Jos syntyvyys oikeasti haluttaisiin nousuun...
Jos syntyvyys OIKEASTI haluttaisiin nousuun, siihen satsattaisiin rahaa vaikka kaiken muun kustannuksella.
Synnyttämisestä tehtäisiin naisille mahdollisimman kivuton ja mukava toimenpide kaikilla mahdollisilla tavoilla ja siitä toipumiseen olisi jos vaikka mitä palveluita. Synnytystavan saisi valita vapaasti ja henkilökuntaa olisi aina riittämiin takaamaan että kaikki menee parhaalla mahdollisella tavalla. Raskaanaoleva/synnyttänyt nainen menisi omalta ohituskaistalta kaikkien terveydenhuollon palvelujen piiriin, kaikki pienetkin vauriot otettaisiin välittömästi tosissaan ja korjattaisiin parhaalla nykylääketieteen tarjoamalla tavalla.
Raskaan pikkulapsiajan tueksi olisi tarjolla vaikka minkälaisia tukipalveluita, kodin siivoamispalveluja, lastenhoitoapua... Väsymys otettaisiin tosissaan terveydenhuollossa ja yhteiskunta tulisi kaikin mahdollisin tavoin vastaan.
Äitiydestä tehtäisiin yhteiskunnallisesti arvostettu "ura", jokainen synnytetty lapsi lisäisi äidin eläkekertymää tuntuvasti ja kotihoitamisen ajalta maksettaisiin palkkaan verrattavaa tukea (josta myöskin kertyisi eläkettä). Päiväkodit olisi niin hyvin rahoitettuja että vaka-palveluita olisi saatavilla räätälöitynä kenen tahansa henkilökohtaiseen tilanteeseen sopivaksi. Perhe jonka taloudessa on alaikäisiä lapsia maksaisi alennettua veroa ansiotuloistaan.
Mutta ei, syntyvyyttä yritetään saada nousuun vain kepittämällä ja kurjistamalla, lisäämällä ihmisten huolia ja syitä olla hankkimatta lapsia lainkaan. Jos asiaan oikeasti haluttaisiin vaikuttaa, siihen kaadettaisiin rahaa joka otettaisiin ihan kaikesta muusta. Se olisi prioriteetti. Mutta mitään ei olla valmiita investoimaan, lapsen hankkimisesta tehdään terveydellinen ja taloudellinen riski ja sitten ihmetellään miksi jengi ei riemumielin tähän ryhdy.
Kommentit (182)
Hesarissa oli mielipidekirjoitus joka on konkreettinen esimerkki siitä, miten yhteiskunta voisi vaikuttaa asiaan: https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010205356.html
Lyhyesti: Mielipiteen kirjoittajan alatiesynnytys sujui hyvin ja hän on siitä erittäin kiitollinen, mutta synnytyksestä palautumiseen, siitä aiheutuneisiin mahdollisesti pysyviksi jääneisiin vaivoihin hän on saanut vain naureskelua ja vähättelyä, ei lainkaan tukea. Hän peräänkuuluttaa miten hyvinkin sujuneen alatiesynnytyksen jälkeisiin vaivoihin tulisi suhtautua empaattisemmin, niistä tulisi puhua etukäteen ja jos vaivat häiritsevät, niihin pitäisi saada apua eikä kuitata vain tylysti "Täysin normaalia, kikkeliskokkelis, mitäs läksit. Kärsi valittamatta!"
Mielipiteen kirjoittajan haave kahdesta lapsesta typistyi tuohon yhteen lapseen puhtaasti siksi, että synnytyksen jälkeen hänen huoliaan ei ole otettu todesta eikä hän ole saanut niiden suhteen minkäänlaista tukea.
Suurin osa naisista tuskin haluaa sektiota, vaikka jotkut siitä kovaan ääneen huutelevatkin. Naiset ja perheet yleensäkin tarvitsisivat ihan muita tukia kuin oikeuden valita synnytystapa rasti ruutuun merkinnällä.