täytyy juoda kanssa pikkuhiprakkaan. Eri juttu, jos lapset ovat jossain hoidossa. Ap
Minä taas en ymmärrä humalahakuista juomista. Ymmärrän miestäsi, alkoholi on seurajuoma.
Niin, mies
No, tosiaan mies juo myös hyvin harvoin, mutta joku ihme pakkomielle pyrkiä samaan aikaan minun kanssani. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä jompikumpi kumpi ottaa. Tai sitten otetaan vain ne yhdet lasilliset molemmat. Ihan just, että jos tulee joku tilanne, pitää lähteä lapsen kanssa päivystykseen tms. Mies ymmärtää myös tämän, niin ei ole tullut epäselvyyksiä.
Näin juuri. Meillä ei mies ymmärrä, vaan haluaa ottaa, kun minäkin otan. Ap
No mitä järkee on yksin ryypätä
Ryypätä? Jos haluan pikkuhiprakan, niin miksi miehenkin on pakko, kun tietää, etten halua niin, kun lapset ovat kotona. En minä halua tuolloin "ryypätä" hänen seurassa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan satoja kertoja. Nytkin litkin viiniä kun lapset päiväunilla.
Niin teillä ei ole kukaan ajokunnossa tai vesiselvä? Ap
Mitä sillä ajokunnolla tekee kun ei ole autoakaan, eikä edes ajokorttia?
Mutta eikös se kuitenkin riitä, että toinen vanhempi on täysin juomatta eikä se pari juomaa juova örvellä tai mekkaloi? Lapset nyt nukkuvat kuitenkin... Ap