Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä apua elämänhallintaan?
05.02.2024 |
Olen aivan totaalisen kyllästynyt itseeni ja elämääni ja haluaisin rehellisesti sanottuna t*ppaa itseni jos olosuhteet olisivat sille paremmat.
Elämänhallintani on täysin kuralla enkä saa oikein otetta mistään eikä kukaan enää aikuista ihmistä autakaan. Olen käynyt lääkärissäkin ja ammattilaisetkin vain nauravat minulle päin naamaa ja sanovat höpöhöpö.
Olen siis parikymppinen nainen, juuri aloittanut amk opinnot. Opiskelu tuntuu hankalalta ja olen jo nyt muutaman viikon opiskelun jälkeen pahasti muita jäljessä, en saa tehtäviä tehtyä enkä aikaiseksi osallistua tentteihin. Haluaisin kyllä mutta en vain yksinkertaisesti saa aloitettua mistään.
Kämppä on kuin pommin jäljiltä enkä ole sitäkään saanut aikaiseksi siivottua pitkiin aikoihin, suihkuun saa aina pakottaa itseään ja ruokavalio koostuu energiajuomista ja karkeista.
Epäilen olevani lievästi kehitysvammainen koska kaikki tuntuu niin ylitsepääsemätön vaikealta, en yksinkertaisesti tiedä mistä aloittaisin ja esimerkiksi koulun käyttöjärjestelmät tuntuvat todella vaikeilta.
Ahdistaa kun muut menevät elämässä eteenpäin ja itse olen vain jäänyt kotiin haisemaan enkä saa elämässäni mitään aikaiseksi.
Kerran viikossa käyn töissä mutta mitään muuta en oikeastaan teekään. Työ on ainoa asia joka minua pitää vielä pinnalla.
Harkitsen opintojen lopettamista koska tänään en mennyt tenttiin ja olen unohtanut palauttaa jo 2 tehtävää eräältä kurssilta joten se todennäköisesti menee hylkyyn.
Mitä te tekisitte tilanteessani? Itse en keksi mitään muuta enää kuin itsem**han ratkaisuksi.
Mitään MT-diagnoosia tai lääkitystä minulla ei myöskään ole koska vaikutan kuulemma ihan tasapainoiselta ja terveeltä. Ainoa ongelmani on saamattomuus ja itsetuhoiset impulssit jotka lääkärin mukaan ovat aivan normaaleja.
Mitä teen? T*panko vain itseni? Haluaisin asumaan johonkin laitokseen.
Kommentit (23)
Tiedän. Tiedän myös etten tule todennäköisesti koskaan olemaan tuottava osa yhteiskuntaa ja siksipä harkitsenkin lähteväni oman käden kautta. Ainoa mikä minua estää on perhe. En halua aiheuttaa surua läheisilleni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lavasta kuolemasi onnettomuudeksi. Ei jää niin suurta syyllisyyttä tai surua.
Olen minä tuotakin harkinnut mutta siistiä toteutustapaa en ole keksinyt enkä vielä tiedä millä kuulemani lavastaisin.
Ainoat ilot elämässäni ovat perheeni ja työni. Ystäviä ei juurikaan ole ja olen myös yksinäinen.
Tuntuu että opiskelutkin menivät heti päin v*ttua kun nuo tehtävät jäivät palauttamatta ja ennen niitä en harjoitteluun pääse, tarkoittaa että opintoni venyivät nyt heti ainakin parilla vuodella lisää unohduksen vuoksi.
Ajattelen päivittäin kuolemaa vaikken koe olevani mitenkään masentunut tai alakuloinen. En haluaisi kuolla mutta en elääkään.
Olen melko varma että olen kehitysvammainen mutta kukaan ei usko minua eikä suostu lähettämään tutkimuksiin. Koulu oli minulle vaikeaa jo peruskoulussa ja amiksesta valmistuminen vaati myös 3 vuoden työn, minua nuoremmat opiskelijat tekivät tutkinnon 2 vuodessa.
Olen käsittämättömän laiska ja saamaton enkä tiedä millä laiskuuteni ja hajamielisyyteni korjasin, jaksan kyllä käyttää aikaa turhiin asioihin vaikka kuinka ja mielelläni esimerkiksi harrastan kaikenlaista liikuntaa ja teen vapaaehtoistöitä ja nautin myös tuosta osa-aikatyöstäni kovasti.
Arjen hallinta minulla taas on aivan retuperällä ja se aiheuttaa jatkuvia ongelmia elämässäni.
Luottotiedot sentään ovat kunnossa ja talouteni osaan hoitaa, siihen se sitten jääkin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat masentuneelta. Hanki toisen lääkärin mielipide. Itsemurhan ajattelu ja saamattomuus liittyvät masennukseen. Olet todennäköisesti älyllisesti ihan normaali, olethan saanut koulujakin käytyä. Paitsi että nyt opiskelut tökkii ammattikorkeassa, mikä voi johtua masennuksesta.
Ap lisää etten ole siis saanut MT-puolelta mitään apua vaikka huomaan että minulla on taas menossa jokin omituinen kausi.
Epäilen että minulla olisi myös kaksisuuntainen tai jokin muu mt-ongelma mutta se ei kuulemma ole mahdollista koska vaikutan kuitenkin vakaalta ja jalat maassa-ihmiseltä.
Pääni sisällä myllertää koko ajan, olen aivan sekaisin ja teen typeriä asioita jatkuvasti. Olen aiheuttanut valtavan suuria vahinkoja ja vaaratilanteita itselleni aiemminkin kun tämä "olo" on iskenyt päälle ja tälle vain naureskellaan terveydenhuollossa. En kehtaa mennä yksityiskohtiin mutta viimeksi tein erittäin huomiotaherättäviä ja pahennusta aiheuttavia temppuja vastaavan episodin aikana. Luulen että voisin olla jopa psykoosissa, tiedän etten ole nyt ihan normaalissa tilassani.
Minulla tulee myös jatkuvia impulsseja esimerkiksi hypätä junan tai auton alle, repiä hiuksia päästäni tai lyödä itseäni. Muita en satuttaisi koskaan mutta itseäni kohtaan minulla on hyvin sairaita ja synkkiä ajatuksia kausittaisina impulsseina.
Ainoa apu mitä olen saanut on ollut tuo päin naamaa naureskelu ja vähättely ja sanottu että oireiluni kuuluu nuoruuteen.
Ei tämä ole normaalia. En ole kunnossa enkä voi hyvin. Olen käynyt useammalla lääkärillä ja tunnen kyllä itseni ja tiedän jos voin huonosti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käytä myöskään mitään päihteitä mitkä voisivat selittää oireiluani. Peruskoulun kävin osittain hojksattuna, normaalissa luokassa kuitenkin opiskellen.
Ap
Pitää vain aloittaa jostain. Ei siihen mitään taikaa ole. Asiat helpottuvat kun rutinoituvat, siihen asti pitää vain kestää.
Kun taistelin saman ongelman kanssa, listasin ylös asiat jotka piti tehdä ja katsoin vain seinää niin kauan että rupesin tekemään. Helpottaa kun vaihtoehto on joko tehdä ei-mitään tai jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitse joko työ tai opiskelu. Älä usko niitä jotka toitottavat että kyllä parikymppisenä jaksaa vaikka mitä, siitä seuraa vain burnout tai masennus. Kuulostaa siltä että sinulla on nyt liikaa stressiä. Karsi ensin pois kaikki mikä ei ole 100% pakollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koe olevani varsinaisesti masentunut ja useampi lääkäri on sanonutkin, etten vaikuta lainkaan masentuneelta enkä kyllä itsekään koe varsinaisesti masentunut olevani.
Olen käynyt useamman ammattilaisen arvioitavana ja vaikutan kuulemma täysin terveeltä, näiden itsetuhoisten ajatusten on ajateltu johtuvan hormonaalisesta epätasapainosta ja ongelmani on laitettu pitkälti PMS-oireilun ja "nuoruuden" piikkiin, vaikken enää ole kovin nuorikaan. Olen 22, tässä iässä ei enää pitäisi olla "nuori" mieleltään eikä terveydenhuollon ammattilaisten pitäisi siihen vedota.
Omasta mielestäni osoitan jopa psykoottisuuden merkkejä välillä ja skitsofrenian oireita, niitäkään ei oteta vakavasti MISSÄÄN.
Miksi ihmeessä tässä mielialalääkkeiden suurkuluttajien maassa minä en saa apua ja lääkitystä?
Ap
Masennustesti / Masennuskysely BDI 21 - Mielipalvelut.fi
Tee vaikka testi, ja sitten lääkärille.
Oireet kuulostavat vähintään keskivaikealta masennukselta. Lääkärillä kerrot oireesi rehellisesti ja tarkasti. Et pehmennä tai väitä että pärjäät kyllä. Kaikki lääkärit eivät osaa suodattaa masentuneen puheesta häpeän ja yksin pärjäämis halun aiheuttama omien oireiden vähättelyä.
Muistelen itsekin miten järkevästi ja omaa pärjäämistä korostaen puhuin psykiatriselle sairaanhoitajalle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennustestit on tehty enkä ole masentunut. Adhd-tutkimuksiinkin on täällä vuosien jonot. Nuorempana olen ollut useampaan kertaan tutkittavana ja kaikissa lapsuuden papereissa joita hojksia varten tehtiin on mainittu keskittymisvaikeudet ihan päiväkoti-ikäisestä lähtien. ADHD-diagnoosia en kuitenkaan ole koskaan saanut.
Ap
Kirjailija: James Clear
Haluatko muuttaa elämässäsi jotain, mutta et tiedä, mistä aloittaa? Mieti hetki, mikä on pienin asia, jonka voisit tehdä haluamasi muutoksen eteen. Aloita siitä.
Tämän kirjan avulla voit tehdä hyvien rutiinien noudattamisesta ällistyttävän helppoa ja huonojen ylläpitämisestä mahdotonta. Kirja muokkaa ajatuksiasi edistymisestä ja antaa välineet sekä tekniikat, joita tarvitset tapojesi muuttamiseen. Siinä esitellään neljän kohdan menetelmä, jonka avulla muutosten tekeminen sujuu aiempaa helpommin. Matkan varrella on tositarinoita ihmisistä, jotka ovat purkaneet omat rutiininsa atomeiksi saavuttaakseen haluamansa muutoksen.
On aivan sama, mitä haluat muuttaa - tällä menetelmällä voit onnistua.
James Clear on toimintatapoihin, päätöksentekoon ja jatkuvaan kehittämiseen keskittynyt menestyskirjailija ja kysytty puhuja. Hän on tunnettu kyvystään purkaa monimutkaiset aiheet käytännön toimiksi, jotka voidaan helposti mukauttaa omaan arkeen.
Atomic Habits on Clearin esikoisteos, ja se saavutti heti ilmestyttyään Yhdysvalloissa valtaisan suosion. Kirjaa on myyty pelkästään Pohjois-Amerikassa 500 000 kappaletta, ja kirjan oikeudet on myyty yli 40 maahan.
https://www.adlibris.com/fi/kirja/pura-rutiinit-atomeiksi-9789524519649.
Miksi haluat diagnoosin laiskottelulle? Lopeta opinnot ja keskity etsimään kokopäivätyötä jos ammatti löytyy eikä opiskelu tunnu omalta jutulta äläkä täällä inise. Tämä sukupolvi todella on pullamössövegenössöä.
Saman sekopään provo taas. Poistoon.
Vierailija kirjoitti:
Masennustestit on tehty enkä ole masentunut. Adhd-tutkimuksiinkin on täällä vuosien jonot. Nuorempana olen ollut useampaan kertaan tutkittavana ja kaikissa lapsuuden papereissa joita hojksia varten tehtiin on mainittu keskittymisvaikeudet ihan päiväkoti-ikäisestä lähtien. ADHD-diagnoosia en kuitenkaan ole koskaan saanut.
Ap
Kannattaa sitten mennä siihen tutkimusjonoon. minulta epäiltiin lapsena jotain häiriötä (oli 1980-luku, jolloin add:sta ei vielä tiedetty), mutta tutkimukset jäivät vain siihen, että todettiin, että en ole ylivilkas (=adhd). Aikuisena menin tutkimuksiin ja todettiin, että olen selvä add.
Alue: Aihe vapaa
Ei yhteiskunta tule apuun ja tarjoa sinulle taikapilleriä. Ota itseäsi niskasta kiinni ja ryhdy töihin!