En osaa rakastua tavalliseen ihmiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla vähän samaa. En vaan jaksa tylsiä ja tasaisia ihmisiä. Sanottavaa, mielipiteitä ja särmää on syytä olla. Tämä on sitten eri asia kuin joku väkivaltainen jännämies, jotka eivät ole koskaan olleet yhtään tyyppiäni. Mutta en vain pysty suhteeseen jonkun sinänsä mukavan hymistelevät normijampan kanssa, joka ei koskaan haasta minua. Näitä ovat melkein kaikki tapaamani tyypit: silmät ymmyrkäisinä ihastutaan kun minulla on luonnetta, mutta mitään omia mielipiteitä ei ole. 

Haet alitajuisesti jotain isähahmoa et tasaveroista turvallista ja vakaata miestä parisuhteeseen. Hae apua itsellesi.

Ei siinä ole mitään tasaveroista, että toinen vain tallittaa huumaantuneena, kun on jotain sanottavaa ja itsellä ei. Mulla on jo tarpeeksi huonekaluja, en tartte ylimääräistä tilanviejää, josta ei irtoa mitään omaperäistä. Hyviä ja kiinnostavia suhteita on ollutkin, mutta nämä tyypit ovat aika harvassa.

Miellätkö tavallisen miehen tylsäksi? Eivät ainoat vaihtoehdot parisuhteeseen ole huonosti kohteleva jännämies tai pelkästään kotisohvalla nyhjöttävä tavis. Kyllä, niitä myös löytyy seikkailunhaluisia ja mielenkiintoisia miehiä, jotka kohtelevat sinua hyvin.

Omalla kohdalla ainakin on ilmeisesti kyse siitä, että ajattelen alitajuisesti, että en ole yhtä hyvä ihminen kuin ns. tavalliset ihmiset. Ja että jos joku normaali alkaisi seurustelemaan kanssani, niin ei menisi kauaa että hän huomaisi että olen jotenkin outo ja huono ihminen. Sen takia on helpompi löytää seurustelukumppaneita niistä, joilla itsellään on joku ongelma, silloin oma huonommuus ei tule niin helposti ilmi.

Mä en edes hae suhdetta. Tästäkin keskustelusta taas huomaa kuinka normatiivista seuranhaku on. Kenestäkään ei ole pakko syttyä. Saat elää aivan vapaasti yksinäsi. Niin mäkin elän.

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdalla ainakin on ilmeisesti kyse siitä, että ajattelen alitajuisesti, että en ole yhtä hyvä ihminen kuin ns. tavalliset ihmiset. Ja että jos joku normaali alkaisi seurustelemaan kanssani, niin ei menisi kauaa että hän huomaisi että olen jotenkin outo ja huono ihminen. Sen takia on helpompi löytää seurustelukumppaneita niistä, joilla itsellään on joku ongelma, silloin oma huonommuus ei tule niin helposti ilmi.

Periaatteessa koet olevasi velkaa jollekin seksiä ja rakkautta, jota et todellakaan ole. Älä seurustele oman hyvinvointisi uhalla. 

Vierailija kirjoitti:

Terapiaan kannattaa mennä. Kiintymyssuhdemallissasi jotain joka ei tee sinulle itsellesi hyvää.

Ei kyseessä ole välttämättä mikään mielenterveyspuolen asia. Kaikki ei ole niin mustavalkoista.

Oletko ap alkoholisti-isän tytär? Usein aökoholisti-isän tytär hankkii aikuisena itselleen alkoholistipuolison.

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdalla ainakin on ilmeisesti kyse siitä, että ajattelen alitajuisesti, että en ole yhtä hyvä ihminen kuin ns. tavalliset ihmiset. Ja että jos joku normaali alkaisi seurustelemaan kanssani, niin ei menisi kauaa että hän huomaisi että olen jotenkin outo ja huono ihminen. Sen takia on helpompi löytää seurustelukumppaneita niistä, joilla itsellään on joku ongelma, silloin oma huonommuus ei tule niin helposti ilmi.

Oletko nepsy? Se voi selittää.

Vierailija kirjoitti:

Miellätkö tavallisen miehen tylsäksi? Eivät ainoat vaihtoehdot parisuhteeseen ole huonosti kohteleva jännämies tai pelkästään kotisohvalla nyhjöttävä tavis. Kyllä, niitä myös löytyy seikkailunhaluisia ja mielenkiintoisia miehiä, jotka kohtelevat sinua hyvin.

Seikkailunhaluiset miehet haluaa uusiin seikkailuihin, kun vanha seikkailu on seikkailtu

Ongelman tiedostaminen on jo puoli voittoa. Ne, jotka ovat traumatisoituneet lapsuudessa esim. luonnehäiriöisten tai muuten epätasapainoisten kasvattajien toimesta, usein jatkavat tiedostamattaan kuvioo omissa parisuhteissaan. Terve, sopuisa kumppani tuntuu kuin eri maailmasta olevalta tai "kiiltokuvalta". Sujuva elämä, ilman ristiriitoja, vihan ja rakkauden vuorottelua, tuntuu "tylsältä". 

Jos lapsuus on ollut pelkkää draamaa, tasainen normielämä, ilman tunnekuohuja on tylsää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miellätkö tavallisen miehen tylsäksi? Eivät ainoat vaihtoehdot parisuhteeseen ole huonosti kohteleva jännämies tai pelkästään kotisohvalla nyhjöttävä tavis. Kyllä, niitä myös löytyy seikkailunhaluisia ja mielenkiintoisia miehiä, jotka kohtelevat sinua hyvin.

Seikkailunhaluiset miehet haluaa uusiin seikkailuihin, kun vanha seikkailu on seikkailtu

Tämä on totta. Minulla ja miehelläni on koko ajan uusi seikkailu tiedossa. Viime vuonna kiertelimme Etelä-Amerikkaa ja tänä vuonna Australiaan ja Uuten-Seelantiin sekä Burning Man -festarit Jenkeissä. Myös kotona ollessa kokeillaan arjessa paljon uusia asioita ettei käy elämä pitkäksi. Suosittelen :)

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdalla ainakin on ilmeisesti kyse siitä, että ajattelen alitajuisesti, että en ole yhtä hyvä ihminen kuin ns. tavalliset ihmiset. Ja että jos joku normaali alkaisi seurustelemaan kanssani, niin ei menisi kauaa että hän huomaisi että olen jotenkin outo ja huono ihminen. Sen takia on helpompi löytää seurustelukumppaneita niistä, joilla itsellään on joku ongelma, silloin oma huonommuus ei tule niin helposti ilmi.

Samaistun tähän täysin. 

Mulla kans vastaavaa. Esimerkiksi minulle on kumppaniehdokkaassa vastenmielinen ominaisuus hyvät ja läheiset välit perheeseen. Itse en ole tekemisissä oman perheeni kanssa kuin harvoin ja vastentahtoisesti. Tapailin tyyppiä joka kävi usein isänsä luona ja soittelivat päivittäin. Tunsin kuvotusta ja aloin pitää häntä lässynä perhepoikana vaikka tajuan kyllä että hän on terve ihminen jolla on hyvät vanhemmat. Ei hän tosin muutenkaan kiinnostanut mua. Oli lässy ja ärsyttävä. Eli toisin sanoen ihan normaali ja tasapainoinen. :D

Normaalit on usein normaaleita siksi, että niillä on ollut hyvä ja tasapainoinen lapsuus. Samasta syystä ne ei ole joutunut kompensoimaan, kaikki on tullut helpommalla, ja niinpä ovat usein tylsiä. Ei ole sattumaa, että esimerkiksi koomikot ovat lähes kaikki ihan sekopäitä tai jollain tavoin kärsineitä. En nyt sanoisi että kärsimys jalostaa, mutta kärsimyksen puute usein tekee tylsäksi. Tai sitten se tekee ylimieliseksi, mikä on vielä pahempi turn-off. 

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdalla ainakin on ilmeisesti kyse siitä, että ajattelen alitajuisesti, että en ole yhtä hyvä ihminen kuin ns. tavalliset ihmiset. Ja että jos joku normaali alkaisi seurustelemaan kanssani, niin ei menisi kauaa että hän huomaisi että olen jotenkin outo ja huono ihminen. Sen takia on helpompi löytää seurustelukumppaneita niistä, joilla itsellään on joku ongelma, silloin oma huonommuus ei tule niin helposti ilmi.

Mulla sama ongelma. Opiskelen yliopistossa ja teen töitä opiskelun ohessa ihan arvostetussa paikassa, Silti identifioidun rappioihmisiin. He ymmärtävät, miltä tuntuu kun ei ollut sitä "pullantuoksuista lapsuutta" ja turvallista syliä.

Tasapainoisen fiksun kumppanin sisimmässä elää se rakastettu lapsi. Hänelle voi tulla shokkina, että oma "sisäinen lapseni" on liattu, nöyryytetty, häväisty ja tahrattu. 

Tunnen itseni huijariksi tällaisten seurassa. Lapsuudessani ei ollut merkkivaatteita, poniratsastusta tai välittäviä, kannustavis aikuisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miellätkö tavallisen miehen tylsäksi? Eivät ainoat vaihtoehdot parisuhteeseen ole huonosti kohteleva jännämies tai pelkästään kotisohvalla nyhjöttävä tavis. Kyllä, niitä myös löytyy seikkailunhaluisia ja mielenkiintoisia miehiä, jotka kohtelevat sinua hyvin.

Seikkailunhaluiset miehet haluaa uusiin seikkailuihin, kun vanha seikkailu on seikkailtu

 

Tämä on totta. Minulla ja miehelläni on koko ajan uusi seikkailu tiedossa. Viime vuonna kiertelimme Etelä-Amerikkaa ja tänä vuonna Australiaan ja Uuten-Seelantiin sekä Burning Man -festarit Jenkeissä. Myös kotona ollessa kokeillaan arjessa paljon uusia asioita ettei käy elämä pitkäksi. Suosittelen :)

Mitä tapahtuu, jos vammaudut tai sairastut pysyvästi niin, että et pysty kävelemään kuin ihan vähän. 

Lähteekö miehesi yksin maapallon kolkkiin?

Mulla vastaava tilanne. Siksi olen päättänyt pysyä kokonaan kaukana miehistä ja suhteista. Jos joku kiva mutta vetovoimaton on yrittänyt tutustua, olen suoraan sanonut etten ala suhteeseen kunnon miesten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla kans vastaavaa. Esimerkiksi minulle on kumppaniehdokkaassa vastenmielinen ominaisuus hyvät ja läheiset välit perheeseen. Itse en ole tekemisissä oman perheeni kanssa kuin harvoin ja vastentahtoisesti. Tapailin tyyppiä joka kävi usein isänsä luona ja soittelivat päivittäin. Tunsin kuvotusta ja aloin pitää häntä lässynä perhepoikana vaikka tajuan kyllä että hän on terve ihminen jolla on hyvät vanhemmat. Ei hän tosin muutenkaan kiinnostanut mua. Oli lässy ja ärsyttävä. Eli toisin sanoen ihan normaali ja tasapainoinen. :D

Itsellä on päinvastoin. Eli itsellä ei valitettavasti ole läheiset perhesuhteet ja nimenomaan pidän hyvänä asiana sitä, että mies on läheinen perheensä kanssa.

Sama homma. Ja siis mitään jännä miehiä en kaipaa enkä heistä kiinnostu vaan joku muun tyyppinen ongelma yhdistää kaikkia niitä joista sytyn. Esimerkiksi estynyt persoonallisuus, autismi, alkoholiongelma, samantyyppiset traumat kuin itselläni yms. Eli sinällään hyviä ja kilttejäkin ihmisiä jotka eivät kykene tarjoamaan minulle emotionaalista tyydytystä vaan juoksevat pakoon joko henkisesti tai fyysisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Mutta en vain pysty suhteeseen jonkun sinänsä mukavan hymistelevät normijampan kanssa, joka ei koskaan haasta minua. Näitä ovat melkein kaikki tapaamani tyypit: silmät ymmyrkäisinä ihastutaan kun minulla on luonnetta, mutta mitään omia mielipiteitä ei ole. 

Tunnistan itseni tekstistäsi. Olen kohdannut useita miehiä, jotka mielistelevät ja kuulostelevat vähän liikaa, että mitä mieltä olen. Omia mielipiteitä ei ole ja jotenkin alistavat sillä itsensä nurkkaan. Aivan kuin jokainen sanomani asia, ehdotukseni ja mielipiteeni olisi jonkinlainen diktaattorin mahtikäsky, jolle on hymyiltävä ja jota on toteltava. Se on todella epämiellyttävää ja vie miehestä vähäisenkin vetovoiman.

Mutta tunnistan itseni myös toisinpäin. Eli sitten kun kyseessä on itseäni viehättävä mies, huomaan itse muuttuvani tuollaiseksi miellyttämään pyrkiväksi koiranpennuksi ja kaikki mielipiteeni haihtuvat päästäni ja muuttuvat merkityksettömiksi.