Erityisen vaarallinen -tanskalaissarja kehitysvammaisista rikollisista

Vierailija kirjoitti:

Nykyään on enemmän heitteillejätettyjä ihmisiä. Sitä se nykyinen itsemääräämisoikeus käytännössä on. 

 

Eri alojen osaajat joutuvat nykyään tekemisiin ihmisten kanssa, joilla on mahdollisesti kehitysvammaa. Vankilat, työkkärit, psykiatria, päihdeklinikka ja lastensuojelu. 

 

Nykyään lastensuojelukin ottaa koppia näiden lasten oireiluun. He tosin pääsevät teininä vielä seulan läpi. 

 

Olen nähnyt kun lastensuojeluun päätyy nuori, jolla on haastavaa käytöstä mm. kotoa karkailua, huonoa kaveriseuraa, kosteita viikonloppuja, päihdeongelmia ja jopa huumeita käytetään ja koulussa vaikeaa, ehkä on koettu hyväksikäyttöäkin. Kun ollaankin täysi-ikäisiä, opinnot ei suju, on liuta mielenterveysongelmia ja päihdeongelmia, vaikeuksia tunnesäätelyssä ja kyvyssä ymmärtää syy-seuraussuhteita, niin viimeistään psykiatri on se viimeinen taho, jolla herää epäilys mitä niiden y

Kyllä ihmiset ennenkin heitteillä olivat, huolenpito koski lähinnä sitä, etteivät tee lapsia, mutta ei kenellekään tarjottu ilmaista elantoa kuten nyt sosiaaliturva tarjoaa. Sekavaa elämää viettäneet luokitettiin eri tavoin kielteisesti ja pantiin sitten rangaistusta muistuttaviin oloihin eli irtolaiset joutuivat pakkotyöhön ja muiden rangaistusten kohteeksi kuten sterilointiin tai mielisairaalaan tapauksesta riippuen. Vankeus suoritettiin aina suljetussa laitoksessa päivästä päivään ja mielisairaalastakaan ei päässyt kovin helposti pois, hoitokeinot olivat molemmissa paikoissa joskus kyseenlaisia, vaikka hyvääkin hoitoa välillä varmasti annettiin. 

Ajattelutapa oli todella erilainen vielä 60-luvulla. Nähtiin, että vajaavaltaiset ja rikolliset on karsittava pois vähintäänkin lisääntymisestä, he eivät myöskään saaneet äänestää riippuen siitä millä nimikkeellä heidät oli luokitettu kelpaamattomiksi. Leima oli pysyvä. Toki samoista ihmisryhmistä nykyisillä menetelmilläkään ei kovin moni kuntoudu ns. kunnon kansalaiseksi, joka elättää itse itsensä. Eiköhän kyse ole pitkälti ominaisuuksista, jotka perustuvat geeniperimään ja joihin on mahdollista vaikuttaa vain rajallisesti. Se ei tarkoita, että tätä ryhmää pitäisi sortaa ja syrjiä, mutta kuntoutustoimia pitäisi rajata paremmin niihin jotka todennäköisemmin hyötyvät. Silloin rahaa olisi enemmän. On esimerkiksi turhaa kuntouttaa älyllisesti heikkoa ja impulsiivista rikollista. Hänkin hyötyisi enemmän siitä, että hänet suljettaisiin pois muiden parista, jolloin päihteidenkäyttö ja rikokset vähenevät. Mutta nyk. ajatellaan yksilön oikeuksia enemmän kuin kuin yhteisön etua.

Tällaiset ihmiset ovat helposti höynäytettävissä, myös rikoksiin. Höynäyttäjät voivat kuvitella, ettei kehitysvammainen joudu vastuuseen joten siksi parempi laittaa se vähäjärkisempi likaisiin hommiin, joihin ei itse suostuisi. 

Kehitysvamma-alalla imo on todellakin ongelmallinen. Teoriassa kiva juttu mutta konkretiassa ei. Se johtaa juuri ikäviin tilanteisiin. Milloin saa selvitellä kevan nettisotkuja kun huijannnut rahaa myymällä tuotteita, keva tyttö myy seksiä rahaa vastaan jne.