Lue keskustelun säännöt.
Koiran ottaminen oli virhe ja kunhan tuosta aika jättää niin uutta lemmikkiä ei oteta enää ikinä
08.02.2024 |
Siinä. Nyt se on myönnetty. Sitoo ihan liikaa, siitä on kaikkea ylimääräistä säätöä mitä ei enää jaksaisi yhtään, kaikenkaikkiaan siis rajoittaa elämää ihan liikaa.
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katolinen pappi, luterilainen pappi ja juutalainen rabbi kinastelivat siitä, mistä elämä alkaa.
- Elämä alkaa kasteesta, sanoi katolinen pappi ja perusteli käsitystään lukuisilla kirkollisilla dogmeilla.
- Elämä alkaa syntymästä, sanoi luterilainen pappi ja perusteli käsitystään lukuisilla kirkollisilla dogmeilla.
- Elämä alkaa siitä, kun lapset muuttavat kotoa ja koira kuolee, sanoi juutalainen rabbi.Rabbi tulee yllättymään. Nimittäin sitten kun lapset muuttaa kotoa ja koira kuolee, alkaa vanhenevien vanhempien hyysäys.
Tämä. Ja monelle myös oma vanheneminen alkaa aiheuttamaan kaikenlaista kremppaa ja väsymystä, eikä sitä sitten niin vaan mennä ja nautitakaan kuten sitä joskus ehkä haaveili.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Itellä koira joka on tosi rakas, mut kadun silti sen hankintaa. Merkkailee, pyörii jaloissa vinkumassa, vaatii huomiota kokoajan, turkki haastava, haukkuu kaikille äänille rappukäytävässä, vetää ulkona jne. Olen yrittänyt kouluttaa ja on ollut monen muun luona hoidossa pitkiäkin aikoja, jotta esim lopettaisi merkkaamisen, mut ei oo onnistunut kenenkään koulutuksessa. Molemmat lapset on ollu miljoona kertaa helpompia, kuin tämä koira. En silti luovu ja pidän mahdollisimman hyvää huolta koirasta ja rakastan sitä koko sydämestäni, mut voin myöntää et tämän jälkeen meille ei enää ikinä koiraa tule.
Sinulla on kunnioitettava asenne lemmikkiisi.
Kuinka moni teistä koiraihmisistä syö lihaa?
Mikä erottaa koiran ja teuraseläimen?
Se, että ette tunteneet henkilökohtaisesti sitä lihaa, jonka söitte?
En tarkoita, että koiran voisi syödä, vaan miksi
a) ylläpitää paskakonetta jopa 20 vuotta, kun sen on joskus ottanut?
b) miksi tapattaa ja syödä toinen älykäs ja tunteva nelijalkainen?
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni teistä koiraihmisistä syö lihaa?
Mikä erottaa koiran ja teuraseläimen?
Se, että ette tunteneet henkilökohtaisesti sitä lihaa, jonka söitte?
En tarkoita, että koiran voisi syödä, vaan miksi
a) ylläpitää paskakonetta jopa 20 vuotta, kun sen on joskus ottanut?
b) miksi tapattaa ja syödä toinen älykäs ja tunteva nelijalkainen?
Ei mikään erota. En hyväksy tuotantoeläinten elinolosuhteita, ei varmaan moni muukaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni teistä koiraihmisistä syö lihaa?
Mikä erottaa koiran ja teuraseläimen?
Se, että ette tunteneet henkilökohtaisesti sitä lihaa, jonka söitte?
En tarkoita, että koiran voisi syödä, vaan miksi
a) ylläpitää paskakonetta jopa 20 vuotta, kun sen on joskus ottanut?
b) miksi tapattaa ja syödä toinen älykäs ja tunteva nelijalkainen?
Itse en syö lihaa, mutta koirille täytyy tietysti eläinperäisiä tuotteita syöttää. Toistaiseksi se ei ole valtava eettinen ongelma minulle, koska koiranmuonaan käytetään lähinnä ihmisten lihankulutuksesta jääviä teurasjätteitä, jotka menisivät muuten haaskuun. Sitten, jos ihmiset enemmässä määrin alkaisivat kasvissyöjiksi, niin että tosiaan täytyisi alkaa eläimiä tappaa nimenomaan koiranruoaksi, eettinen ongelma olisi olemassa. En sittenkään toki nyt eläviä koiriani lopettaisi, vaan hoitaisin ne loppuun asti, mutta en ottaisi enää uusia lihansyöjälemmikkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koiran omistajilta puuttuu pari ruuvia päästä.
Vierailija kirjoitti:
Me onneksi kesken koirakuumeen tajuttiin, miten paljon vaivaa siitä on. Muuten olisin ihan samassa tilanteessa. Parin vuoden päästä otetaan hamsteri, koska se on ihanan helppo lemmikki.
Ihmetyttää ne, jotka ei hanki lapsia (koska ei halua elää ns lapsikeskeisesti) mutta ottaa koiran sitten korvikkeeksi. Se koira on oikeasti miljoona kertaa vaativampi ja se vaatii piiiitkäään. Lapsi on muutamassa vuodessa hyvin itsenäinen.
Ja siis saa ottaa koiran ja olla haluamatta lapsia. Moni ei vaan selkeästi ymmärrä miten paljon se koira vaatii vs lapsi kun ajasta puhutaan.
No en minä missään nimessä lasta halunnut vaan koiran seuraksi ja lenkkikaveriksi. No omasta mielestä ei kyllä koira ole vaativa hoitaa. Ulkoiluttaa 3-4 kertaa päivässä, antaa ruoan, hoitaa turkin, leikkaa kynnet ja opettaa perustottelevaisuuden. Mitä vaativaa tuossa nyt on? Mulla on nyt trimmattava rotu, joten turkin hoitokin on helppoa, kun se trimmataan ja samalla leikataan myös kynnet. Tällä koiralla kasvaa tosi hitaasti kynnet, joten riittää kun joka toinen kuukausi leikataan trimmauksen yhteydessä. Mitä olen siskon lapsia katsonu, niin vaikuttaa sata kertaa vaativammalta kuin oma koiran hoitoni. Lapsista pitää yrittää kasvataa kunnon kansalaisia ja opettaa paljon. Koiralle tarvii opettaa vaan hihnakävely ja peruskäskyt ja homma on siinä sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koiralle löytyy aika helposti uusi koti, kannattaa harkita, lemmikistä ei ole mitään iloa, jos se on vaan taakka.
Mutta siitä voi olla paljon iloakin, vaikka se olisi myös taakka. Esim. itselläni oli 2 koiraa, joista viimeinen kuoli nyt viime keväänä vanhuuteen 16-vuotiaana. Kyllä tiesin ainakin viimeiset 10 vuotta, etten tule enää ottamaan koiria, ja että on taakka ja rasite. MUTTA myös rakastin koiria kuin omia lapsia, en ikinä olisi luopunut niistä. Rakkaiden takia on valmis tekemään uhrauksia. Ei lapsestakaan luovuta, jos se on välillä rasite ja tulee mieleen, että ollapa vapaa lapseton sinkku. Ne on vaan sellaisia ohimeneviä ajatuksia, ja se rakkaus kyllä tekee yhdessäolon palkitsevaksi huolimatta siitä, jos se on rasittavaakin.
Nyt kun koirat on poissa, olen tosiaan vapaa - mutta toistaiseksi en ole vielä hyödyntänyt vapauttani niin kuin kuvittel
Kannattaa miettiä myös sen koiran parasta ja joskus se uusi koti on parempi kuin pidetään itse sitä koiraa hampaat irvessä.
Koira on ihmisen paras ystävä ;-)))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on ollut monia hoitokoiria, ja itsellä lapsuudessa oli koiria. Olin todella koirarakas ihminen.
Kysyin vähän aika sitten huvikseen yhdeltä lapsistamne, 12 v tytöltä, haluisko hän meille koiran, niin hän vastas että ei halua, koska tietää ettei jaksaisi ottaa vastuuta siitä.
Ja se on totta, pitäisi jaksaa jokaikinen aamu käydä erikseen lenkittää koiraa, ennenkuin voi mitään muuta edes suunnitella. Oli sitten loskakeli tai viiskymmentä pakkasta. Ja illalla viimeisenä vaikka ois kuin väsyny.
Nautin elämästä ilman eläimiä.
Moni otti koiran/muun lemmikin, kun koronaa oli kestänyt 1,5 viikkoa ja kaikki ahdisti ja kävi virikkeet vähiin. Kun korona päättyi maailma oli tulvillaan kivaa tekemistä ja virikkeitä. Koirasta/muusta lemmikistänolikin saman tien liikaa vaivaa, harmia ja kuluja, mutta minä, minä, minä tässäkin asiassa. Paskat siitä eläimestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me onneksi kesken koirakuumeen tajuttiin, miten paljon vaivaa siitä on. Muuten olisin ihan samassa tilanteessa. Parin vuoden päästä otetaan hamsteri, koska se on ihanan helppo lemmikki.
Ihmetyttää ne, jotka ei hanki lapsia (koska ei halua elää ns lapsikeskeisesti) mutta ottaa koiran sitten korvikkeeksi. Se koira on oikeasti miljoona kertaa vaativampi ja se vaatii piiiitkäään. Lapsi on muutamassa vuodessa hyvin itsenäinen.
Ja siis saa ottaa koiran ja olla haluamatta lapsia. Moni ei vaan selkeästi ymmärrä miten paljon se koira vaatii vs lapsi kun ajasta puhutaan.
Noita asioita ei voi oikein vertailla keskenään, koska perustuvat prefensseihin. Jos lähtee johonkin, mitä ei itse halua, on se raskasta. Jos sydän on mukana valinnassa, on moni valmis kompromisseihin luonnostaan näiden asioiden takia. Eli ei ole järkeä hankkia lemmikkiä, vaikka haluaisi lapsen tai toisinpäin. Kannattaa tähdätä siihen, mitä aidosti toivoo ja näin valtaosa toki tekeekin tietysti.
Moni kuvittelee, että esim. lapsettomuudesta olisi kyse sitoutumisen ja vastuun välttelystä. Mutta on todella vaikeaa sitoutua asiaan, joka ei yhtään kutsu tai kiinnosta. Jos haluan lenkkeillä koiran kanssa ja nauttia luonnosta hiljaisuudessa, ei palvele samaa asiaa raahata kyselyikäistä reppuselässä. Lapselle ei ole terveellistä jatkuvasti sanoa että ollaanko hiljaa. Se olisi julmaa. Koiralle voi, eivätkä yleensä suotta haukuskele jos saavst viestinsä muuten perille. Kyse on ihan siitä, millaista arkea toivoo.
Koirissa on parasta se, ettei niiden omistaminen velvoita lisääntyvään kanssakäymiseen ihmisten kanssa. Lapsi on eri tavoin integroitava osaksi ympäröivää yhteiskuntaa ja tämä vaatii paljonkin sosiaalista kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa mielellään. Viisainta olisikin miettiä, miten omat voimavarat ja elämäntyyli sopii lapsen tai lemmikin kanssa elämiseen käytännössä, sisältävät omat vaatimuksensa. Kykeneekö näihin vastaamaan ilman kenenkään kärsimystä? Sitten voi harkita. Ja tämä on vastuun ensiaskel.
Siis miten tuo tuli nyt yllätyksenä? Eikö se ole nyt päivänselvää, että koira sitoo, kun pitää lenkittää ja hoitaa? Koirahoitolaan kyllä voi viedä lomamatkojen ajaksi, joten reissuja ei tarvitse jättää väliin koiran takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullista sanoa, mutta itse olen samaa mieltä. Syynä on pennun eroahdistus. Tunnen että se varasti elämäni eikä asteittaisesta koulutuksesta huolimatta opi yksinoloa. Olen kotini vanki tällä hetkellä, koska jos lähden se rääkyy isolla äänellä häiriten naapureita ja yrittää tuhota tavaraa.
En ota enää koiria.
Koiran ottaminen on täysin vapaaehtoista.Itse taas kaipaan sitovuutta,en saisi muuten itseäni aamulla ja illalla lenkille tms.
Vierailija kirjoitti:
Surullista sanoa, mutta itse olen samaa mieltä. Syynä on pennun eroahdistus. Tunnen että se varasti elämäni eikä asteittaisesta koulutuksesta huolimatta opi yksinoloa. Olen kotini vanki tällä hetkellä, koska jos lähden se rääkyy isolla äänellä häiriten naapureita ja yrittää tuhota tavaraa.
En ota enää koiria.
Mikä rotu? Saako koiraa tarpeeksi liikuntaa? Käyn koiran kanssa kunnon lenkillä ennen töihin lähtöä ja koira jää tyytyväisenä ja väsyneenä kotiin nukkumaan. Miten mielialalääkkeet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista sanoa, mutta itse olen samaa mieltä. Syynä on pennun eroahdistus. Tunnen että se varasti elämäni eikä asteittaisesta koulutuksesta huolimatta opi yksinoloa. Olen kotini vanki tällä hetkellä, koska jos lähden se rääkyy isolla äänellä häiriten naapureita ja yrittää tuhota tavaraa.
En ota enää koiria.
Mikä rotu? Saako koiraa tarpeeksi liikuntaa? Käyn koiran kanssa kunnon lenkillä ennen töihin lähtöä ja koira jää tyytyväisenä ja väsyneenä kotiin nukkumaan. Miten mielialalääkkeet?
Saa liikuntaa ja aktivointia. En kerro. Olisi silkkaa hulluutta antaa pennulle mielialalääkkeitä kun itse olen kokenut miten kovaa kamaa ne on. Kamalia sähköiskutuntemuksia päässä kun yritti niistä eroon, ja vieroitusoireet kesti pitkään ja osa syöttää noita Pupelleen muka turvallisena joka ei osaa edes ilmoittaa haitoista. Eikä nuo itsellä edes tuottaneet mitään merkittävää vaikutusta pitemmän päälle. Ei helvetissä. Hävetkää te koiralle Ssri-lääkkeitä syöttävät. :X
Vierailija kirjoitti:
Typerä ap, kun otti koiran!! Kuka tahansa järkevä tajuaa, ettei se ole älykästä.
Mitenköhän se liittyy älykkyyteen?
Se on sillä lailla, että koirien hinnat on lähteneet lapasesta. Samoin eläimen hoitaminen eläinlääkärissä on jo tolkuttoman kallista.
Että pitänee vastaisuudessa jättää koira ostamatta. Nyt on vielä koira taloudessa.
Mutta siitä voi olla paljon iloakin, vaikka se olisi myös taakka. Esim. itselläni oli 2 koiraa, joista viimeinen kuoli nyt viime keväänä vanhuuteen 16-vuotiaana. Kyllä tiesin ainakin viimeiset 10 vuotta, etten tule enää ottamaan koiria, ja että on taakka ja rasite. MUTTA myös rakastin koiria kuin omia lapsia, en ikinä olisi luopunut niistä. Rakkaiden takia on valmis tekemään uhrauksia. Ei lapsestakaan luovuta, jos se on välillä rasite ja tulee mieleen, että ollapa vapaa lapseton sinkku. Ne on vaan sellaisia ohimeneviä ajatuksia, ja se rakkaus kyllä tekee yhdessäolon palkitsevaksi huolimatta siitä, jos se on rasittavaakin.
Nyt kun koirat on poissa, olen tosiaan vapaa - mutta toistaiseksi en ole vielä hyödyntänyt vapauttani niin kuin kuvittelin - että lähtisin töistä joskus kaljalle tai matkustelisin tms. Eipä sitä vaan oikein huvita. Tiedä vaikka joskus vielä ottaisin koiran, kun kerran minusta näyttää tulleen koti-ihminen iän myötä :D