Puoliso ei kuule/kuuntele, kun puhun

Eilen katoin ruuan pöytään miehen istuessa vieressä katselemassa telkkaria. Huomasin, ettei kiusaus olekaan vielä kypsää, ja päivittelin sitä isoon ääneen että tarvii laittaa takaisin uuniin ja selostin tekemisiäni koko sen ajan, ja sitten hetken päästä mies kysyy että eikö me syödäkään vielä. Sanoin että ei syödä kun kiusaus piti laittaa takaisin uuniin, sanoin varmaan 3 kertaa äsken. Ei ollut mitään havaintoa hänellä siitä, että olin puolen metrin päässä puhunut asiasta pitkät pätkät.

Usein käy tällaisia, esim. seison hänen vieressä ja kysyn jotain, ja hän ei yksinkertaisesti rekisteröi tai reagoi mitenkään, että olisi kuullut mitään ääntä lähistöllään. Myös vähän vastaava asia että voin pitkät pätkät puhua suuttuneella äänellä asiasta x, ja mies kysyy pitkän puheen jälkeen, että miksi olen vihainen hänelle. En ollut hänelle vihainen, vaan esim. työkaverin käytöksestä, mutta hän ei kuunnellut mitään asiasisältöä siitä mitä sanoin vaan pelkän äänensävyn perusteella sulki korvat täysin, kun oletti koskevan itseään. Mikä sekin käsittättömän tökerön oloista: jos olisi koskenut itseä, niin luulisi että se olisi vieläkin tärkeämpää kuunnella, miksi äänensävy on vihainen. 

Harmittaa oikeasti tosi paljon, kun päivittäin tulee kokemuksia, etten tule kuulluksi. Tottakai puhun hänelle jos joitain puhun, ei meitä asu täällä muita. 

Ollaan epäilty miehellä adhd:ta monista erinäisistä syistä, voiko se vaikuttaa siihen, että on niin omissa maailmoissaan ettei yksinkertaisesti huomaa, jos joku puhuu, tai ei jaksa kuunnella vaikka kuulisikin?