En osaa rakastua tavalliseen ihmiseen?

Oletko ap itse tasapainoinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miellätkö tavallisen miehen tylsäksi? Eivät ainoat vaihtoehdot parisuhteeseen ole huonosti kohteleva jännämies tai pelkästään kotisohvalla nyhjöttävä tavis. Kyllä, niitä myös löytyy seikkailunhaluisia ja mielenkiintoisia miehiä, jotka kohtelevat sinua hyvin.

Seikkailunhaluiset miehet haluaa uusiin seikkailuihin, kun vanha seikkailu on seikkailtu

 

Tämä on totta. Minulla ja miehelläni on koko ajan uusi seikkailu tiedossa. Viime vuonna kiertelimme Etelä-Amerikkaa ja tänä vuonna Australiaan ja Uuten-Seelantiin sekä Burning Man -festarit Jenkeissä. Myös kotona ollessa kokeillaan arjessa paljon uusia asioita ettei käy elämä pitkäksi. Suosittelen :)

Mitä tapahtuu, jos vammaudut tai sairastut pysyvästi niin, että et pysty kävelemään kuin ihan vähän. 

Lähteekö miehesi yksin maapallon kolkkiin?

No sitten sovelletaan elämää sen mukaan kyllä siitä elämästä voi muutenkin nauttia kuin matkustelemalla. Oma vanha äitini kävelee kepin kanssa ja olen matkustellut hänenkin kanssaan. 

Vierailija kirjoitti:

Normaalit on usein normaaleita siksi, että niillä on ollut hyvä ja tasapainoinen lapsuus.  Ei ole sattumaa, että esimerkiksi koomikot ovat lähes kaikki ihan sekopäitä tai jollain tavoin kärsineitä. 

Ai niin kuin esim. Masa Niemi ja Robbie Williams, jotka molemmat olivat koomikoita ja tekivät itsarin?

Christiiina kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalit on usein normaaleita siksi, että niillä on ollut hyvä ja tasapainoinen lapsuus.  Ei ole sattumaa, että esimerkiksi koomikot ovat lähes kaikki ihan sekopäitä tai jollain tavoin kärsineitä. 

Ai niin kuin esim. Masa Niemi ja Robbie Williams, jotka molemmat olivat koomikoita ja tekivät itsarin?

Robbie Williams on tietääkseni vielä varsin elossa vaikka ihan hauska tyyppi onkin. 

Vierailija kirjoitti:

Nussitaan ap. Tavataan jossain syrjäisessä metsässä. Saat juosta ja piiloutua, etsin sinut ja sen jälkeen rakastelen reikiäsi. Olet tämän riitin jälkeen orjani ja vien sinut omakotitaloni kellariin. Annat yhdyntäreikiäsi aina kun haluan, myös pari kaveriani kuuluu jatkossa vakiokäyttäjiisi. Saat hyvää ruokaa, suojaa ja lämpöä, ostan sinulle myös kosmetiikkaa ja vaatteita, jotka sinua miellyttävät, rakkaani.

Tämä oli ap:lle varmasti riittävän erikoista. Tosiasiassahan tuollainen nainen, joka luulee olevansa älyllisesti ja mielipiteineen miehen yläpuolella, valitsee tossukoita, jotka alistuvat, koska ei aidosti pärjäisi niille toisenlaisille miehille ja tulisi paha mieli :( Tuollainen nainen haluaakin, että paikka osoitetaan ja naisen käyttäminen miehen tarpeiden tyydytykseen aiheuttaa voimakkaimmat orkut ja kiihotuksen. Hän kokee olevansa tällaisen ylivertaisen miehen omaisuutta ja on siitä ylpeä, koska ei voi muulla tavoin yltää samalla tasolle.

Voi hitto! Tsemppiä ja rakkautta teille kaikille ap:n kaltaisille!

Luin yhden kirjan joka käsitteli tätä ongelmaa. Lapsuus on se kivijalka, jonka päälle elämä rakennetaan. Lapsi saa ensimmäisen rakkaudenmallin kotoa. Lapsi ajautuu vaistomaisesti  luomaan saman rakkaudenmallin omiin suhteisiinsa koska ne tuntuu "aidolta ja oikealta".

Jos lapsuutta värittää persoonallisuushäiriöiset vanhemmat ja paljon hylkäyskokemuksia, niin älkää luottako vaistoihinne! Luottakaa vain logiikkaan ja järkeen.

Karmea viesti, koska meitä kehotetaan aina luottamaan intuitioon ja tunteisiin, mutta tämä koskee vain "terveitä" normaalin lapsuuden eläneitä.

Traumatisoituneilla, rikkinäisen lapsuuden eläneillä, "kompassi on rikki". He rakastuvat ja tuntevat vaistomaisesti vetoa vääriin, luonnehäirlöisiin kumppaneihin jotka pistävät heidän elämään lapsuudentrauman uudestaan, nyt aikuisina. 

Kannattaa lähteä suhteisiin tietoisena omista haavoistaan. Jos on huonossa suhteessa, jossa sinua kohdellaan huonosti, niin kannattaa miettiä miten nämä tunteet liittyvät lapsuutesi hylkäys tai väkivaltakokemuksiin.

Miten me yritetään tulla näkyväksi ja ansaita huomioo kylmältä ja petolliselta kumppanilta kuin aikoinaan kylmältä ja etäiseltä vanhemmalta, joka katoili viikoiksi.

Ei siis vaistolla, koska kompassisi särkyi lapsuudessa vaan järjellä! Yksi hyvä keino, on kirjoittaa itsellesi kirje säännöllisesti ja lukea se kuin vieraan ihmisen kirjoittamana ja kysyä, miten sinä neuvoisit tätä ihmistä.

Kävin tänään ensimmäisillä treffeillä yhden tavalliselta vaikuttavan naisen kanssa. Ei syntynyt mitään suurta tunteen paloa, mutta viihdyin tosi hyvin hänen kanssaan. Oli niin helppo olla, kun oltiin omana itsenämme ja juteltiin niitä näitä. Tuli tunne että tuollaisen kanssa voisi suhde kestää, kun ei ole odotettavissa mitään tunteiden vuoristorataa, vaan sujuvaa hyvää arkea. Odotan toisia treffejä. Olen ollut myös sellaisilla treffeillä, missä tulee vahva vetovoima, mutta ei niissä ole samanlaista levollista hyvää oloa.

Ihmiset aina ihmettelee miten voin olla sinkku vuodesta toiseen. Itselläni siis tätä samaa että en syty oikein kenestäkään semmoisesta joka olisi ns saatavilla. Enkä ala mihinkään laimeaan kaverisuhteeseen semmosen ihan okn kanssa. En oikeasti ymmärrä miten ihmiset pariutuu? Tuntuu että jos joku eroaa niin hetken päästä jo joku uusi "elämän rakkaus" kuvioissa. 

Vierailija kirjoitti:

Tällaiset rikkilyödyt persoonat joutuu hyvin usein narsistien uhriksi ja vietäviksi. 

Esim. Panu Rajala, jonka luonteessa aistin voimakkaita narsistisia, suuruus fiboja, sanoi yhdessä haastattelussaan, että hän rakastuu naisissa näiden "haavoihin". 

Eli hyvin elegantti tapa sanoa että vaistoaa heikot kohdat ja iskee sinne.

Voi myös olla, että kovan lapsuuden läpikäyneet "rakastuvat" itse kumppaninsa "haavoihin" koska persoonallisuushäiriöinen ihminen on kuin ilmapallo: ulkoisesti mahtava ja korea kuori, mutta sisäisesti tyhjä ja kun se puhkeaa, se on vain rääpäle.

Tällainen ihminen on pohjimmiltaan surkea "heikkopeikko" jota toinen "haavoittunut" kumppani yrittää lääkitä ja suojata ja puhaltaa häneen ilmaa purjehtia, mutta salassa tietää, että toi tyyppi ei purjehtisi hetkeäkään ilman minua. 

Todellisuudessa narsisti on täysin riippuvainen siitä empaattisesta kumppanistaan ja empaatti

En ole narsisti vaan itsekin haavoittunut ihminen ja tosiaan ihastun ihmisessä "haavoihin". Jos olen tuntenut ihmistä pintapuolisesti eikä haavaa ole esillä niin ei ole semmoista yhteenkuuluvuuden tunnetta vaikka ihmisestä pitäisinkin muuten. Mutta jos myöhemmin tulee ilmi näitä ns haavoja(traumat, sairaudet jne) niin tulee heti fiilis että se on mun ihminen. Ja tämä siis kavereissa, työkavereissa ja muissakin kuin vain romanttisissa suhteissa. 

Mulla oli masentuneena kans sitä että ihastuin ihmisten haavoihin. Nyt siitä parantuneena en koe enää samoin, vaan pidän sitä hyvänä jos toinen on tasapainoinen eikä ole traumoja. Huonovointisena kokee helpommin yhteyttä toisiin samassa tilanteessa oleviin ja toisaalta ehkä taustalla on pelko ettei riitä sellaiselle, jolla ei ole ongelmia kuten itsellä.

Vierailija kirjoitti:

Kävin tänään ensimmäisillä treffeillä yhden tavalliselta vaikuttavan naisen kanssa. Ei syntynyt mitään suurta tunteen paloa, mutta viihdyin tosi hyvin hänen kanssaan. Oli niin helppo olla, kun oltiin omana itsenämme ja juteltiin niitä näitä. Tuli tunne että tuollaisen kanssa voisi suhde kestää, kun ei ole odotettavissa mitään tunteiden vuoristorataa, vaan sujuvaa hyvää arkea. Odotan toisia treffejä. Olen ollut myös sellaisilla treffeillä, missä tulee vahva vetovoima, mutta ei niissä ole samanlaista levollista hyvää oloa.

Onnea matkaan! Toi voi olla hyvä merkki, ettet heti tuntenut "voimakasta paloa".

Yleensä trauma on kuin "lukko ja avain". Eli meihin kolahtaa tyypit, jotka "sopii meidän traumoihin". Eli trauma saa meidät tunteen jopa addiktioo tiettyihin tyyppeihin. Sitten me jatketaan samaa parisuhdehelvettiä vain kasvot vaihtuu.

Eli salamarakkaus ja hetkessä heräävä elämämää suurempi kiihko on usein merkkinä traumasta ja tie helvettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla vähän samaa. En vaan jaksa tylsiä ja tasaisia ihmisiä. Sanottavaa, mielipiteitä ja särmää on syytä olla. Tämä on sitten eri asia kuin joku väkivaltainen jännämies, jotka eivät ole koskaan olleet yhtään tyyppiäni. Mutta en vain pysty suhteeseen jonkun sinänsä mukavan hymistelevät normijampan kanssa, joka ei koskaan haasta minua. Näitä ovat melkein kaikki tapaamani tyypit: silmät ymmyrkäisinä ihastutaan kun minulla on luonnetta, mutta mitään omia mielipiteitä ei ole. 

Haet alitajuisesti jotain isähahmoa et tasaveroista turvallista ja vakaata miestä parisuhteeseen. Hae apua itsellesi.

Miten se ettei halua tylsää miestä korreloi isähahmon kanssa? Enemmän se vakaa mies olisi "isähahmo". 

Ei oo niin mustavalkoista, että on ehjiä ja rikkonaisia ja niistä sitten tulee suhde x tai y. Suurin osa on ainakin vähän rikki, se ei vain heti näy. Me ollaan miehen kanssa molemmat tuollaisia lapsena jonkin verran kolhittuja, mutta kuitenkin kaukana mistään ongelmatapauksista. Ja sovitaan siksi hyvin yhteen. Ei ole harhakuvitelmia, tiedostetaan elämän nurja puoli ja osataan siksi olla kiitollisia ja nöyriä, mustalla huumorilla eteenpäin, yhdessä. Kaikki exä pullamössöpojat alkoi ahdistaa viimeistään 6kk kohdalla, liian erilainen ajatusmaailma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nussitaan ap. Tavataan jossain syrjäisessä metsässä. Saat juosta ja piiloutua, etsin sinut ja sen jälkeen rakastelen reikiäsi. Olet tämän riitin jälkeen orjani ja vien sinut omakotitaloni kellariin. Annat yhdyntäreikiäsi aina kun haluan, myös pari kaveriani kuuluu jatkossa vakiokäyttäjiisi. Saat hyvää ruokaa, suojaa ja lämpöä, ostan sinulle myös kosmetiikkaa ja vaatteita, jotka sinua miellyttävät, rakkaani.

Tämä oli ap:lle varmasti riittävän erikoista. Tosiasiassahan tuollainen nainen, joka luulee olevansa älyllisesti ja mielipiteineen miehen yläpuolella, valitsee tossukoita, jotka alistuvat, koska ei aidosti pärjäisi niille toisenlaisille miehille ja tulisi paha mieli :( Tuollainen nainen haluaakin, että paikka osoitetaan ja naisen käyttäminen miehen tarpeiden tyydytykseen aiheuttaa voimakkaimmat orkut ja kiihotuksen. Hän kokee olevansa tällaisen ylivertaisen miehen omais

Aloittaja on niitä lumppuja, jotka kyykistyvät heti jonkun matalaäänisen tumman lihaksikkaan miehen haaroihin kun mies komentaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei oo niin mustavalkoista, että on ehjiä ja rikkonaisia ja niistä sitten tulee suhde x tai y. Suurin osa on ainakin vähän rikki, se ei vain heti näy. Me ollaan miehen kanssa molemmat tuollaisia lapsena jonkin verran kolhittuja, mutta kuitenkin kaukana mistään ongelmatapauksista. Ja sovitaan siksi hyvin yhteen. Ei ole harhakuvitelmia, tiedostetaan elämän nurja puoli ja osataan siksi olla kiitollisia ja nöyriä, mustalla huumorilla eteenpäin, yhdessä. Kaikki exä pullamössöpojat alkoi ahdistaa viimeistään 6kk kohdalla, liian erilainen ajatusmaailma.

Tuollainen olisi ihanteellinen suhde. 

Vierailija kirjoitti:

Mulla vähän samaa. En vaan jaksa tylsiä ja tasaisia ihmisiä. Sanottavaa, mielipiteitä ja särmää on syytä olla. Tämä on sitten eri asia kuin joku väkivaltainen jännämies, jotka eivät ole koskaan olleet yhtään tyyppiäni. Mutta en vain pysty suhteeseen jonkun sinänsä mukavan hymistelevät normijampan kanssa, joka ei koskaan haasta minua. Näitä ovat melkein kaikki tapaamani tyypit: silmät ymmyrkäisinä ihastutaan kun minulla on luonnetta, mutta mitään omia mielipiteitä ei ole. 

joo juurikin nämä mielistelijämiehet! yörgh.  menee heti into

Kiinnostava aihe. 

Ap vaikuttaa typerykseltä. Pitäis varmaan olla aina joku jännä mies kierroksessa.

samaistun sillä tavalla kirjoittajaan, että huomaan, että on vaikea samaistua ja löytää yhteyttä sellaisiin ns. normaali ihmisiin. itse olen melko eksentrinen persoona ja tausta vaikea, en usko että kivan lapsuuden elänyt, ymmärtää minua persoonana. toisaalta, en halua mitään ongelmaisiakaan ehdoin tahdoin etsiä.alkoholistit,kriminaalit tms. ei kiinnosta. olen huomannut että syvälliset keskustelijat,ihmiset joilla on montaa mielenkiintoa ja harrastusta on helpommin innostavia. eli ehkä joku vaihtoehto elämää viettävä tyyppi voisi olla kiinnostava sinulle,hiukan jännittävä mutta ei pahalla tavalla joku nuuskamuikkunen.