Lue keskustelun säännöt.
Miksi työelämä on lähes joka alalla kuormittavaa?
03.02.2024 |
Olen jutellut monien ihmisten kanssa eri aloilta ja lähes joka alalla toistuu sama asia: Nykyajan työelämä on kuormittavaa. Oli ala oikeastaan mikä tahansa. Ja tämä ei koske pelkästään ns matalapalkkaisia aloja.
Mistä tämä ikävä ja huolestuttavakin kehitys johtuu?
Kommentit (105)
Missään työpaikassa ei nykyään ole kärsivällisyyttä siihen, että ihmisille annettaisiin aikaa omaksua miten niitä työtehtäviä järkevästi hoidetaan. Tulostavoitteet vasta aloittaneille ovat aivan tapissa ja siksi ihmiset uupuvat ennen kuin ovat edes ehtineet muodostaa töihin rutiineja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hallituksen politiikka lähtee siitä, että jokaisesta työntekijästä pitää tiristää kaikki irti viimeiseen pisaraan saakka.
Riikka Purra esitti työajan lisäämistä. EK puolestaan on ilmoitellut että palkkoja voidaan laskea eikä palkalla tarvitse tulla toimeen.
Nyt on kuulkaas vielä helppoa!
Vierailija kirjoitti:
Asioiden jatkuva kehittäminen. Jatkuvasti tulee uutta sääntelyä, uusia tavoitteita, uusia toimintamalleja, joilla ruuvia kiristetään. Vielä 90-luvulla työntekijä pystyi ajan kuluessa tehostamaan työnsä rutiinien avulla ja näin sai itselleen väljyyttä tekemiseen. Kun työpäivät eivät olleet ylitsepursuavia, niistä ehti myös palautua vapaa-aikana. Nykypäivän jatkuva muutos ei anna tilaa rutiinien syntymiselle. Jos jotain vanhaa tekemistä jääkin pois esimerkiksi järjestelmien kehittämisen myötä, niin tilalle tulee samantien uusi vaade, joka on omaksuttava nopeasti ja täytettävä 100%:sti. Tämä ei ole pidemmän päälle mielelle terveellistä. Ei ihme, että muistisairaudet ovat lisääntyneet niin hurjasti.
Ihan käytännön esimerkki aivojen ylikuormittamisesta on, kun koko ajan tulee sähköpostia, teams-viestiä, puheluita. Samalla on kesken joku muu työ, johon pitäisi saada keskittyä, mutta ei pysty. Teams-viestit ovat korvanneet sen, kun ennen joku tuli huoneen ovelle koputtelemaan ja kysymään jotain. Nyt niitä koputtelijoita voi olla pahimmillaan yli kymmenen yhtä aikaa ja siihen vielä asiakkailta tulevat yhteydenotot päälle. En usko, että tällä tahdilla muisti pysyy kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asioiden jatkuva kehittäminen. Jatkuvasti tulee uutta sääntelyä, uusia tavoitteita, uusia toimintamalleja, joilla ruuvia kiristetään. Vielä 90-luvulla työntekijä pystyi ajan kuluessa tehostamaan työnsä rutiinien avulla ja näin sai itselleen väljyyttä tekemiseen. Kun työpäivät eivät olleet ylitsepursuavia, niistä ehti myös palautua vapaa-aikana. Nykypäivän jatkuva muutos ei anna tilaa rutiinien syntymiselle. Jos jotain vanhaa tekemistä jääkin pois esimerkiksi järjestelmien kehittämisen myötä, niin tilalle tulee samantien uusi vaade, joka on omaksuttava nopeasti ja täytettävä 100%:sti. Tämä ei ole pidemmän päälle mielelle terveellistä. Ei ihme, että muistisairaudet ovat lisääntyneet niin hurjasti.
Ihan käytännön esimerkki aivojen ylikuormittamisesta on, kun koko ajan tulee sähköpostia, teams-viestiä, puheluita. Samalla on kesken joku muu työ, johon pitäis
Helpot, rutiininomaiset työtehtävät ovat asiantuntijatöissä vähentyneet huomattavasti viime vuosien aikana. Se on sääli, koska aivot eivät toimi koko ajan täydellä teholla. Ei ihmistä ole luotu nonstop-palaveriputkia varten.
Työmäärä kasvaa kun ei ole varaa palkata assareita. Ei voi keskittyä täysillä tekemiseen kun aika kuluu kaikkeen ylimääräiseenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaan jo nyt itsessäni ja työkavereissakin, että pikkujuttujakin alkaa unohtumaan, kun on liikaa lautasella kaikkea. Virheitä alkaa tulla, kun pitäisi niin paljon tehdä ja ehtiä yhä lyhyemmässä ajassa eikä aikaa ole miettiä, miten joku asia oikeasti kannattaisi tehdä. Joka olisi todennäköisesti myös paljon tehokkaampi tapa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asioiden jatkuva kehittäminen. Jatkuvasti tulee uutta sääntelyä, uusia tavoitteita, uusia toimintamalleja, joilla ruuvia kiristetään. Vielä 90-luvulla työntekijä pystyi ajan kuluessa tehostamaan työnsä rutiinien avulla ja näin sai itselleen väljyyttä tekemiseen. Kun työpäivät eivät olleet ylitsepursuavia, niistä ehti myös palautua vapaa-aikana. Nykypäivän jatkuva muutos ei anna tilaa rutiinien syntymiselle. Jos jotain vanhaa tekemistä jääkin pois esimerkiksi järjestelmien kehittämisen myötä, niin tilalle tulee samantien uusi vaade, joka on omaksuttava nopeasti ja täytettävä 100%:sti. Tämä ei ole pidemmän päälle mielelle terveellistä. Ei ihme, että muistisairaudet ovat lisääntyneet niin hurjasti.
Ihan käytännön esimerkki aivojen ylikuormittamisesta on, kun koko ajan tulee sähköpostia, teams-viestiä, puheluita. Samalla on kesken joku muu työ, johon pitäis
Kuvailit juuri työpäiväni. Siihen vielä lakipykäläasiat, joita tehdään kiireessä. Olen tällä hetkellä sairauslomalla uupumisen takia, enkä haluaisi palata takaisin. Mutta joka puolella on sama ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu, ettei työnantajilla ole enää mitään tolkkua siitä, mitä työntekijöiltä voi vaatia. Pidetään esim. ihan normaalina, että palavereihin voi mennä ilman valmistautumista ja voi esim. ex tempore vetää jonkun koulutuksen. Toisin sanoen, valmistautumis/- perehtymisaikaa ei anneta ja sanotaan, että "älä ressaa, vedä vaan jotenkin". Työn laatu on nykyään todella huonoa tämän takia, kaikilla aloilla.
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen elintaso vaatii työelämältä paljon. Ennen työelämä oli helpompaa, mutta ei ollut elintasokaan nykyisellä tasolla. Kyllä minäkin varmasti paljon helpommalla pääsisin, jos vaihtaisin nämä 6000€/kk työt 2000€/kk hommiin.
Todennäköisesti et pääsisi. 2000€/kk tienaa esim. varhaiskasvatuksen lastenhoitaja ja se jobi on helposta kaukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään tilanne on vääristynyt. Kovemmilla palkoilla hommat alkaa helpottua ja järkeistyä. Huonommat palkat ajaa sut jonkun burnoutin partaalla kärsivän pikkupomon oikkujen armoille.
Sitten kun sun alaisilla on omia alaisia on jo mahdollisuuksia tehdä töitä ihan fiksusti. Ei ole kokoajan joku kellottamassa ja sotkemassa kuvioita.
Puhun kokemuksesta.
Vietän elämäni parasta aikaa nyt kun olen kohta 2-vuotiaan lapseni kanssa _vieläkin_ kotona. Ihmetystä herättävä valinta. Taloudellista juhlaa tämä ei todellakaan ole, mutta toimeen tulemme miehen palkalla + kht, kun harkiten tehdään hankinnat. On ihan parasta saada nukkua aamuisin 8-9 asti, ei tarvitse lastakaan erikseen herätellä ja riuhtoa auton kyytiin ja kiireellä paahtaa päiväkotiin. Päivät kuluu touhuillessa; väritellään, leikitään, ulkoillaan, kokkaillaan, luetaan kirjoja... Käydään kävelyillä ja ihmetellään yhdessä luontoa, kuunnellaan lintujen laulua. Lottovoitosta unelmoin, jotta voisin jäädä pysyvästi kotiin. Elämä on niin paljon muutakin kuin työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kohta voidaan irtisanoa ilman asiallista syytä. Ai et pystynyt vastaamaan epärealistisiin osotuksiin? Pihalle. Uuvuttaako? Ulos. Et saa aikaiseksi koulutusta 5 sekunnissa? Ovi on tuolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kohta voidaan irtisanoa ilman asiallista syytä. Ai et pystynyt vastaamaan epärealistisiin osotuksiin? Pihalle. Uuvuttaako? Ulos. Et saa aikaiseksi koulutusta 5 sekunnissa? Ovi on tuolla.
Sairasta. Ja jotkut pitävät tuota hyvänä uudistuksena!!!!
Vierailija kirjoitti:
Kohta voidaan irtisanoa ilman asiallista syytä. Ai et pystynyt vastaamaan epärealistisiin osotuksiin? Pihalle. Uuvuttaako? Ulos. Et saa aikaiseksi koulutusta 5 sekunnissa? Ovi on tuolla.
Kohta ollaan tilanteessa, että suurin osa ihmisistä on hajalla ja työntekijöitä ei enää ole. Ehkä sitten tämä jatkuvaan kasvuun perustuva yhteiskuntamalli vihdoin romahtaa.
Se johtuu siitä, että sijoittajille pitää tehdä enemmän voittoja. Globalisaatio eli vapaa globaali kilpailu toi meille halpaa roinaa ja kurjistuvan työelämän.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin omassa työssä kaikenlainen kirjaaminen. 24 vuotta opetusalalla. Alussa jätettiin jälki-istuntoon ja kirjoitettiin reissuvihkoa. Jos oli oikein paha tilanne, soitettiin kotiin.
Nyt kirjoitetaan pienimmästäkin selontekoa virallisiin papereihin, joissa pitää olla kaikki oikein. Koko ajan kirjataan ja raportoidaan. Sähköposti paukkuu ja myös vanhemmat kyselevät kaikenlaista mitä ei kukaan olisi 20 vuotta sitten kehdannut opettajalta kysyä.
Lisäksi otetaan vastaan kaikki erityisoppilaat ja kirjataan heille tehokkaat suunnitelmat ja koitetaan revetä joka suuntaan ja tukea kaikkia. (Ennen käytöshäiriöiset menivät tarkkailuluokalle ja hyvin heikot ja kehitysvammaiset apukouluun, kuulovammaiset kuulovammaisten kouluun, nyt kaikki samassa luokassa iloisesti sekaisin)
Ja tän kaiken lisäksi siis tulisi opettaa ja suunnitella tunteja. Minä en ainakaan jaksa eläkeikään saakka
Sen joka näitä hyvän palkkansa edestä suunnittelee, pitäisi joutua samoihin hommiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhukaa te naiset vaan omasta puolestanne. Ja miettikää miksi ylipäänsä halusitte työelämään jota ette kestä.
Sulla ei ole selvästikään lapsia, joiden asiat hoidat yksin, kaiken muun päälle.
Allu se taas kumminkin on, eikä uskalla miehiä edes netissä puhutella. Että miksei iskällä oo mulle aikaa, vaikka ite hankki.😔
Vierailija kirjoitti:
Kohta voidaan irtisanoa ilman asiallista syytä. Ai et pystynyt vastaamaan epärealistisiin osotuksiin? Pihalle. Uuvuttaako? Ulos. Et saa aikaiseksi koulutusta 5 sekunnissa? Ovi on tuolla.
Parempihan se on että tuommosista paskapaikoista pääsee pois. Pitäs vaan työntekijääkin tässä huomioida, eli karenssit pois ja pois kyykytys työttömältä.
Ainakin omassa työssä kaikenlainen kirjaaminen. 24 vuotta opetusalalla. Alussa jätettiin jälki-istuntoon ja kirjoitettiin reissuvihkoa. Jos oli oikein paha tilanne, soitettiin kotiin.
Nyt kirjoitetaan pienimmästäkin selontekoa virallisiin papereihin, joissa pitää olla kaikki oikein. Koko ajan kirjataan ja raportoidaan. Sähköposti paukkuu ja myös vanhemmat kyselevät kaikenlaista mitä ei kukaan olisi 20 vuotta sitten kehdannut opettajalta kysyä.
Lisäksi otetaan vastaan kaikki erityisoppilaat ja kirjataan heille tehokkaat suunnitelmat ja koitetaan revetä joka suuntaan ja tukea kaikkia. (Ennen käytöshäiriöiset menivät tarkkailuluokalle ja hyvin heikot ja kehitysvammaiset apukouluun, kuulovammaiset kuulovammaisten kouluun, nyt kaikki samassa luokassa iloisesti sekaisin)
Ja tän kaiken lisäksi siis tulisi opettaa ja suunnitella tunteja. Minä en ainakaan jaksa eläkeikään saakka