Miksi työelämä on lähes joka alalla kuormittavaa?

Kyllähän yksi erittäin merkittävä asia on netti ja some älypuhelimissa. Toki on työelämäkin muuttunut tuloshakuisemmaksi, mutta itsestäni ainakin tunnistan sen, että puhelin on nenän alla jatkuvasti ja aivot saavat ärsykkeitä. Palautuminen jää puuttumaan ja pikkuhiljaa sitä uupuu.

Todella monella sama homma, mutta useimmat meistä eivät sitä ihan hevillä myönnä.

Samalla kotiaskareet jotka ennen menivät huomaamatta siinä sivussa, jäävät tekemättä kun nenä on jatkuvasti kiinni ruudussa. Ja niiden tekemättömyys kuormittaa taas lisää.

Jatkuva ruutuaika taas heikentää nukkumista ja huono nukkuminen altistaa taas uupumista lisäävile valinnoille.

Pitkän urani aikana näin kehityksen. Ennen sai keskittyä työnsä tekemiseen. Ei tarvinnut jatkuvasti opetella uutta, kirjata ja raportoida tekemisiään. Ei myöskään ollut nykyistä ajatusmaailmaa, missä mikään ei riitä. Aina on vaan tehtävä paremmin ja tehokkaammin vähemmillä resursseilla. Tietynlainen rentous hävisi työpaikoilta.

Joka tuutista tulee viestiä koko ajan, kaikkeen pitäisi tietty reagoida heti, ja ympärillä on jatkuva häly ja älämölö. Mitään ei saa tehdä rauhassa loppuun, keskeytykset ovat sääntö eikä poikkeus. Jatkuva itsensä kehittämisen ihanne ja yhtenään päivittyvät ja muuttuvat sovellukset ja laitteet, salasanat on uusittava tietyin väliajoin, muistettavaa ja reagoitavaa on yksinkertaisesti ihan liikaa. Ei ihmistä ole luotu tällaiseen häseltämiseen.

Tekemisen rauhaa ei enää ole. Joskus oli äärettömän epäkohteliasta mennä keskeyttämään esim. asiakasta palveleva kassa "Kun mulla ois tässä yks nopee kysymys". Nykyään niin tapahtuu koko ajan. 

Ennen meillä ei tehty töitä juuri koskaan yksin. Sitten leikattiin työaikaa joka johti siihen, että nykyään lähes aina joutuu tekemään yksin ja vieläpä kahden ihmisen työt siinä yhden työajassa. Ylitöitä saa tehdä vain jos kysyy luvan. Töitä saa teettää 12 päivää putkeen ja illan ja aamun välissä pitää olla vähintään 10 tunnin lepo. Työmatka lyhentää sitä lepoa. Sitä vaan toivoo aina, että olis mahdollisimman lyhyt ajomatka, mutta usein se on 30-60min suuntaansa. Työpäivä on kaksiosainen, eli esim 5-9 ja 15.30-19. Siihen laittaa sen 60 min ajoa neljästi päivässä niin ei enää mikään ihme jos vähän uuvuttaa.

Minulla on ainakin chilliä vakkari-postinlajittelijana. Työkaverit täysjärkisiä persoonia ja palkkakin yötyössä hyvä. En todellakaan valita 

Ennen tehtiin töitä, mitä kukakin

Kukaan ei miettinyt, (ei tullut edes mieleen miettiä), oliko työ kenties kuormittavaa vai ei!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siksi kun meidän ylipäällikkömme olivat sitä mieltä talouden kukoistuksessa, että myös se toinen aikuinen perheestä piti saada töihin ja nyt kellään ei ole enää aikaa kasvattaa lapsia tai tehdä kotona asioita. 

Nyt tehdään ensin töissä 8h ja tullaan kotiin tekemään toinen 8h kotitöitä ja sitten nukutaan 8h. Missä on se vapaa-aika millä nollata tai minkä vuoksi siellä töissä ylipäätään käydään? 

Eikä ole mikään sovinismikommentti. Olisin itsekkin mielellään kotona tekemässä kotityöt jos puoliso kävisi töissä tekemässä rahaa. 

Sitten ihmettelevät miksi suomalaiset ei tee lapsia. 

Täh, eikö se lasten kanssa oleminen ja niiden hoitaminen ja kasvattaminen just ole sitä elämää? Miksi hankkia lapsia, jos nii

Ei se ole aikaa, että lapsia näkee väsyneenä muutaman tunnin päivässä kunnes he menevät nukkumaan, jotta jaksavat herätä seuraavan päivän oravanpyörään.

Vanhemmat juoksevat kieli vyön alla jatkuvaa aikapulaan pöytien hakemaan lapsia päiväkodista, jossa pienet viettävät pitkät päivät.

Suomessa pitäisi ottaa mallia Ruotsissa, jossa suurin osa vanhemmista tekee lyhennettyä työpäivää. 

Koskaan en ole kuormittinut itse työstä vaan ihmisistä. Ovatko ihmiset aina olleet näin myrkyllisiä ja pahaasuopia sitruunan syöneitä hirviöitä? 

Etsin nyt itsenäistä työtä, ei kestä enää ankeuttajia. Tuo postinlajittelu kuulostaa rennolta vaikka toki siinäkin riskinsä millainen porukka kunhan ei tarvitse heidän kanssaan paljon kommunikoida ja voi keskittyä omaan hommaansa. 

Onko tuollaiseen työhön helppo päästä? Ikää kohta jo melkein 40 ja eri alan töitä tehnyt.

Ei voida enää sopia ja työnantaja tekee, mitä huvittaa. Nyt on pitkään pystytty irtisanomaan työntekijä miten tahansa ja sitten pitäisi tehdä ilmaiseksi ylitöitä ja jos et tee, niin irtisanotaan. Työnantajalle työntekijät ovat esim. pörssiyhtiössä sellaisia, että ihmiset ja työntekijät eivät ole voimavara vaan rasite. Koneet tilalle. Näin itse koen. 

Vierailija kirjoitti:

Ennen meillä ei tehty töitä juuri koskaan yksin. Sitten leikattiin työaikaa joka johti siihen, että nykyään lähes aina joutuu tekemään yksin ja vieläpä kahden ihmisen työt siinä yhden työajassa. Ylitöitä saa tehdä vain jos kysyy luvan. Töitä saa teettää 12 päivää putkeen ja illan ja aamun välissä pitää olla vähintään 10 tunnin lepo. Työmatka lyhentää sitä lepoa. Sitä vaan toivoo aina, että olis mahdollisimman lyhyt ajomatka, mutta usein se on 30-60min suuntaansa. Työpäivä on kaksiosainen, eli esim 5-9 ja 15.30-19. Siihen laittaa sen 60 min ajoa neljästi päivässä niin ei enää mikään ihme jos vähän uuvuttaa.

Huh, kuulostaa kamalalata. Millä alalla on noin kamalat oltavat?

Mun mielestä työelämä on lähinnä kuolettavan tylsää. Tosin en ole koskaan päässyt sieltä tyvestä mihinkään vaikka niin väitetään tapahtuvan. Koulutettu olen kyllä, että ei siitä ole kyse, en vaan jotenkin ole koskaan... Edennyt. Nyt olen jo muuttunut ihan zombieksi haasteiden puutteessa. 

Näiden lisäksi myös työn jatkuuvuden epävarmuus stressaa. 

Lyhytnäköisyys ja kapeakatseisuus.

Ei ajatella asioita riittävän pitkälle tai laajasti.

Jatkuvasti kuulee työnantajista, jotka eivät kuuntele hätähuutoja mutta itkevät ja raivoavat, kun yksi toisensa perään palaa loppuun ja jää pois töistä lyhyemmäksi tsi ikuiseksi ajaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen meillä ei tehty töitä juuri koskaan yksin. Sitten leikattiin työaikaa joka johti siihen, että nykyään lähes aina joutuu tekemään yksin ja vieläpä kahden ihmisen työt siinä yhden työajassa. Ylitöitä saa tehdä vain jos kysyy luvan. Töitä saa teettää 12 päivää putkeen ja illan ja aamun välissä pitää olla vähintään 10 tunnin lepo. Työmatka lyhentää sitä lepoa. Sitä vaan toivoo aina, että olis mahdollisimman lyhyt ajomatka, mutta usein se on 30-60min suuntaansa. Työpäivä on kaksiosainen, eli esim 5-9 ja 15.30-19. Siihen laittaa sen 60 min ajoa neljästi päivässä niin ei enää mikään ihme jos vähän uuvuttaa.

 

Huh, kuulostaa kamalalata. Millä alalla on noin kamalat oltavat?

Maatalouslomituksessa.

Valtion virkamiehillä on vieläkin lokoisat oltavat.

Vuorokaudessa 24h. Siitä 8h töihin, 2h työmatkoihin, 1h lasten haku päiväkodista, 1h kaupassa käyntiin, 3h kotitöihin ja lasten vahtimiseen. Vapaa-aikaa arki iltaisin 1h. Ei siinä oikeen palaudu päivästä. Sitten nukutaan ja sama homma toistuu 5 päivää putkeen. Viikonloppuna pitää palautua raskaasta viikosta eikä riitä energiaa mihinkään nukkumisen lisäksi. Kerran vuodessa se kesäloma jonka jälkeen jaksaa taas pakottaa itsensä oravanpyörään. Edellä oleva kirjoitus siitä kuinka ollaan orjia tuntuu itsellekkin tosi monesti todellisuudelta. Muuten elintasosta voisi kyllä karsia ja tehdä vähemmän töitä, mutta kun asuminen on niin pirun kallista, että ei ole varaa tehdä vähempää.

Jos työ olisi helppoa ja herkkua niin herrat tekisi kaikki.

Kvartaalitalous hallitsee, seurauksena ahneus,  lyhytnäköinen voitontavoittelu ja osingonjaot top ykkösenä. 

Vierailija kirjoitti:

Ennen tehtiin töitä, mitä kukakin

Kukaan ei miettinyt, (ei tullut edes mieleen miettiä), oliko työ kenties kuormittavaa vai ei!

Som yngre på fabriken tog man alltid emot diverse jobb som var "urakka". Man fick alltid mångfaldigt betalt mot de vanliga timmjobben. Veckoslut och vissa högtider, liksom påsken, spenderade man med att putsa och fixa maskiner med tredubbel lön.

Kuormittava, fanns inte i vokabulären. Finns inte idag heller.

Vierailija kirjoitti:

Vuorokaudessa 24h. Siitä 8h töihin, 2h työmatkoihin, 1h lasten haku päiväkodista, 1h kaupassa käyntiin, 3h kotitöihin ja lasten vahtimiseen. Vapaa-aikaa arki iltaisin 1h. Ei siinä oikeen palaudu päivästä. Sitten nukutaan ja sama homma toistuu 5 päivää putkeen. Viikonloppuna pitää palautua raskaasta viikosta eikä riitä energiaa mihinkään nukkumisen lisäksi. Kerran vuodessa se kesäloma jonka jälkeen jaksaa taas pakottaa itsensä oravanpyörään. Edellä oleva kirjoitus siitä kuinka ollaan orjia tuntuu itsellekkin tosi monesti todellisuudelta. Muuten elintasosta voisi kyllä karsia ja tehdä vähemmän töitä, mutta kun asuminen on niin pirun kallista, että ei ole varaa tehdä vähempää.

Vapaa-aikaa sinulla on kaikki tuo työn ulkopuolinen. Lapset olet päättänyt hankkia ihan itse ja vapaa-aikasi käyttää niihin.