Lue keskustelun säännöt.
Koiran ottaminen oli virhe ja kunhan tuosta aika jättää niin uutta lemmikkiä ei oteta enää ikinä
08.02.2024 |
Siinä. Nyt se on myönnetty. Sitoo ihan liikaa, siitä on kaikkea ylimääräistä säätöä mitä ei enää jaksaisi yhtään, kaikenkaikkiaan siis rajoittaa elämää ihan liikaa.
Kommentit (106)
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies haluaisi koiran, minä en. Meillä oli lapsuudenperheessä aina koiria enkä suostu lähtemään siihen rumbaan enää ikimaailmassa. Mies ei tajua miten sitovaa se on ja millaista elämästä tulee, jos omalle kohdalle sattuukin se hermoheikko kaiken rikkova räksyttäjä.
Meillä oli vähän sama. Sillä erotuksella että minulla ei oöe koskaan ollut koiraa, vaikka niistä pidänkim, sillä minua on aina rasittanut ajatus siitä että 3x lenkki joka päivä, satoi tai paistoi, ei kiitos. Miehelläni taas on ollut koira, nuorena, pari vuotta, jonka jälkeen se annettiin pois lapsen syntmisen tieltä. Hänellä ei siis ole oikeasti mitän kuvaa siitä millaista se pitemmän päälle olisi.
mulla on nyt ollut kissa 18 vuotta, ja ainankun joku perheestä sanoo että haluaisi lemmikin, niin vastaan siihen että sen hoitaa sitten se joka sen halusi 100% ajasta, ja maksaa kaiken yksin, ja raahaa itse kaupasta ruuat ja hiekat ja kaiken mitä tarvii, sekä siivoaa kodin niiltä osin kun lemmikki sitä sotkee, sekä korvaa kaiken lemmikin takia pilalle menneen, ja hommaa hoitajan jos on lähdössä reissuun.
siihen on loppunut aina haluaminen. Kivaa olisi kun minä hoitaisin( kuten olen kissani hoitanut) ja itse saisi vain rapsutella silloin kun huvittaisi.
perässäni on nyt yli 18vuotta kulkenut varjo joka ei ole koskaan kelpuuttanut ketään muuta perässäkuljettavaksi, ja todenntotta kun tuosta rakkaasta aika jättää niin en lähde siihen enää koskaan uudestaan.
Aikunen lapseni oli onneksi sen verran fiksu ett eläinkuumeessa tajusi ottaa lyhytikäisen pieneläimen, ja nyt hänkin on tajunnut miten helppoa olisi esim matkustella jos sitäkään ei olisi. No alle vuosi on enää jäljellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitooko enemmän kuin lapsi?? AP ottanut koiran ja koira on perheenjäsen siinä missä muutkin perheenjäsenet.
Kyllä koira sitoo enemmän kuin lapsi, poislukien vauvat ja taaperot.
Lapsesta on aivan valtavasti enemmän vastuuta kuin koirasta. Lapsi sitoo jopa paikkakuntaan, jossa lapsen koulu, harrastukset ja mahdollinen toinen vanhempi ovat. Päivittäistä hoitoa koirassa voi olla enemmän silloin, kun lapset ovat isompia mutta en sanoisi että koira on raskaampi silloinkaan. Nuoret tarvitsee perään katsomista, opastusta, kyyditsemistä ja rahallista panostusta eri asioihin jatkuvasti.
Tottakai on vastuuta. Mutta ei mun tarvitse kiirehtiä kotiin töiden jälkeen pissattamaan meidän 10v ja 12v lapsia. Lasten kanssa voi matkustella vaikka toiselle puolelle maapalloa, lapset antaa nukkua pitkään viikonloppuna ja ollaan me lasten kanssa muutettu paikkakuntaakin. Lapset varmaan tarvittaessa sopeutuisi asumaan kerrostalossa, koira ei. Rahallista panostusta lapset vaatii enemmän, mutta toisaalta lapsiin saa lapsilisät ja lasten lääkärikulut on huomattavasti halvempia.
Ei lemmikkiä enää koskaan.
Naurettavaa puhetta heiltä, jotka syyttävät, että pitäisi tietää koiraa ottaessa. No ei voi helkutti elämänsä kulkua tietää! Ei kukaan! Vaikka kuinka harkitsisi kaikkia ratkaisujaan, aina on joku yllätysmomentti, eikä edes läheskään aina itsestä johtuva. Eikö kenenkään elämään tule koskaan mitään yllättäviä asioita?
Voi tulla ero ja joutuu muuttamaan omakotitalosta pieneen kerrostaloasuntoon. Voi sairastua. Voi joutua työttömäksi esim. firman konkurssin takia ja uusi työ onkin paljon kauempana. Ei kaikkea voi ennakoida. Kun koiran ottaa hienoon, sopivaan elämäntilanteesern, ei voi tietää, jatkuuko se 15 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinusta se aika jättää ennen koiraa!
Miten tuo asia voi tulla yllätyksenä? Etsikää jo nyt uusi koti koiralle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmeellinen koiravihaajien ketju.
Osin ymmärrän mutta ei tuo ulkoiluttaminen noin raskasta ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka ottaa noin hatarain perustein koiran!
Vierailija kirjoitti:
Minulla on koira ja voisin ottaa kaverin sille. Toki jos on joku ripuli ja juostaan ulkona koko ajan, mietin siinä miksi on pentukuume. Mutta onneksi suurin osa ajasta on mukavaa, äkkiä unohtuu nuo huonot puolet. Toki koira sitoo, mutta kun tykkään ulkoilla ja olla kotona niin sopii koira hyvin. Ja kyllä on perheen jäsen
Ajoin kerran umpisurkeassa koiranilmassa polkupyörällä. Pyöräilen siis työmatkat ympäri vuoden. Olin jo aika lähellä vastaantulevaa kävelijää ja yritin katsoa missä sen koira on. Huomasin että hänellähän ei ole koiraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mitä te oikein kuvittelitte koiran hoitamisesta? Etsikää sille jo uusi koti, ettei se enempää kärsi teidän takianne.
Vierailija kirjoitti:
Katolinen pappi, luterilainen pappi ja juutalainen rabbi kinastelivat siitä, mistä elämä alkaa.
- Elämä alkaa kasteesta, sanoi katolinen pappi ja perusteli käsitystään lukuisilla kirkollisilla dogmeilla.
- Elämä alkaa syntymästä, sanoi luterilainen pappi ja perusteli käsitystään lukuisilla kirkollisilla dogmeilla.
- Elämä alkaa siitä, kun lapset muuttavat kotoa ja koira kuolee, sanoi juutalainen rabbi.
Rabbi tulee yllättymään. Nimittäin sitten kun lapset muuttaa kotoa ja koira kuolee, alkaa vanhenevien vanhempien hyysäys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koiran rotu on aika oleellinen tai onko sekaroituinen. Että sopiiko joillekin. Koira vaatii tosiaan aikaa, koulutusta, ymmärrystä, virikkeitä, makupaloja ja jatkuvaa huolenpitoa. Ihmistä ja oman lenkkipaikan. Myös kökköpussien käyttö on järkevää, ellei ole kotipihan hiekkakasa josta siivoaa.
🦏 kerrostalojen piskit kuriin ja nuhteeseen !!
Ymmärrän. Itellä koira joka on tosi rakas, mut kadun silti sen hankintaa. Merkkailee, pyörii jaloissa vinkumassa, vaatii huomiota kokoajan, turkki haastava, haukkuu kaikille äänille rappukäytävässä, vetää ulkona jne. Olen yrittänyt kouluttaa ja on ollut monen muun luona hoidossa pitkiäkin aikoja, jotta esim lopettaisi merkkaamisen, mut ei oo onnistunut kenenkään koulutuksessa. Molemmat lapset on ollu miljoona kertaa helpompia, kuin tämä koira. En silti luovu ja pidän mahdollisimman hyvää huolta koirasta ja rakastan sitä koko sydämestäni, mut voin myöntää et tämän jälkeen meille ei enää ikinä koiraa tule.
Melko kauan saat odottaa, että siitä aika jättää, jos elää vähintään 15-vuotiaaksi!
Toisen elämästä vastuussa oleminen on melkoisen iso tehtävä. Se, että kyseessä on lemmikkieläin, ei ihminen, ei vähennä vastuuta lainkaan. Meillä on aina ollut koiria ja lapsillemme olemme opettaneet, että eläimellä on toiveet, tarpeet ja tunteet ja sillä tulee olla myös oikeuksia. Ihmisillä taas on vastuu ja se vastuu kestää koiran koko elämän. Eläimelle tulee taata hyvä hoito ja rakkautta yhdessä kodissa ja hyvä kuolema, kun se vanhenee tai sairastuu.
Lapsillemme on oppi mennyt perille, yksikään heistä ei ole koskaan ottanut lemmikkieläintä, vaikka he ovat aina rakastaneet perheemme koiria. Eläinrakkautta on myös tunnistaa ja tunnustaa itselleen, ettei omaan elämään mahdu eläintä.
Koira ei ole kiertopalkinto, joka siirretään muiden vastuulle, kun itse kyllästyy. Pisteet aloittajalle vastuunkannosta.
Me onneksi kesken koirakuumeen tajuttiin, miten paljon vaivaa siitä on. Muuten olisin ihan samassa tilanteessa. Parin vuoden päästä otetaan hamsteri, koska se on ihanan helppo lemmikki.
Ihmetyttää ne, jotka ei hanki lapsia (koska ei halua elää ns lapsikeskeisesti) mutta ottaa koiran sitten korvikkeeksi. Se koira on oikeasti miljoona kertaa vaativampi ja se vaatii piiiitkäään. Lapsi on muutamassa vuodessa hyvin itsenäinen.
Ja siis saa ottaa koiran ja olla haluamatta lapsia. Moni ei vaan selkeästi ymmärrä miten paljon se koira vaatii vs lapsi kun ajasta puhutaan.
Kissa on paljon parempi lemmikkieläin kuin koira. Siisti, itsenäinen, aidosti rakastava ja kiintyvä, älykäs. Kissat best!