Miten ihmiset löysivät puolisonsa 40-50 -luvuilla?

Deittailu on jenkkien tuomaa hapatusta. Tuntuu että deittailun määränpäänä ei ole edes pariutuminen

Vissiin oli sota ja nuoret naiset kirjoittelivat rintamalle.

Sitten mentiin suinpäin naimisiin,

Koulusta ja paikalliselta tanssilavalta. Mun vanhemmat tiesi toisensa koulusta, ja sitten he alkoivat käydä samoissa tansseissa. Äiti rohkeampana sai isän koukkuun.

No nimenomaan, lavatansseista, ja elokuvista, ja iltamista, ja nuorisoseurasta ja urheiluseurasta ja 4h kerhosta ja maamies- tai työväenseuran talon tilaisuuksista.

Maaseutu oli tuohon aikaa täynnä erilaisia kerhoja ja seurantaloja, joissa järjestettiin viikottain ja kuukausittain milloin mitäkin tapahtumia, joissa oli tilaisuus tavata ihmisiä. Se oli aivan eri meno kuin nykyään.

Ja joo. Niihin mentiin polkupyörällä, hevosella, autolla, linja-autolla, 1950-luvulla rikkaamman naapurin traktorin peräkärryllä - ja kävellen. Niin kuin töissäkin sieltä maalta käytiin.

tanssithan ne

Vierailija kirjoitti:

Vissiin oli sota ja nuoret naiset kirjoittelivat rintamalle.

Sitten mentiin suinpäin naimisiin,

Suinpäin suhteeseen, mutta kuitenkin paperikirjeiden kirjoittelun jälkeen. Ajatella jos nuo kirjeet saisi vielä takaisin? No ehkei sitä sotarintamaa kuitenkaan.

Maaseutu oli vireä tuohon aikaan, oli monenlaista tapahtumaa.

Omalla mökkipaikkakunnalla Pohjois-Pohjanmaalla, isäni kotiseudulla - keskellä ei mitään - järjestettiin lavatansseja. Niihin tultiin myös naapurikylistä metsien ja vaarojen yli kymmenkin kilometrin päästä, kenties kauempaakin. Kävelen ja talvella hiihtäen. Silloin oli ihan tavallista, että eukko haettiin jostain naapurikylästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vissiin oli sota ja nuoret naiset kirjoittelivat rintamalle.

Sitten mentiin suinpäin naimisiin,

 

Suinpäin suhteeseen, mutta kuitenkin paperikirjeiden kirjoittelun jälkeen. Ajatella jos nuo kirjeet saisi vielä takaisin? No ehkei sitä sotarintamaa kuitenkaan.

Nykyisin posti toimii niin huonosti ja paljon epäluotettavammin kuin 40-50-luvulla, että en ainakaan itse haluaisi deittailun olevan postin varassa. Tulisi liikaa tarkoituksettomia ghostaamisia ja pahaa mieltä, kun posti hukkaisi kirjeet.

40-50-luvuilla porukka löysi kumppaninsa paikallisissa tapahtumissa kuten tansseissa, etenkin maaseudulla. siellä porukka tapaili toisiaaN. tansseihin tultiin eri tavoilla, riippuen siitä, miten kukin pääsi paikalle. jotkut tuli fillarilla, kimpassa autolla tai jopa hevosella, ja jotkut kävellen. sit lisäks porukka tutustu toisiinsa kylällä, kuten kirkossa, markkinoilla tai urheilutapahtumissa ja tietenkin sukulaisilta ja kavereilta saadut vinkit ja järjestetyt tapaamiset autto löytämään potentiaalisia kumppaneita. 

Vierailija kirjoitti:

Vissiin oli sota ja nuoret naiset kirjoittelivat rintamalle.

Sitten mentiin suinpäin naimisiin,

Voipi olla näinkin mutta silti se sulho/morsio jotenkin piti löytää. Ilmeisesti lavatanssit olivat tällainen hyvin tärkeä parinmuodostuksen foorumi. Miten ihmiset näihin pääsivät, kun matkaa saattoi olla useita kilometrejä. Miten tieto ylipäätään kulki, että nyt Näkkälän kylässä on lavatanssit?

Lyseosta, viimeistään yliopistosta löysivät. 

Siihen aikaan naisia saattoi lähestyä ihan työpaikallakin tai muussa arjen tilanteessa ilman, että se oli metoo.

Ja ihan samoin kuin nykyisin, eli koulussa, opintojen parissa, töissä, kavereiden kautta, harrastuksista... Lisäksi kirjeenvaihtoilmoitusten kautta.

Mun vanhemmat tapasivat Mustikkamaan uimarannalla juhannuksena -46. Elokuussa menivät naimisiin. Minä synnyin v 60

Tutkijoilla tuottaa edelleen hämminkiä se miten mies ja nainen oikein kohtasivat silloin. Vaikka tanssit ja kylätapahtumat olivat kovasti pop niin tarkat yksityiskohdat siitä miten tää kaikki käytännössä tapahtu jää vieläkin vähän hämärän peittoon. 

Lehti-ilmoituksilla myös haettiin seuraa noina aikoina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vissiin oli sota ja nuoret naiset kirjoittelivat rintamalle.

Sitten mentiin suinpäin naimisiin,

Voipi olla näinkin mutta silti se sulho/morsio jotenkin piti löytää. Ilmeisesti lavatanssit olivat tällainen hyvin tärkeä parinmuodostuksen foorumi. Miten ihmiset näihin pääsivät, kun matkaa saattoi olla useita kilometrejä. Miten tieto ylipäätään kulki, että nyt Näkkälän kylässä on lavatanssit?

No varmaan sanomalehdissä mainostettiin ja tietenkin sana levisi.

Myös kirkonmenot ja kinkerit, talkoot, heinätyöt. Tekemisen kautta löytyi puoliso usein.

Lavatansseista, seuroista, sukulaisista, jne.