Jos miehenne on oluella ystävien kanssa, kysyttekö viestillä, että moneltako hän tulee kotiin?

Joku tuolla aiemmin kommentoi, että mistä sitä voi tietää, koska tulee kotiin. Mielestäni aikuisuuteen kuuluu se, että pystytään etukäteen suunnittelemaan, mihin aikaan tullaan kotiin, eikä se, mikä piti olla muutama kalja, vaihdu siihen, ettei olla vielä kotona auringonnousussa. Sinkkuna tuommoinen vielä käy, mutta kun asutaan yhdessä ja sinulla on perhe, tuollainen käytös voi aiheuttaa turhaa huolta ja epävarmuutta.

Sovittujen aikataulujen ja sitoumusten laiminlyönti voi luoda epäluottamusta kumppanin ja perheenjäsenten välille. Tämä voi herättää pelkoa siitä, että jotain on voinut tapahtua tai että kumppani ei ole sitoutunut yhteiseen elämään.

Toiseksi, jatkuva epävarmuus kotiinpaluusta voi vaikuttaa arjen suunnitteluun ja perheen yhteiseen aikaan. Kumppani tai perhe saattaa tuntea olonsa jatkuvasti odottavaksi tai epätietoiseksi, mikä voi aiheuttaa stressiä ja levottomuutta.

Vierailija kirjoitti:

Joku tuolla aiemmin kommentoi, että mistä sitä voi tietää, koska tulee kotiin. Mielestäni aikuisuuteen kuuluu se, että pystytään etukäteen suunnittelemaan, mihin aikaan tullaan kotiin, eikä se, mikä piti olla muutama kalja, vaihdu siihen, ettei olla vielä kotona auringonnousussa. Sinkkuna tuommoinen vielä käy, mutta kun asutaan yhdessä ja sinulla on perhe, tuollainen käytös voi aiheuttaa turhaa huolta ja epävarmuutta.

Sovittujen aikataulujen ja sitoumusten laiminlyönti voi luoda epäluottamusta kumppanin ja perheenjäsenten välille. Tämä voi herättää pelkoa siitä, että jotain on voinut tapahtua tai että kumppani ei ole sitoutunut yhteiseen elämään.

Toiseksi, jatkuva epävarmuus kotiinpaluusta voi vaikuttaa arjen suunnitteluun ja perheen yhteiseen aikaan. Kumppani tai perhe saattaa tuntea olonsa jatkuvasti odottavaksi tai epätietoiseksi, mikä voi aiheuttaa stressiä ja levottomuutta.

Miten se on niin lamauttavaa se epävarmuus ellei tiedä kellonaikaa monelta puoliso tulee kotiin? Kuulostaa erikoiselta. Kuulostaa siltä ettei puolisoon voi luottaa.

Mitä merkitystä sillä on perheen arjen suunnittelulle tuleeko puoliso vaikkapa yhdeksältä vai yhdeltätoista vai yhdeltä? Samalle illalle tuskin voi kuitenkaan suunnitella mitään yhteistä tekemistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku tuolla aiemmin kommentoi, että mistä sitä voi tietää, koska tulee kotiin. Mielestäni aikuisuuteen kuuluu se, että pystytään etukäteen suunnittelemaan, mihin aikaan tullaan kotiin, eikä se, mikä piti olla muutama kalja, vaihdu siihen, ettei olla vielä kotona auringonnousussa. Sinkkuna tuommoinen vielä käy, mutta kun asutaan yhdessä ja sinulla on perhe, tuollainen käytös voi aiheuttaa turhaa huolta ja epävarmuutta.

Sovittujen aikataulujen ja sitoumusten laiminlyönti voi luoda epäluottamusta kumppanin ja perheenjäsenten välille. Tämä voi herättää pelkoa siitä, että jotain on voinut tapahtua tai että kumppani ei ole sitoutunut yhteiseen elämään.

Toiseksi, jatkuva epävarmuus kotiinpaluusta voi vaikuttaa arjen suunnitteluun ja perheen yhteiseen aikaan. Kumppani tai perhe saattaa tuntea olonsa jatkuvasti odottavaksi tai epätietoiseksi, mikä voi aiheuttaa stressiä ja levottomuu

Ihminen, joka menee miten lystää eikä osaa ajanhallintaa, on epäluotettava juuri siitä syystä, että hän menee miten lystää eikä osaa ajanhallintaa. Hänellä on kotona kumppani ja mahdollisesti perhe, mutta hänelle on tärkeämpää viettää aikaa kavereiden kanssa kaupungilla aamunkoittoon asti. Tällainen henkilö ei osaa kantaa vastuuta ja on henkisesti epäkypsä. Ja kyllähän se vaikuttaa seuraavan päivän kulkuun ja suunnitelmiin, tuleeko mies kotiin illalla selvin päin kymmeneltä vai kaatokännissä aamukuudelta.

Ihminen, joka menee miten lystää eikä osaa ajanhallintaa, on epäluotettava juuri siitä syystä, että hän menee miten lystää eikä osaa ajanhallintaa. Hänellä on kotona kumppani ja mahdollisesti perhe, mutta hänelle on tärkeämpää viettää aikaa kavereiden kanssa kaupungilla aamunkoittoon asti. Tällainen henkilö ei osaa kantaa vastuuta ja on henkisesti epäkypsä. Ja kyllähän se vaikuttaa seuraavan päivän kulkuun ja suunnitelmiin, tuleeko mies kotiin illalla selvin päin kymmeneltä vai kaatokännissä aamukuudelta.

Tämäpä juuri on niitä aikuiseksi kasvaneita miehiä, jotka ovat perhekeskeisiä ja asettavat parisuhteen sekä perheensä etusijalle. Sitten on niitä, jotka priorisoivat kaverien kanssa bilettämisen ja kännäämisen.

Riippuu miehestä. Ne miehet, joita minulla on ollut niin todellakin kysyin. 

Tässä huomaa miten onnellisessa elämänvaiheessa sitä itse onkaan, kun ei itseä eikä puolisoakaan enää pätkääkään kiinnosta joku ravintolassa hilluminen. On jäänyt kauas nuoruuteen ne ajat että bilettäminen ja/tai alkoholi veisi niin mennessään, ettei etukäteen osaisi sanoa milloin tulee kotiin, koska "ei sitä voi tietää".

Eikä myöskään ole tarpeen "päästä eroon puolisosta" niin että joku puolison laittama viestikin ärsyttäisi. Aivan kuin illanvieton tarkoitus olisi kokonaan irtautua siitä omasta elämästä - ja puolisosta. En ymmärrä ollenkaan ja onneksi ei tarvitsekaan!

Vierailija kirjoitti:

Tässä huomaa miten onnellisessa elämänvaiheessa sitä itse onkaan, kun ei itseä eikä puolisoakaan enää pätkääkään kiinnosta joku ravintolassa hilluminen. On jäänyt kauas nuoruuteen ne ajat että bilettäminen ja/tai alkoholi veisi niin mennessään, ettei etukäteen osaisi sanoa milloin tulee kotiin, koska "ei sitä voi tietää".

Eikä myöskään ole tarpeen "päästä eroon puolisosta" niin että joku puolison laittama viestikin ärsyttäisi. Aivan kuin illanvieton tarkoitus olisi kokonaan irtautua siitä omasta elämästä - ja puolisosta. En ymmärrä ollenkaan ja onneksi ei tarvitsekaan!

Samaten, luojan kiitos on fiksu mies, joka ei käy ryyppyreissuilla ja bilettämässä kavereiden kanssa. 

Sibeliuskin sanoi aikoinaan ollessaan ryyppyreissullaan kuuluisan toteamuksensa vaimolleen, kun tämä kysyi että milloin hän tulee kotiin. Vastaus oli: Olen säveltäjä, en ennustaja.

Auts, miten kontrolloivia ihmisiä täällä on. Ihan niin kuin ihminen ei osaisi ajanhallintaa, jos ei halua määrittää etukäteen kotiintuloaikaa (niin kuin pikkulapsi). :D Etukäteen voi määrittää, että on niin kauan kuin haluaa ja tuntuu hyvältä, juttu luistaa jne.

Ja vastaus kysymykseen: EN. En ikinä ole kysynyt mieheltäni, milloin hän tulee kotiin, jos lähtee kaverin kanssa juhlimaan. Yleensä menee pikkutunneille. Tämä tapahtuu ehkä 3-4 kertaa vuodessa. Ja todellakin hallitsee ajankäyttönsä elämässä, sellaisessa asemassa on työelämässä.

Ne jotka perustelevat täällä, että kellonaika täytyy tietää antavat tekosyitä. Taustalla on oikeasti epävarmuus puolison toiminnasta ja oma turvattomuuden tunne, jonka puolison juhliminen aiheuttaa. Kannattaisi käsitellä omat tunteensa, epävarmuutensa, mustasukkaisuutensa (?) tai luottamuksen puute, eikä vedota "aikuisuuteen, ajanhallintaan" tms. tekosyyhyn.

En. Mutta saatan toivottaa hyvää yötä ja kertoa, että menen juuri suihkunraikkaana alasti sänkyyn. Yleensä se on kotona viidessä minuutissa. Baari on tuossa naapuritalossa.

Meillä on tapana laittaa toiselle viesti jossain vaiheessa iltaa. Kyse ei ole mistään kyttäämisestä vaan ihan normaalista huomaavaisuudesta. Viesti voi olla vaikka että tulen viimeisellä bussilla kotiin tms. Asutaan kuitenkin yhdessä joten kaikkien kannalta on mukavampaa kun asioista kommunikoidaan, kaikesta muustakin kuin kotiutumisajasta.

Vierailija kirjoitti:

Auts, miten kontrolloivia ihmisiä täällä on. Ihan niin kuin ihminen ei osaisi ajanhallintaa, jos ei halua määrittää etukäteen kotiintuloaikaa (niin kuin pikkulapsi). :D Etukäteen voi määrittää, että on niin kauan kuin haluaa ja tuntuu hyvältä, juttu luistaa jne.

Ja vastaus kysymykseen: EN. En ikinä ole kysynyt mieheltäni, milloin hän tulee kotiin, jos lähtee kaverin kanssa juhlimaan. Yleensä menee pikkutunneille. Tämä tapahtuu ehkä 3-4 kertaa vuodessa. Ja todellakin hallitsee ajankäyttönsä elämässä, sellaisessa asemassa on työelämässä.

Ne jotka perustelevat täällä, että kellonaika täytyy tietää antavat tekosyitä. Taustalla on oikeasti epävarmuus puolison toiminnasta ja oma turvattomuuden tunne, jonka puolison juhliminen aiheuttaa. Kannattaisi käsitellä omat tunteensa, epävarmuutensa, mustasukkaisuutensa (?) tai luottamuksen puute, eikä vedota "aikuisuuteen, ajanhallintaan" tms. tekosyyhyn.

Miksi on väärin haluta perhekeskeistä kumppania? En yksinkertaisesti ole kiinnostunut sellaisista miehistä, jotka haluaa keikkua kavereiden kanssa kaupungilla aamuun asti. Meillä on aivan liian erilaiset arvomaailmat.

"Ihan niin kuin ihminen ei osaisi ajanhallintaa, jos ei halua määrittää etukäteen kotiintuloaikaa (niin kuin pikkulapsi). :D "

Taitaa olla sulle tärkeä merkki "aikuisuudesta", että ei tarvitse koskaan kellekään kertoa omia aikataulujaan. Naureskelet pikkulapsista, ja samaan aikaan kiukuttelet kuin teini.

Kyllä mä näin oikeasti aikuisena jo tunnen itseni. Ei mun ole pakko määritellä milloin tulee kotiin, mutta osaan sen kyllä yleensä tehdä. Jos mieheni tai joku muu määrittelisi sen ajan puolestani, SE olisi "kotiintuloaika". Se ei ole jos itse jo tiedän etten jossain menemisessä paria tuntia kauempaa ole.

Musta on jotenkin hämmästyttävää miten tässä ketjussa jotkut kilahtaa ihan täysin siitä että kumppani kysyisi milloin tulet kotiin. Tai siitä että joku kertoo sen itse puolisolleen. Tai siitä että jotkut viestittelee puolisonsa kanssa. Siitä tulee mieleen valtavat traumat, joku sitoutumiskammo, mikä lie. Tulee väkisinkin mieleen että nämä ovat samoja ihmisiä jotka helposti katkaisevat sen parisuhteenkin, kun kaikki ei mene just niin kun minä haluan.

Saatan olla väärässäkin, mutta minulle tuo kaikki ajattelu on täysin vierasta. En yhtään ymmärrä miksi minua mitenkään ärsyttäisi jos mies laittaisi mulle viestiä, että milloin tulen. Minkä ihmeen takia?! En ymmärrä. Onneksi ei tarvitsekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen lapsia en kysellyt. Nykyään saatan kysellä ihan vain sen takia, jos itse suunnittelen seuraavaksi päiväksi jotain niin tiedän, suunnittelenko menon aamu- vai iltapäiväksi.

Jos sä tiedät jo että mies on menossa kaljoille edellisenä iltana niin kai järki sanoo kysymättäkin että suunnittelet menot iltapäiväksi. Ellet oo just niitä jotka kostaa edellisen illan kaljoittelut jättämällä huutavat lapset aamutuimaan krapulaiselle miehelle. 

Jaa, no itsellä on mies, joka osaa käyttää kohtuudella alkoholia, joten eipä ole ongelmaan krapulaisista aamuista.

Se että kertoo kumppanille milloin suurinpiirtein mihin aikaan tulee kotiin osoittaa sitä, että kunnioittaa sitä asuinkumppania. Ei se tarkoita, että minuutilleen täytyy olla kotona silloin, mutta kyllä on täysin eri asia, että tietää miehen tulevan kotiin esim. siinä kymmenen yhdentoista aikoihin illalla, kun se että aamulla mietitään että missä se mies on kun vieläkään ei ole kotiin näkynyt eikä mitään ole kuulunut. En ikimaailmassa olisi yhdessä tuollaisen miehen kanssa, joka katoaa yöksi teille tietämättömille. 

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin tietää, että tuleeko mies siihen mennessä kun minä menen nukkumaan. Etten odota häntä turhaan.

Ap

No sitten kysyt, mitä viŧŧua asiaan vaikuttaa se, kysyvätkö muut vai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Joku tuolla aiemmin kommentoi, että mistä sitä voi tietää, koska tulee kotiin. Mielestäni aikuisuuteen kuuluu se, että pystytään etukäteen suunnittelemaan, mihin aikaan tullaan kotiin, eikä se, mikä piti olla muutama kalja, vaihdu siihen, ettei olla vielä kotona auringonnousussa. Sinkkuna tuommoinen vielä käy, mutta kun asutaan yhdessä ja sinulla on perhe, tuollainen käytös voi aiheuttaa turhaa huolta ja epävarmuutta.

Sovittujen aikataulujen ja sitoumusten laiminlyönti voi luoda epäluottamusta kumppanin ja perheenjäsenten välille. Tämä voi herättää pelkoa siitä, että jotain on voinut tapahtua tai että kumppani ei ole sitoutunut yhteiseen elämään.

Toiseksi, jatkuva epävarmuus kotiinpaluusta voi vaikuttaa arjen suunnitteluun ja perheen yhteiseen aikaan. Kumppani tai perhe saattaa tuntea olonsa jatkuvasti odottavaksi tai epätietoiseksi, mikä voi aiheuttaa stressiä ja levottomuutta.

 

Tuo mitä sinä kuvaat on tilanne päihdeongelmaisen kanssa. Silloin edetään jatkuvassa epävarmuudessa kotiinpaluusta, lyödään laimin sitoumuksia ja aikatauluja ja ollaan epätietoisuudesta stressaantuneita ja levottomia.

Se, että perheen toinen aikuinen lähtee joskus sovitusti viettämään iltaa kavereidensa kanssa siinä hengessä "että tuun kun tuun" on ihan eri tilanne.

Vierailija kirjoitti:

"Joku tuolla aiemmin kommentoi, että mistä sitä voi tietää, koska tulee kotiin. Mielestäni aikuisuuteen kuuluu se, että pystytään etukäteen suunnittelemaan, mihin aikaan tullaan kotiin, eikä se, mikä piti olla muutama kalja, vaihdu siihen, ettei olla vielä kotona auringonnousussa. Sinkkuna tuommoinen vielä käy, mutta kun asutaan yhdessä ja sinulla on perhe, tuollainen käytös voi aiheuttaa turhaa huolta ja epävarmuutta.

Sovittujen aikataulujen ja sitoumusten laiminlyönti voi luoda epäluottamusta kumppanin ja perheenjäsenten välille. Tämä voi herättää pelkoa siitä, että jotain on voinut tapahtua tai että kumppani ei ole sitoutunut yhteiseen elämään.

Toiseksi, jatkuva epävarmuus kotiinpaluusta voi vaikuttaa arjen suunnitteluun ja perheen yhteiseen aikaan. Kumppani tai perhe saattaa tuntea olonsa jatkuvasti odottavaksi tai epätietoiseksi, mikä voi aiheuttaa stressiä ja levottomuutta."

 

Jos tätä tapahtuu joka viikko, niin sitten olisi syytä keskustella päihteidenkäytöstä, läheisriippuvuudesta, luottamuksesta ja parisuhteen merkityksestä. Mutta jos puoliso lähtee ystäviensä kanssa silloin tällöin eikä yleensä lopputuloksena ole mitään katastrofeja, en ymmärrä, miksi pitäisi vahtia ja määräillä.

Kyse ei ole siitä, että toinen laiminlöisi parisuhdetta tai vanhemmuutta. Kyse on siitä, että haluaa tavata ystäviään. Vaikka ollaan kuinka naimisissa, on molemmilla hyvä olla omia ystäviä. Uskokaa pois, ystäviä tarvitaan.

"Uskokaa pois, ystäviä tarvitaan"

Mihin ja miksi ystäviä tarvitaan? Moni aikuinen viettää oikein hyvää elämää ilman ystäviäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin tietää, että tuleeko mies siihen mennessä kun minä menen nukkumaan. Etten odota häntä turhaan.

Ap

Minä kerran opiskelijariennoissa ollessani erehdyin toiveekkaasti sanomaan, että juhlat loppuvat kymmeneltä. Ne kuitenkin jatkuivat yökerhossa ja kotiuduin aamuneljältä.

Siitä nousi niin kauhea riita, etten ole viimeiseen 30 vuoteen luvannut tulla edes kauppareissulta ennen seuraavaa iltapäivää. 

Mitäkö haluan tällä kertoa? Ei kannata odottaa, vaikka miten olisi suhde kunnossa ja ikävä.

Olen tehnyt tämän saman virheen samoin seurauksin. Ei kannata sanoa kotiintuloaikaa.

 

Puolisoni aina voudesta toiseen sanoo lähtiessään "ei varmaan mene pitkään" ja AINA on mennyt erittäin pitkään.

Ravintoloiden mennessä kiinni nyt löytää kuitenkin kotiin niin nykyään lähinnä naurattaa tuo lähtörituaali.