Mitä hyötyä lapselle on musiikkiopistoon menemisestä

Erikoinen ketju. Ihan neutraali aihe, jonka ei pitäisi loukata ketään ja silti aapeetä on haukuttu ja nälvitty monen kommentin verran. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pianoon on kaikista vaikeinta päästä, mutta ei se sitä tarkoita, että se olisi mahdotonta varsinkin, jos opettaja on sanonut lapsen olevan lahjakas. Pitää kuitenkin kertoa lapselle etukäteen selvästi, että paikkoja musiikkiopistossa on vain vähän eikä ole mikään epäonnistuminen, vaikka ei pääsisikään. Ja edellä jo kerroin vinkiksi, että kannattaa harjoitella melodia- ja rytmipätkien toistamista, niin ne eivät tule pääsykokeessa täysin uutena juttuna.

Mitään pianoon tulee, niin nykyisin on saatavilla myös todella hyviä digitaalisia pianoja, joilla monet ammattilaisetkin harjoittelevat suuren osan ajasta. Toki ne tarpeeksi hyvät eivät ole mitään halpoja. Oma aikuinen lapseni jatkaa edelleen musiikkiopistossa harrastuspohjalta. Hän on suorittanut viimeksi pianonsoiton B-tutkinnon (tutkinto, jonka amk:n ammattiopiskelijat yleensä suorittavat viimeisenä). Opettajalle on ihan ok, että hän

Hmm. Meidän lapsi on eräässä yksityisessä pianokoulussa ihan pianotunneilla vain, ja siellä opettaja sanoi heti alussa jo, vuosi sitten siis, että digipiano ei käy, on oltava oikea piano. 

Monilla opettajilla on tästä vähän luutuneita käsityksiä. Lisäksi opettajaa voi arveluttaa lähteä tappelemaan vanhempien kanssa siitä, että digipianon pitää oikeasti olla tarpeeksi hyvä (jotta sillä oppisi kunnon kosketuksen) eikä mikään tonnin digipiano riitä. On helpompi sanoa, että pitää olla akustinen piano.

119: Musiikkiopistossa ei ole enää nykyään tutkintoja. Siellä on edelleen erilaisia taitotasoja, mutta aika vähän niin tutkinnoista kuin tasojen tekemisestäkään on lopulta hyötyä. Sen sijaan siitä taidosta, minkä opiskelun myötä saa, on paljonkin hyötyä ja iloa.

Kuvittele lapsi, jonka toinen äidinkieli on vaikkapa espanja. Hän on pienestä saakka leikkinyt ja laulanut vanhempansa kanssa espanjaksi, ja osaa kirjoittaa ja puhua sitä rikkaasti ja sujuvasti, Oletko oikeasti sitä mieltä, että espanjan kielestä ei ole hänelle hyötyä, jos hän ei ole opiskellut sitä koulussa tai saanut siitä todistusta?

Musiikki on samalla tavalla kieli. Kun sitä kieltä osaa, voi koska vain todistaa osaamisensa tilanteen vaatimalla tavalla. Esimerkiksi kaikkiin parempiin orkestereihin mennään yleensä soittonäytteellä, ei paperilappusella.

Musiikkiipiston teoriatunneille voi mennä vaikka kävisi muualla soittotunneilla.

Vierailija kirjoitti:

Pianoon on kaikista vaikeinta päästä, mutta ei se sitä tarkoita, että se olisi mahdotonta varsinkin, jos opettaja on sanonut lapsen olevan lahjakas. Pitää kuitenkin kertoa lapselle etukäteen selvästi, että paikkoja musiikkiopistossa on vain vähän eikä ole mikään epäonnistuminen, vaikka ei pääsisikään. Ja edellä jo kerroin vinkiksi, että kannattaa harjoitella melodia- ja rytmipätkien toistamista, niin ne eivät tule pääsykokeessa täysin uutena juttuna.

Mitään pianoon tulee, niin nykyisin on saatavilla myös todella hyviä digitaalisia pianoja, joilla monet ammattilaisetkin harjoittelevat suuren osan ajasta. Toki ne tarpeeksi hyvät eivät ole mitään halpoja. Oma aikuinen lapseni jatkaa edelleen musiikkiopistossa harrastuspohjalta. Hän on suorittanut viimeksi pianonsoiton B-tutkinnon (tutkinto, jonka amk:n ammattiopiskelijat yleensä suorittavat viimeisenä). Opettajalle on ihan ok, että hän harjoittelee pääasiassa asunnossaan olevalla digi

Mielenkiinnosta: mikä digipiano maksaa noin paljon? Ettei kyseessä sittenkin ole oikea piano silent-ominaisuudella?

125: kysymys on Yamahan mallista, joka kyllä on digipiano eikä "oikea piano" silent-ominaisuudella, mutta siinä on osa pianon koneistosta. Eli koskettimen painaminen aiheuttaa digipianon sisällä olevan vasaran liikkumisen, mutta vasara ei lyö kieltä (jota digipianossa ei ole), vaan jotain sensoria. Ainakin ostoaikaan tuo taisi olla Yamahan digipianoista kallein malli (ainakin niistä, joita on Suomessa myynnissä).

Kaverillani on silent-piano, joten osaan kyllä erottaa sen digipianosta.

Tutkintojen eli nykyisten tasosuoritusten hyöty on lähinnä se, että niiden avulla on hyvin helppo määritellä nopeasti ja yksikäsitteisesti se, kuinka pitkällä soittaja on opinnoissaan. Tällä voi olla merkitystä esimerkiksi opettajalta toiselle tai musiikkioppilaitoksesta toiseen vaihdettaessa, kun voi helposti kuvata uudelle opettajalle / uuteen paikkaan, millä tasolla on. Tai jostain kurssista voidaan ilmoittaa, että se on tarkoitettu PT3-tason oppilaille. Jos minä harrastajana haluan liittyä uuteen harrastelijaorkesteriin, voin ottaa yhteyttä sen vastuuhenkilöihin ja kysyä: "Olen suorittanut viulusta tutkinnon X, olisiko orkesterissanne tilaa minulle?" Vastaajat osaavat heti päätellä, millaisia juttuja osaan soittaa.

Toki tasoa voi yrittää kuvata myös sillä, millaisia kappaleita on viimeksi soittanut, mutta se ei ole yhtä selkeää. Ja joku voi kertoa soittavansa Beethovenin sonaatteja, mutta soittaa niitä oikeasti niin huonosti, että 10-12-vuotiaille lapsille tarkoitetut sonatiinit olisivat hänelle sopivampaa harjoiteltavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin jo tuoda esille sitä puolta, että musiikkiopistossa saa todennäköisesti kavereita, jotka ovat kiinnostuneet samoista asioista, jos siellä soitetaan yhdessä.

Ok, se on kyllä ihan hyvä puoli. En tiennyt, että siellä soitetaan yhdessä. Luulin, että käydään soittotunneilla yksin, joskus on joku konsertti ja teoriatunneilla voi olla pari muuta samassa. Ap

Musiikkioppilaitoksissa toimii esim. eritasoiset orkesterit: vasta-alkajille omat, edistyneemmille omat, lopuksi useimmiten sinfoniaorkesteri. Lisäksi musiikinteoria ja säveltapailu jms. toimii ryhminä. Sitten on mahdollisuus kamarimusiikkin (esim. trio, jossa on ehkä viulisti, sellisti ja pianisti). Pianistit opetetaan myös säestämään muita soittimia. Tässä siis vain muutamia. Musiikkiopistoissa on helppo löytää ystäviä saman harrastuksen parissa. Ja jos rahkeet antavat myöten, tavoitteellisesta (mus.opistoissa on pakolliset tasosuoritukset) opiskelusta voi kehkeytyä jopa ammatti.

Terkuin,

lapsena musaopistosta aloittanut ja Sibiksestä valmistunut viulisti.

Minulle siitä on ollut hyötyä paljonkin kun vuosikymmeniä sitten siellä opiskelin.

Minulle mikään opiskelemistani asioista ei ole tuottanut suurempaa ja syvällisempää, koko elämän kantanutta iloa kuin musiikinopiskelusta saamani. Musiikki avaa ja pitää avoinna sellaista mielen toimintaa, jota ei juuri samanlaisena mikään muu. Toki muilla taidemuodoilla on tässä paljon yhtymäkohtia ja taas erityisyyksiään. 

Vierailija kirjoitti:

Minulle mikään opiskelemistani asioista ei ole tuottanut suurempaa ja syvällisempää, koko elämän kantanutta iloa kuin musiikinopiskelusta saamani. Musiikki avaa ja pitää avoinna sellaista mielen toimintaa, jota ei juuri samanlaisena mikään muu. Toki muilla taidemuodoilla on tässä paljon yhtymäkohtia ja taas erityisyyksiään. 

Tämä! Musiikin opiskelu tuo elämään sellaista pääomaa, jota ei mikään vie pois, vaikka varsinainen soitto ei ehkä enää onnistuisikaan.