Liukkaat kadut ja mielenterveys

Kenkiin voi ostaa irralliset nastapohjat. Niillä pysyy pystyssä hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Kenkiin voi ostaa irralliset nastapohjat. Niillä pysyy pystyssä hyvin.

Minulla on nastat, mutta silti peilijäällä askel lähtee liukumaan, etenkin mäessä pelkään.

ap

Nastakengillä ihmiset liikkuvat. Ei tarvitse kotona kökkiä. 

Vierailija kirjoitti:

Kenkiin voi ostaa irralliset nastapohjat. Niillä pysyy pystyssä hyvin.

Ei auta kivikovalla jäällä vaan päinvastoin on liukkaammat.

Vierailija kirjoitti:

Kenkiin voi ostaa irralliset nastapohjat. Niillä pysyy pystyssä hyvin.

Miten ne menevät pyörän polkimissa? Pyörällä kun liikkuu nastarenkailla, niin välillä pitää kumminkin nousta selästä ja jalka lipsuu heti liukkaalla, kun ei kengässä ole nastoja.

Olen knekien päällä liukastellut paljon enempi kuin polkupyörällä.

Kivikovalla jäällä ei auta sepelikään. Sekin luistaa alta. 

Koko talven olen kävellyt kelillä kuin kelillä pitkiä lenkkejä. Ei ole nastakengät olleet kuin kerran. Kertaakaan en ole kaatunut. 

Minulla on jäänyt siis jonkinlainen trauma siitä, kun pari talvea sitten kaaduin liukkaassa mäessä, enkä päässyt enää jaloilleni. Jouduin sitten konttaamaan mäen ylös ja tilanne oli tosi nöyryyttävä kun ihmiset näkivät tilanteen, mutta kukaan ei auttanut.

ap

Kyllä se pitää paikansa.Valitettavasti kunnilla,kaupungeilla ei tarpeeksi kalusto ja työntekijöitä auramassa katuja teitä tai taloyhtiön pihoja.Omaiseni  83v.on yksin asuvana kodin vani.Rolatori jää jumiin ,kun kerostalon pihat ja kadut kaupalle auraamatta. Itse käyn hänen pient ostokset ostamassa.Nahkaremmit joissa nastat laitan kulloinkin kumisaappaisiin tai talvikenkiin.Silti vaikeuksia liikkua kun itsekään en nuori.Taiteilua se on vaikka ei rollatoria likkua näillä sällä kanssa lähiomaiseni iki nuoret lähes 80 vuotiaat. Laajasalo Helsinki 84 saa ihmen kaupala selvitä kaduilla ja  pussi pysäkille, pussikin tulee milloin sattuu,tie työmaiden takia.Siinä on puoliso ja kaatunut useamman kerran käsivarsi,sormet sattunet pahasti.Vanha kun on ei menen läkäriin.Ei ne mieht helpolla menen.Unohtamatta lasten vaunut,kaiklla kun ei autoa ja töihin pitäisi keritä.Vaikea on lastenvaunujen kanssa liikkua,jos katuja ei aurattu ja hiekotettu.

Ap on oikeassa, liukkaus vaikuttaa myös elämänlaatua heikentävästi. Itsekin pelkään liukkautta ja jään kotiin aina, jos ei ole pakollista menoa. Kun ei ole muita taloudessa, eikä autoakaan, elämä menisi vieläkin vaikeammaksi, jos liukastuisi ja loukkaisi.

Lihasjännitystä se aiheuttaa, on kyllä aika hyvin hiekoitettu.  Hiukan pelkään talvikelejä silti.

Tuntui hullulta ajaa fillarilla kotiin, kun sillan yli päästyään alkaa hurja jäinen alamäki. Kotini on ihan sillan kohdalla. En Hesassa asu, mutta vaarallisia liukkaita kohtia täälläkin on. Tämä sillan jälkeinen kohta on aika pelottava liukkauden takia.

Ymmärrän hyvin sinua ap. Minäkään en ole haurasluinen vanhus mutta silti tunnen talvisin olevani aina monta viikkoa kotini vanki, koska ulkona pitäisi liikkua aivan hemmetin varovasti jotta ei liukastu. Nytkin meillä oli taloyhtiön piha hengenvaarallinen pari päivää sitten kun vein roskia, ei siinä vanhat hiekoitukset paljon auttaneet. Asun yksin ja mietin aina miten pärjään, jos satun kaatumaan niin pahasti että rikon kroppaani? Ei tässä ole ketään joka auttaisi.Niinpä jään helposti kotiin jos ulkona kadut ovat jäiset ja liukkaat, vaikka minullakin on nastakengät.

Minulla myös tullut pelkoa kun on muutaman kerran kunnolla kaatunut lyöden takaraivon ja hampaat. Kyllä se on sattunut.

Sitten mennään ihan hiirenaskelin teputellen pingviinikävelyä jos sellaiseen paikkaan joutuu. Kyllä paniikkia pukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on jäänyt siis jonkinlainen trauma siitä, kun pari talvea sitten kaaduin liukkaassa mäessä, enkä päässyt enää jaloilleni. Jouduin sitten konttaamaan mäen ylös ja tilanne oli tosi nöyryyttävä kun ihmiset näkivät tilanteen, mutta kukaan ei auttanut.

ap

Tuli kahvit nenästä :')

Samaa ihmettelen miksi kadut ovat niin järkyttävässä kunnossa! Ei edes kunnon nastat pidä jos on peilijäätä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on jäänyt siis jonkinlainen trauma siitä, kun pari talvea sitten kaaduin liukkaassa mäessä, enkä päässyt enää jaloilleni. Jouduin sitten konttaamaan mäen ylös ja tilanne oli tosi nöyryyttävä kun ihmiset näkivät tilanteen, mutta kukaan ei auttanut.

ap

Minä kaaduin joskus jäisen alamäen alapuolella pyörälläni, eikä kukaan nähnyt. Oli aika orpo olo. Toisen kerran kaaduin keskelle katua, ylittäessäni teitä mustalla jäällä, aamuyöllä töihin mennessäni. Onneksi oli silloin yksi jalankulkijakin liikkeellä, joka pysähtyi ja kysyi, miten kävi.

Olen 58 v ja käytän AINA tennareita, kesät talvet. Ikinä en ole kaatunut tai mitään katkaissut. Eli ongelma on ihan teidän mummojen päässä.

Sama täällä. Ei tee mieli liikkua kuin pakolliset. Ei ennen tarvinnut miettiä nastakenkiä, aina saattoi luottaa siihen, että kadut oli hoidettu. On mulla nastakengätkin, mutta ne on hankalat laittaa, joudun sukkajalassa rappukäytävässä menemään, ettei lattia tuhoudu.

Inhoan muutenkin kaikkia sääilmiöitä, liian kylmä ahdistaa, liian kuuma myös, liika lumisade ja kaikki. En olis uskonut, että elämäni tällaiseksi menee, ahdistaa jopa sää.

Vierailija kirjoitti:

Ap on oikeassa, liukkaus vaikuttaa myös elämänlaatua heikentävästi. Itsekin pelkään liukkautta ja jään kotiin aina, jos ei ole pakollista menoa. Kun ei ole muita taloudessa, eikä autoakaan, elämä menisi vieläkin vaikeammaksi, jos liukastuisi ja loukkaisi.

Sano muutama asia, jota sinä ET pelkää!