Onko elämässäsi jokin käännekohta, jonka jälkeen se muuttui selkeästi huonommaksi virheellisen valinnan vuoksi?

Vierailija kirjoitti:

Synnytettyäni toisen lapseni elämä muuttui täysin. Kroppa on ihan romuna. Joka askel muistuttaa että vauva ei aina todellakaan mahdu ulos ilman damagea. 

Ei ehkä vastaa kysymykseen, koska kyseessä ei Suomessa ole oma valinta. Ennemminkin tämä on tapahtuma joka muutti elämän selkeästi huonommaksi. 

Itsellä kroppa romuna ja jokainen askel tuntuu. En ole synnyttänyt.

Omalle mukavuusalueelle jääminen liian pitkäksi aikaa ei aina oo hyvä juttu.

Vierailija kirjoitti:

Omalle mukavuusalueelle jääminen liian pitkäksi aikaa ei aina oo hyvä juttu.

Ei myöskään epämukavuusalueelle. Voimavarat loppuvat.

Valitsin alkaa omaishoitajaksi, vaikka oli mt-ongelmia itsellänikin ja paremminkin olisin tarvinnut itse apua. Mutta kun en halunnut puolisoa hylätä ja jättää lapsia ilman isää. No, eihän siinä hyvin käynyt. Se oli virhe, mutta olisinko pystynyt elämään itseni kanssa, jos en olisi edes yrittänyt? Sitä ei tarina kerro.

Erään urheilulajin harrastaminen tuhosi työkykyni ja sitä kautta mahdollisuudet parisuhteeseen ja perheeseen

Kolme epäonnistunutta leikkausta oli myös virheitä koska ne veivät tilannetta vain huonompaan suuntaan

Valitsin alkoholistin ja tuhosin oman ydinperheen. Joka päivä kadun varmasti elämäni loppuun saakka. Alkkis käytti minua vain mahdollistajana ja kun kyllästyi niin erohan siinä tuli. Älkää ikinä naiset antako jännämiehen puhua päätänne pyörälle. He eivät ansaitse ketään normaaliin elämään tottunutta ihmistä rinnalleen. Eivät osaa arvostaa. 

Ei. Aloittaja tekee yleisen logiikkavirheen. Jälkeenpäin ajateltuna koko elämä näyttää suoralta polulta, jossa asiat johtavat loogisesti toisiin.

Oikeasti elämä edetään vailla mitään tietoa tulevasta ja valinnat ovat enimmäkseen pakkoon tai sattumaan perustuvia. Toki ihmisellä voi olla tavoitteita, mutta ne myös muuttuvat ja jäävät toteutumatta ja sitten ne mukavasti unohdetaan.

Eli kronologia kulkee yhteen suuntaan vailla logiikkaa, mutta punaisen langan voi jälkeenpäin kuvitella johtaneen nykyhetkeen.

Vierailija kirjoitti:

Valitsin alkoholistin ja tuhosin oman ydinperheen. Joka päivä kadun varmasti elämäni loppuun saakka. Alkkis käytti minua vain mahdollistajana ja kun kyllästyi niin erohan siinä tuli. Älkää ikinä naiset antako jännämiehen puhua päätänne pyörälle. He eivät ansaitse ketään normaaliin elämään tottunutta ihmistä rinnalleen. Eivät osaa arvostaa. 

Pasi, ei me uskota sua naiseksi. Ja jos olet sellainen niin hiton tyhmä kyllä ja täysin sovinistinen. Alkoholismista ei voi olla kellään realistista käsitystä ennenkuin on sitä läheltä katsellut.

Miesten jännyys on mielikuvitusta ja käsitettä käyttävät vain incelit. Naiset tietävät, että harva mies muutenkaan arvostaa kumppaniaan riittävästi, ja varmaan me naisetkaan emme osaa tarpeeksi hyvin miehiämme arvostaa. Se on vähän niin, että kaikkeen tottuu ja sitten siihen turtuu. Normaalia ihmiselle.

Raskaaksi tuleminen sosiopaatti narkomaani exälle, tämä helvetti ei pääty koskaan tai ainakaan ennen kuin yhteinen lapsi on täysi-ikäinen. 

Vierailija kirjoitti:

Valitsin alkoholistin ja tuhosin oman ydinperheen. Joka päivä kadun varmasti elämäni loppuun saakka. Alkkis käytti minua vain mahdollistajana ja kun kyllästyi niin erohan siinä tuli. Älkää ikinä naiset antako jännämiehen puhua päätänne pyörälle. He eivät ansaitse ketään normaaliin elämään tottunutta ihmistä rinnalleen. Eivät osaa arvostaa. 

Olen alkoholistin kanssa ollut parisuhteessa ja ne kääntää kaiken normaalin epänormaaliksi ja epänormaalista tulee normaalisi. Ei päde mikään normaalielämän säännöt niillä. Ei nukuta öisin, ei ole käytöstapoja, ihmisiä voi uhkailla miten sattuu ja valehdella muista ihmisistä niiden seläntakana, puolisoa kohdellaan törkeästi ja alentavasti. Hirveitä ihmisiä. Ja samaa mietin minäkin että ansaitsee kaltaisensa. Ja arvaapa mitä kun sai kaltaisensa? Valitti sen vaimonsa juomisesta!  Ei luulisi suurimman osan elämästään räkäkännissä ja unessa olevan ihmisen valittavan mitä puoliso tekee kun ei ole tajuissaan edes näkemässä.

Väärä koulutusvalinta ja se, etten kehdannut keskeyttää opintoja. 

Vierailija kirjoitti:

Elämä taitaa mennä yleensä huonompaan suuntaan kun ei tee mitään elämänsä eteen. Itse kun heittäydyin töistä pois säästöilleni niin tuntuihan se hyvältä silloin mutta pidemmällä aikavälillä on todennäköisesti huono valinta koska ei tämä erakoituminen taida missään mitään auttaa ja säästötkin loppuu joskus.

No juu. Tarpeeksi kun erakoituu niin ei kiinnosta enää edes hakeutua ihmisten seuraan, vaikka olisi tilaisuuskin. Vähän niinkuin vaan sitä loppuaan passiivisena yksin odottelee ja seuraa miten muiden elämät edistyy.

Opiskelin tradenomiksi

Opiskelin ja en enää pääse edes haastatteluihin. Selvästi lakkasin kiinnostamasta työnantajia.

Vierailija kirjoitti:

Valitsin alkoholistin ja tuhosin oman ydinperheen. Joka päivä kadun varmasti elämäni loppuun saakka. Alkkis käytti minua vain mahdollistajana ja kun kyllästyi niin erohan siinä tuli. Älkää ikinä naiset antako jännämiehen puhua päätänne pyörälle. He eivät ansaitse ketään normaaliin elämään tottunutta ihmistä rinnalleen. Eivät osaa arvostaa. 

Sama koskee jännänaisia. Seurustelin sellaisen kanssa. Aina riitaa. Se oli mustasukkainen ja mun piti osoittaa olevani sitoutunut. Kun sitten aloin vakavasti siihen suhtautumaan sillä loppui kiinnostus. Tuhlasin aikaa kun olisin voinut löytää jonkun kivemman ja itselle sopivamman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitsin alkoholistin ja tuhosin oman ydinperheen. Joka päivä kadun varmasti elämäni loppuun saakka. Alkkis käytti minua vain mahdollistajana ja kun kyllästyi niin erohan siinä tuli. Älkää ikinä naiset antako jännämiehen puhua päätänne pyörälle. He eivät ansaitse ketään normaaliin elämään tottunutta ihmistä rinnalleen. Eivät osaa arvostaa. 

Olen alkoholistin kanssa ollut parisuhteessa ja ne kääntää kaiken normaalin epänormaaliksi ja epänormaalista tulee normaalisi. Ei päde mikään normaalielämän säännöt niillä. Ei nukuta öisin, ei ole käytöstapoja, ihmisiä voi uhkailla miten sattuu ja valehdella muista ihmisistä niiden seläntakana, puolisoa kohdellaan törkeästi ja alentavasti. Hirveitä ihmisiä. Ja samaa mietin minäkin että ansaitsee kaltaisensa. Ja arvaapa mitä kun sai kaltaisensa? Valitti sen vaimonsa juomisesta!  Ei luulisi suurimman osan elä

Monet addiktit on narsistisia. Jopa narsisteja. Addiktiohan on itsekästä oman mielihyvän tavoittelua hinnalla millä hyvänsä.

Se väärä mies ja liian nopeasti raskaaksi. Hirvittävän pitkä toksinen avioliitto siitä. Huh.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Aloittaja tekee yleisen logiikkavirheen. Jälkeenpäin ajateltuna koko elämä näyttää suoralta polulta, jossa asiat johtavat loogisesti toisiin.

Oikeasti elämä edetään vailla mitään tietoa tulevasta ja valinnat ovat enimmäkseen pakkoon tai sattumaan perustuvia. Toki ihmisellä voi olla tavoitteita, mutta ne myös muuttuvat ja jäävät toteutumatta ja sitten ne mukavasti unohdetaan.

Eli kronologia kulkee yhteen suuntaan vailla logiikkaa, mutta punaisen langan voi jälkeenpäin kuvitella johtaneen nykyhetkeen.

Henkisenä ihmisenä olin ehdottomasti myös tätä mieltä. Näin ihan kaikessa negassakin sen tarkoituksen ja punaisen langan, joka lopulta johtikin johonkin täydelliseen paikkaan elämässä. Muutamaksi vuodeksi. Sitten yksi tärkeä "päämäärä" tuhoutui täysin yllättäen ja käsittämättömästi ilman, että se oli minun syytäni. Nyt en enää ymmärrä mistään mitään eikä ne tiet tunnukaan tosilta. Mikä merkitys oli sillä, että mulle vihdoin annettiin se maailman kaunein lahja ja vedettiinkin se sitten pois käsistä? Kun näin, että juuri tuo lahja oli tämän matkani määränpää.

Mielestäni viimeiset 12 vuotta on ollut ihan paskaa, kun meillä on ollut putkeen 3 sysipaskaa hallitusta. Tämä on neljäs sellainen. Ja seuraava viides. Ja sitten romahtaa.

Raiskausillan ja yön tapahtumat. Mieli jauhaa, kunpa olisin vaan jäänyt kotiin sinä kirottuna iltana.