Aikuinen tyttäreni ei ymmärrä että siivota täytyy säännöllisesti ja usein

Vierailija kirjoitti:

Sori, mutta Minusta se jos jokin on mt-ongelma jos vaan neuroottisesti siivoaa siivoamasta päästyään.

Elämä tuhlaantuu.

Kyllä vähempikin jynssäåminen riittää.

Ja se on sinun tyttäresi koti, siivoa omaa kotiasi 24/7 jos niin häiritsee.

Oma äitini ei voi sietää mitään likaa.

Hän on neuroottinen siisteysfriikki.

Traumatisoiduin ja tulin vähän päinvastaiseksi.

Siivoan kyllä KUN TARVITSEE, en 24/7 kuten hän.

Sama mullakin eikä me päästetä äitiäni tänne liian usein. Mitä vanhemmaksi tulen niin sitä harvemmin tykkään siivoomisesta.

Mitä se nyt äitille kuuluu aikuisen lapsen kodin siisteys? Siis jos ei ole kyse mistään järjettömistä tavaravuorista ja muusta, joka viittaa mt-ongelmiin, niin sitten antaa olla. Kulkeeko tuo äiti kyläpaikassakin arvostelemassa ja itkuun pillahtamassa? Vai hiertääkö tässä se, että tytär ei ole omaksunut samaa arvomaailmaa kuin äitinsä?

Minulla äiti oli raivosiivooja. Joka lauantai herättiin klo 7 siivoamaan. Imuria kolisutteli lattialistoja ja ovia vasten, että nukkuva teini varmasti kuuli, että NYT SIIVOTAAN. Marttyyrimäisesti moppasi lattioita samalla kun isä katsoi telkkarista formuloita. Jos joskus kysyi, että onko täällä taas pakko siivota koska on ihan siistiä, niin siitä seurasi paasaus kuinka ei voi elää ryötässä kämpässä. Joka lauantai monta tuntia siivousta ja äherrystä. Sitten se äiti purki ahdistustaan ruokakaupan hedelmäpeliin, kaunareihin ja itsensä ylipainoiseksi syömiseen. Liikuntaa meillä ei harrastettu eikä mitään muutakaan. Päätin jo nuorena, ettei minusta tule samanlaista.

Nyt kun äiti tuli käymään luonani, ja vaikka olin siivonnut, niin siltikin hän ryhtyi heti ensitöikseen pyyhkimään keittiötasojen nurkkia. Moitti ääneen sitä kuinka siskoni elää sotkuisesti ja kuinka hän ei voisi elää niin. Varmaan päässään ajatteli minunkin elävän sotkuisesti. Minulla ei kävisi mieleenkään ryhtyä moittimaan kenenkään toisen kodin siisteystasoa, koska mielestäni se on vain törkeää. Vähän niinkuin moittisi toisen ulkonäköä tai vaatetusta tai autoa. Eikä sitäkään tarvi tuoda esiin, miten itse asuu ja miten ei voisi asua - saavuttaako sillä jotain erityistä arvostusta ja kodin hengettären kruunun vai mikä pointti siinä on?

Minä ainakin elän mieluummin näin kuin hakkaan raivoissani joka lauantaiaamu lattialistoja imurin suulakkeella.

Muutenkin jos elää siten ettei kylässä käy edes kukaan, niin mitä väliä jos on sotkuista.

Töiden jälkeen kotona levätään, eikä raivosiivota kuten eräs sukupolvi tekee. He tekevät elämästään ihan helvetin tarkoituksella. Ilmeisesti nauttivat siitä kopistelusta ja kärsimyksestä.

Kattelin lapsena sitä sivusta ja totesin että ei mulle kiitos tommosta. Poistin sen valikoimasta.

Ap puhui roiskeista kaakeleissa ja pölystä pinnoilla, niin täällä vertaillaan siihen kuinka heitellään roskia lattialle jne? Rauhoittukaa vähän. Tyttären asunto kuulostaa aika tavalliselta nuoren yksiöltä, ei miltään mitä tarvitsisi itku kurkussa ihmetellä. Pölyjä ja roiskeita olisi tietenkin hyvä pyyhkiä säännöllisemmin, mutta ei tuo miltään sikolätiltäkään vaikuta noilla perusteilla.

Todennäköisesti "suursiivottiin vasta" tarkoittaa pölyjen pyyhkimistä kirjahyllystä tai telkkarin ympäriltä, eikä sitä että viimeksi on puhdistettu keittiötaso kuukausia sitten (sehän likaantuu joka päivä uudestaan). Onhan tuokin liian harvoin ja ap:n tulisi opettaa parempaa siisteyttä, mutta ei miltään vuokranantajan kauhulta kuitenkaan kuulosta, jos muuten eletään ihan normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Mitä se nyt äitille kuuluu aikuisen lapsen kodin siisteys? Siis jos ei ole kyse mistään järjettömistä tavaravuorista ja muusta, joka viittaa mt-ongelmiin, niin sitten antaa olla. Kulkeeko tuo äiti kyläpaikassakin arvostelemassa ja itkuun pillahtamassa? Vai hiertääkö tässä se, että tytär ei ole omaksunut samaa arvomaailmaa kuin äitinsä?

Minulla äiti oli raivosiivooja. Joka lauantai herättiin klo 7 siivoamaan. Imuria kolisutteli lattialistoja ja ovia vasten, että nukkuva teini varmasti kuuli, että NYT SIIVOTAAN. Marttyyrimäisesti moppasi lattioita samalla kun isä katsoi telkkarista formuloita. Jos joskus kysyi, että onko täällä taas pakko siivota koska on ihan siistiä, niin siitä seurasi paasaus kuinka ei voi elää ryötässä kämpässä. Joka lauantai monta tuntia siivousta ja äherrystä. Sitten se äiti purki ahdistustaan ruokakaupan hedelmäpeliin, kaunareihin ja itsensä ylipainoiseksi syömiseen. Liikuntaa meillä ei harrastettu eikä mi

Täällä näköjään ihmisille on vain kaksi vaihtoehtoa: raivosiivous joka viikko tai ei siivousta juuri lainkaan koska mitäs pienistä. Tuohon välille mahtuu aika paljon ihan tervettä asunnosta ja omasta elintilasta huolehtimista. Kyllä se minusta on huolestuttavaa, jos oma lapsi ei siivoa kuin pari kertaa vuodessa ja silloinkin vaan autettuna ja patistettuna. Kai sitä vanhempana saa olla aikuisistakin lapsistaan huolissaan, jos näyttää että elämänhallinta pettää eikä esimerkiksi keittiö pysy sen verran siistinä, että siellä on riittävän puhdasta tehdä ruokaa. Yli-hygieeninen ei tarvitse olla, mutta se pölyn ja muun hengittäminen on terveysriski ja vaikka ei itsestä tai muista kanssa-asujista välittäisi, niin vuokralla asujan vuokranantaja kyllä välittää siitä millaisessa kunnossa asuntoa pidetään. Nykyään tuntuu olevan suurta välinpitämättömyyttä asioista, jotka kuuluvat normaaliin elämään.

Oikeasti ei ole iso vaiva (muutama minuutti menee) kun ruuan laiton jäljet siivoaa keittiöstä. Laittaa käyttämänsä tavarat paikoilleen, ruuat kylmään ja astiat koneeseen.  Ja pyyhkäisee pöydät ja jos johonki paikkaan on roiskeitta tullut

Kun sen rutiiinit oppii, niin on siistiä vähällä vaivalla.

Tästä syystä oli pakko kieltäytyä kaverin yökyläilytarjouksesta koska tiesin miten siisti tyyppi (heh heh) hän on ja olisin varmasti saanut kuulla jos mistäkin likaisesta jutusta kämpässäni kauhistelua ja päivittelyä. Yritti kyllä kovin ettei hän välitä mutta kyllä se nyt vähän pisti epäilyttämään kun suunnilleen jokaisesta hänelle näyttämästäni kuvasta tiirailee likoja asunnossani ja muutenkin pitää oman kämppänsä laboratoriomaisessa kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Elämä on liian lyhyt että kannattaisi liikaa aikaa laittaa siivoamiseen.

Tunti pari viikossa riittää hyvin. 

En voi sietää pölyistä tai likaista kotia. Keittiön sipaisen puhtaaksi pari kertaa päivässä samalla kun teen ruokaa