HS kysyi terveydenhuoltoalan työntekijöiltä alan hierarkiasta

Mun täytyy sanoa 20 vuoden laitoshuoltajan kokemuksella, että viimeksi olen kokenut tuon ongelmaksi joskus vuosituhannen alussa. Silloin meillä nimittäin oli eriväriset työvaatteet ja aikaa miettiä moisia.

Nykyään en lääkäriä osastoilla edes näe, ja hoitohenkilökunta on lähinnä kiitollista että tulin paikalle, ettei heidän tarvitse tehdä minunkin töitäni omiensa ohella (terveisiä vanhaan taysin satelliittiin). Yleensä pidän omat taukoni potilaskeittiössä että saan olla rauhassa, ihan tarpeeksi tulee ihmiskontakteja muutenkin. Pitäisin korvanappia jos kehtaisin. Kaipa ne sosiaalisemmat kärsivät tervehtimisen puutteesta.

Miksi se on niin väärin pitää kiinni omasta reviiristään, olla omissa ajatuksissaan ja vetäytyä siihen omaan maailmaan? Työpaikka on kaverikerho? 

Miksi ihminen pahoittaa mielensä, jos joku ei tervehdi? Ja miksi se jää vaivaamaan?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihminen pahoittaa mielensä, jos joku ei tervehdi? Ja miksi se jää vaivaamaan?

Heikko itsetunto. Tuo ei tervehdi, koska olen vain laitoshuoltaja. Miksi ihminen häpeää omaa ammattiaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihminen pahoittaa mielensä, jos joku ei tervehdi? Ja miksi se jää vaivaamaan?

Heikko itsetunto. Tuo ei tervehdi, koska olen vain laitoshuoltaja. Miksi ihminen häpeää omaa ammattiaan? 

Homeinen ja menneisyyteen jämähtänyt ajatusmalli ettei toinen tervehdi, koska asettaa itsensä jotenkin toisen yläpuolelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihminen pahoittaa mielensä, jos joku ei tervehdi? Ja miksi se jää vaivaamaan?

Heikko itsetunto. Tuo ei tervehdi, koska olen vain laitoshuoltaja. Miksi ihminen häpeää omaa ammattiaan? 

Kyllähän se antaa ihmisestä moukan, ylimielisen kuvan jos ei tervehdi ihmistä, jonka jo vaatetukseen perusteella tietää saman 'firman' työntekijäksi. Ja jos vielä huomaa, että tervehtii toisia työntekijöitä. 

Olen myös asiantuntija-ammatissa. Inhoan yli kaiken sitä kun vapaa-ajallani ihmiset yrittää tungetella ja käyttää tietojani hyväksi. Myös monet sellaiset joiden kanssa voisin keskustella yhteisestä harrastuksesta tai menneisyyden kokemuksista. Ei, monelle olen vain hyödyke ja sen näkee jo ihmisten katseesta minut nähdessään "hmm mitähän kysyttävää minulla olisi häneltä tähän ongelmaani x liittyen".

Pahimmat soittelee viikonloppuaamuisin tai iltaisin. Olen estänyt monta numeroa saadakseni olla rauhassa. 

Jos olisin lääkäri niin mieluiten istuisin yksin tai olisin toisten lääkärien kanssa. Siten saisi parhaat hyödyt sekä sympatiat omille murheille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihminen pahoittaa mielensä, jos joku ei tervehdi? Ja miksi se jää vaivaamaan?

Heikko itsetunto. Tuo ei tervehdi, koska olen vain laitoshuoltaja. Miksi ihminen häpeää omaa ammattiaan? 

Kyllähän se antaa ihmisestä moukan, ylimielisen kuvan jos ei tervehdi ihmistä, jonka jo vaatetukseen perusteella tietää saman 'firman' työntekijäksi. Ja jos vielä huomaa, että tervehtii toisia työntekijöitä. 

Joo joo, mutta miksi siihen pitää jäädä vellomaan? Käyttäytyvän puutteelisuuden piikkin ja päivä jatkuu. 

Aikoinaan oli emäntänä keittiössä, nykyisin kai joku esi-ihminen, alkoi ärsyttämään kun aina samat ihmiset istuivat samoissa paikoissa, siirreltiin sitten usein pöytien järjestystä, vähän aikaa etsivät paikkoja ja taas uusiksi pöytien paikat. 

Muistan kun eksyin Hyksissä Meilahdessa sinne jonnekin käytävälle (siellä oli jokin remppa menossa) ja kysyin vastaantulevalta lääkäriltä apua. Hän katsoi päästä varpaisiin ja sanoi, että hän on lääkäri eikä mikään infopiste.

Kiitti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihminen pahoittaa mielensä, jos joku ei tervehdi? Ja miksi se jää vaivaamaan?

Heikko itsetunto. Tuo ei tervehdi, koska olen vain laitoshuoltaja. Miksi ihminen häpeää omaa ammattiaan? 

Kyllähän se antaa ihmisestä moukan, ylimielisen kuvan jos ei tervehdi ihmistä, jonka jo vaatetukseen perusteella tietää saman 'firman' työntekijäksi. Ja jos vielä huomaa, että tervehtii toisia työntekijöitä. 

En voi sille mitään kun joku on moukka, mutta sille voin saanko siitä  henkisiä näppylöitä itselleni.

Olin terveyskeskuksessa töissä sijaisena osastonsihteerin työtehtävissa 1990-luvun lopulla ja silloin siellä kyllä  nokittelujärjestystä pitivät yllä hoitajat eivätkä lääkärit. Lääkärit kohtelivat minua hyvin ja tervehtivät myös osaston ulkopuolella, mutta koska en kuulunut hoitohenkilöstöön moni hoitaja katseli minua pitkin nenän vartta eikä järin paljon arvostanut työtäni.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihminen pahoittaa mielensä, jos joku ei tervehdi? Ja miksi se jää vaivaamaan?

Heikko itsetunto. Tuo ei tervehdi, koska olen vain laitoshuoltaja. Miksi ihminen häpeää omaa ammattiaan? 

Kyllähän se antaa ihmisestä moukan, ylimielisen kuvan jos ei tervehdi ihmistä, jonka jo vaatetukseen perusteella tietää saman 'firman' työntekijäksi. Ja jos vielä huomaa, että tervehtii toisia työntekijöitä. 

Nyt olikin kyse siitä miksi se on henkilökohtainen loukkaus, eikä siitä onko käytös väärin vai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun eksyin Hyksissä Meilahdessa sinne jonnekin käytävälle (siellä oli jokin remppa menossa) ja kysyin vastaantulevalta lääkäriltä apua. Hän katsoi päästä varpaisiin ja sanoi, että hän on lääkäri eikä mikään infopiste.

 

Kiitti.

 

Aijaa. Minä eksyin Kirurgisessa sairaalassa nielurisaleikkauksen jälkeen johonkin lääkäreiden käytävälle ja kun haahuilin siellä vanhempi rouva lääkärin takissa huomasi että olen eksynyt ja neuvoi minut oikeaan suuntaan 😆

Vierailija kirjoitti:

Miksi se on niin väärin pitää kiinni omasta reviiristään, olla omissa ajatuksissaan ja vetäytyä siihen omaan maailmaan? Työpaikka on kaverikerho? 

Ei sen tarvitse olla kaverikerho, mutta työtä tehdään  potilaan hyvinvoinnin vuoksi, eikä toivottavasti lääkärin julkaisua varten ja se joka seuraa potilaan vointia on hoitaja ja jos lääkärin ovi on kiinni ja hädintuskin tervehtii niin onhan siinä kynnys mennä asiasta keskustelemaan. Aikoinaan omainen oli vaikean akuutin harvinaisen sairauden vuoksi teho-hoidossa, lääkäri ei ollut koskaan hoitanut kyseistä sairautta, toki oli lukenut kirjoista, sairaanhoitajista muutama oli hoitanut ja kyllä lääkäri heitä kuunteli, tuntui että omainen oli hyvissä käsissä ja paranikin vaikka oikein edes ennustetta ei voitu antaa, miten käy. 

Kerran eräs törkeä ja ammattitaidon hammaslääkäri ensimmäisellä käynnillä sanoi, että minun pitää hankkia vanhat röntgenkuvani. Hain niitä sitten ympäri kyliä kipeänä Meilahdessa yms. Toisella käynnillä tuo törkeä hammaslääkäri sanoi, ettei saa kuvia auki eikä edes tee niillä mitään. Hän vain halusi pompottaa ja alistaa minua. Oli erittäin törkeä, kylmä ja kovakourainen. Että terveisiä vain sinnekin perseeseen.

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun eksyin Hyksissä Meilahdessa sinne jonnekin käytävälle (siellä oli jokin remppa menossa) ja kysyin vastaantulevalta lääkäriltä apua. Hän katsoi päästä varpaisiin ja sanoi, että hän on lääkäri eikä mikään infopiste.

 

Kiitti.

 

Oho! Itse kysynyt juuri siellä tunneleissa lääkäriltä tietä oikeaan sairaalaan ja hän käveli vieressä ja jutteli ja näytti sitten oikealla kohdalla, että tuonne!

Olen nähnyt sairaalan kahvilassa "lääkäreiden pöydän" ja minusta se on ihan ymmärrettävää.

Monet lääkärit on oikeasti jotenkin vuorovaikutustaidoiltaan todella toistaitoisia.

Minulla on terveyskeskuksessa tällainen ns. omalääkäri. Hänellä on tapa soittaa koko ajan ja kysellä kaikkea, sen sijaan että katselisi sieltä tiedoista. Ja hän siis soittaa niin, että numero ei näy ja hän alkaa heti vain papattaa asiaansa, eikä osaa ollenkaan edes kysyä, että häiritseekö hän. Perjantaina soitti 17.30 ja alkoi jankata että tarvitsee lääkärintodistukseen pituuteni. Olin hieronnassa ja vastasin vain, koska numero näytti siltä, että joku viranomainen soittaa ja luulin soiton liittyvän sukulaiseni kuolemantapaukseen, minkä asian arvioin tärkeäksi.

Sen pituustiedon olin juuri hiljan sinne laittanut, kun täytin kymmeniä sivuja kaiken maailman esitietoja saadakseni sen lääkäritodistuksen.

Pilasi tehokkaasti sen ainoan rentouttavan hetkeni aivan turhaan.

Valitettavasti touhu sairaaloissa on hyvin samanlaista, kuin kouluissa kiusaaminen.

Kiusaajia ovat lääkärit ja kiusattuja käytännössä kaikki muut paitsi nuoret ja nätit hoitajat jotka yrittävät saada lääkärimiehistä puolisoa.

Oma suosikkini on tuolla kommenteissa:

"Kuulostavat erikoisilta väitteiltä, kun tiedossa on hoitajapula. Itse olen ollut yksityisellä puolella potilaana, eikä tuollaista esiintynyt. Päinvastoin"

Eli koska hän on ollut yksityisellä potilaana tietää hän mitä sairaaloissa tapahtuu henkilökunnan välillä :-D