Tiedätkö ihmisen, joka ei kommentoi mitään jos joku näyttää kuvia mm. perheestään?

Jollei voi kuvien perusteella sanoa mitään hyvää, ei kannata sanoa mitään. 

Ei siinä mitään, jos nyt joskus näyttää jotain kuviaan.

Riippuu paljon ihmisestä ja siitä, miten niitä kuvia esitteleekin.

Eikä vaadi toisia esittelemään kuvia elämästään, jos toinen ei tykkää.

Tai toisaalta on kiinnostunut toisenkin kuvista, jos toinen niin haluaa tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen , miks kukaan ei kommentoi jos näyttää kuvia pers...eestään

          Oliko tämä ironiaa?

          Toivottavasti...

Vierailija kirjoitti:

Jänniä vastauksia. Pidän itseäni aika tylynä ja vetäytyvänä, mutta jos joku näyttä kuviaan puolisostaan tai lapsistaan, löydän kyllä ihan luonnostaan jotakin mukavaa sanottavaa. Ihmisten kodeista en kyllä valitettavasti osaa sanoa koskaan oikein mitään. Ei vain ole sellaista silmää.

Niin minäkin ja mulla on sentään autismidiagnoosi :D Mutta ehkä "normaalien" ihmisten ei ole tarvinnut ikinä opetella tällaisia fraaseja eikä tarvitse esittää mukavaa. Ehkä eivät ole edes ajatelleet, että miten noissa tilanteissa pitää toimia oikein?

Mä aina yritän esittää kivaa ja kiinnostunutta. Oikeasti kärsin ja toivon että tyyppi ymmärtäisi pitää tietyt asiat itsellään. Wink wink.

Aina ei jaksa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jänniä vastauksia. Pidän itseäni aika tylynä ja vetäytyvänä, mutta jos joku näyttä kuviaan puolisostaan tai lapsistaan, löydän kyllä ihan luonnostaan jotakin mukavaa sanottavaa. Ihmisten kodeista en kyllä valitettavasti osaa sanoa koskaan oikein mitään. Ei vain ole sellaista silmää.

Niin minäkin ja mulla on sentään autismidiagnoosi :D Mutta ehkä "normaalien" ihmisten ei ole tarvinnut ikinä opetella tällaisia fraaseja eikä tarvitse esittää mukavaa. Ehkä eivät ole edes ajatelleet, että miten noissa tilanteissa pitää toimia oikein?

Sinäpä sen sanoit. " Esittää mukavaa ". Aika harva suomalainen haluaa esittää yhtään mitään. Aitous kunniaan!

Tottakai on tilanteita missä on luontevaa näyttää vaikka kuvia lapsistaan, mutta ei sekään kovin sosiaalista pelisilmää osoita että alkaa jokaiselle uudelle tuttavalle esittelee koko elämänsä. 

Mua ei kiinnosta kenenkään perhekuvat. Ne on mulle abstraktioita enkä kaipaa sen enempää tietoa hänen elämästään. En levittele omiakaan kuviani random työkavereille tms.

On ihan eri juttu, jos hänelle on käynyt jotain hassua, jonka sivullinenkin voi kuvasta hahmottaa. Yhdessä on kiva nauraa, mutta asian pitää olla sellainen, johon pääsee kiinni.

Tiedän, minä. En ymmärrä miksi minun pitää katsoa kuvia sinun perheestäsi ja vielä vähemmän sitä, miksi sitä pitäisi kommentoida.

Ai kun söpö. Ai kun kiva.

Mutta kehukalastajat ovat kyllä rasittavia.

Autismikirjo selittää aika paljon. Et ymmärrä sosiaalisia normeja? Hölötät asioistasi turhankin avoimesti ja kerrot ihan kaiken ( jos vaan joku jaksaa kuunnella).Tuohan on tyypillistä esimerkiksi aspergereille. 

En tiedä kuinka mun pitäisi kommentoida kuvaa mulle täysin tuntemattomista ihmisistä joiden olemassaololla ei ole mulle mitään merkitystä.

Kutsuttuna vieraana koen, että mun tulee jollain kohteliaisuudella huomioida kutsun syy, eli jos kyseessä ovat tuparit, yleensä kehun asuntoa tai jotain sen yksityiskohtaa.

Asunnosta on aika hankala sanoa mitään, koska toinen on sen mieleisekseen tehnyt.

Itselleni on kyllä sattunut niin, että eräs ihminen töksäytti rumasti huonekaluistani jotka ovat vielä itselleni tunnesyistäkin tärkeät (* ovat perintöä...).

Eipä silti, kyseinen ihminen on töksäytellyt muutakin ja sanomisensa saa jättää omaan arvoonsa (* hankala ihminen ).

Sanoisin vain, että aina ei todellakaan tarvitse ilmaista ihan kaikkea mitä ajattelee.

Ja vaikka joku on jotain mieltä, se on jokaisen oma koti ja pääasia että on itse tyytyväinen.

Minä olin kerran koulutuspäivillä ja toisella puolella vieressäni istui muutaman luennon ajan vanhempi mies. Tiesin miehen nimeltä ja näöltä, kun on ollut kouluttaja itsekin. Sitten yhden luennon alkua odotellessa hän yht'äkkiä työnsi puhelimensa nenäni eteen. Olin ihan, että mitä hemm*ttiä. Puhelimessa oli arviolta kolmekymppisen naisen kuva. Totesin jotakin, että ööö, ok, kiva. En kysynyt mitään, mutta oletin naisen olevan miehen tytär ja isänsä ylpeä tyttärestään. Olisi ilmeisesti ollut valmis kertomaan enemmänkin, mutta miksi minua olisi kiinnostanut? En millään tavalla kuulunut heidän tuttavapiiriinsä.

Myöhemmin selvisi, että nainen olikin miehen tyttöystävä ja mies petti vaimoaan tämän kanssa. Myöhemmin erosi vaimostaan ja avioituivat tämän tyttöystävän kanssa. En tiedä ovatko vielä/ enää yhdessä.

Vieläkin koen vastenmielisyyttä, kun muistan tuon tilanteen.  

Mielestäni on kiusallista joutua jatkuvasti kommentoimaan lähes samaa kuvaa. 

Minusta on jotenkin noloa esitellä jotain lapsi/perhe/eläinkuvia. Eivätkö ihmiset osaa ollenkaan asettua toisten asemaan? Vai kiinnostaako teitä oikeasti nähdä työkaverin koira tai lapsi? Ihan eri asia näyttää jollekin isovanhemmalle tai muulle sukulaiselle.

Jaa-a. Mulle ei tulis mieleenkään alkaa kaivaa puhelimesta perheeni kuvia ja esitellä niitä tuolla pitkin poikin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jänniä vastauksia. Pidän itseäni aika tylynä ja vetäytyvänä, mutta jos joku näyttä kuviaan puolisostaan tai lapsistaan, löydän kyllä ihan luonnostaan jotakin mukavaa sanottavaa. Ihmisten kodeista en kyllä valitettavasti osaa sanoa koskaan oikein mitään. Ei vain ole sellaista silmää.

Niin minäkin ja mulla on sentään autismidiagnoosi :D Mutta ehkä "normaalien" ihmisten ei ole tarvinnut ikinä opetella tällaisia fraaseja eikä tarvitse esittää mukavaa. Ehkä eivät ole edes ajatelleet, että miten noissa tilanteissa pitää toimia oikein?

 

 

Sinäpä sen sanoit. " Esittää mukavaa ". Aika harva suomalainen haluaa esittää yhtään mitään. Aitous kunniaan!

 

Tottakai on tilanteita missä on luontevaa näyttää vaikka kuvia lapsistaan, mutta ei sekää

Terveisin suomalainen :D

Kaikki on oltava raatorehellistä, seuraamuksista viis. Onko oikeasti niin kauheaa sanoa toisen koirasta tai lapsesta, että "onpa söpö"? Minä sanon vaikka ei olisikaan, koska sitä kuvan näyttäjä toivoo ja saa siitä hyvän mielen. Itse en siinä menetä yhtään mitään.

Ps. En itse harrasta kuvien näyttämistä

Perusjuntteja, evät osaa normaaleja sosiaalisiin tilanteisiin liittyvää keskustelua. Hanki ap sivistyneempää seuraa niin ei tarvitse ihmetellä.

Onpa tyttärelläsi hieno perse.