Japanissa jopa 100-vuotiaat ovat töissä

Vierailija kirjoitti:

Ei ne siellä tosiaan missään firmassa raada "orjina". Vaan esim. näyttää tietä jalankulkijoille ja sanoo "sumimasen" eli anteeksi. Tai pitää kylttiä missä ne näyttää et mistä jono alkaa. Vie lautasia pöydästä ravintolassa jne. Kyllä niin pysyy terveempänä kuin päivät pitkät istuu nojatuolissa ja tuijottaa telkkaria. 

Käyn vuosittain Japanissa, aina samassa paikassa. Korona teki 3 vuoden tauon matkailuun. Kun menin koronan jälkeen taas Japaniin, Takamiya-ruokakauppaketjun pyörävahti oli poissa. Pyörävahti oli siellä joka vuosi ennen koronaa ja puhutaan ainakin 80-vuotiaasta papasta. Papan tehtävä oli seisoa ulkona 8h säässä kuin säässä istumatta ja katsoa ihmisten polkupyörien perään. Ei siis siksi, että joku ne varastaisi, vaan siksi, että se on nyt osa japanilaista asiakaspalvelua, ettei asiakkaan tarvitse miettiä edes oman polkupyöränsä parkkeeraamista mitenkään.

Osakassa on edelleen takoyaki-ravintola, joka on tönöttänyt samalla paikalla yli 60 vuotta. Omistaja Hiyoko on jo lähempänä 90 vuotta ja pyörittää edelleen ravintolaansa yksin, ja pitkiä päiviä. Ravintola on auki joka päivä.

Japanissa ei ole eläketurvaa ja työ on siellä sellaisessa uskonnon asemassa, että sen takia jopa kuollaan. Joko its3murhaan, kun jäätin työttömäksi tai tuli sössittyä töissä liian pahasta, tai sydänkohtaukseen ylityöllistyneinä.

Monesti tuolla päin maata on pidetty elossa vanhoja perinteitä, kuten erilaisia ruokalajeja tai maalaustekniikoita, ja näitä taitoja ylläpitää enimmäkseen vanhempi väki, jolla on muutama ns. oppipoika tai lapsi rinnallaan.

 

Suomessa tämä voisi olla esimerkiksi villasukkien teko tai karjalanpiirakan leivonta, mutta ovat nykyään lähinnä koneellisia töitä.  

Siellä eletäänkin pitkään kun mielekästä puuhaa päivisin. Suomessa asetutaan 65 vuotiaina jo eläkekiikkutuoliin, puuhastellaan jotain pientä ja koetaan merkityksemyyttä, masennutaan, laiskistutaan, aletaan juomaan ja sanotaan että tästä joutaisikin jo manan majoille.

Vierailija kirjoitti:

Podcastissa mainittiin ikigai, merkityksellisen elämän etsintä tms. Monet japanilaiset haluavat olla pitkään töissä kokeakseen elämänsä merkitykselliseksi.

Työvoimasta on pulaa. Osassa ravintoloista on tarjoilijoiden sijaa robottitarjoilijoita, esim. kissarobotit. Lapset kuulemma tykkäävät. 

Jossain lehdessä oli juttu, että Japanissa on mm. ravintoloita, joiden työntekijät ovat muistisairaita. Asiakkaat tietävät sen eivätkä hermostu virheistä ja unohtelusta.

Miten olisi muistisairas kirurgina tai tuomarina?

Japanissahan on hirvittävästi sellaista työtä ja sellaisia määriä ihmisiä töissä, mitä Suomessa ei ole. Esimerkiksi jos metroasemalla on pieni korjaustehtävä, metroasemalla päivystää 2-4 tyyppiä vaan seisomassa laiturilla ja katsomassa jalankulkijoiden perään. Tietyömaiden ympärillä päivystää myös liikenteenvalvojia. Suomessa ohitin Helsingissä joskus pienen kaivinkoneen, joka teki tietöitä ihan ydinkeskustassa. Siinä oli 1 tyyppi koneen ppuikoissa ja koneen ympärille oli laitettu varoituspuomit. Japanissa tässä olisi 3 tyyppiä korjaamassa sitä ojaa ja 4 ohjaamassa liikennettä ja jalankulkijoita.

Kerran ylitin Japanissa pientä sivukujaa, josta mahtuu yksi auto. Tien toisella puolella, ihan hyvän matkan päässä, oli jotain viemäritöitä. Kaivon kansi oli auki. Siinä puuhasteli 2 tyyppiä, ja tässä pienen sivukujan edessä päivysti jalankulkijoita ja autoja ohjaava mies. Siis paikassa, jossa on liikennevalot ja matkaa 3 metriä. Kun vihreä valo vaihtui minulle, tämä päivystäjä kehotti minua vielä ylittämään tämän yhden auton levyisen kadunpätkän varovaisesti.

Kaupassa saattaa olla työntekijä, jonka tehtävä on vaan vahtia ostoskoreja ja suoristella niiden pinoja.

Pienessä paikallispostissa, jossa Suomessa olisi max. 2 työntekijää, mieluiten 1, on 5 japanilaista. Suomessa kahvilassa on 3 työntekijää, Japanissa on samankokoisessa paikassa 7.

Eli tällaista ns. "kevyttä" työtä Japanissa on todella paljon. Osaksi sen takia, että eri yritysten, organisaatioiden ja yhteisöjen pitää ajatella asiat  muidenkin puolesta. Ihmisten pitää pystyä elämään niin, että joku muu on ajatellut sinulle asiat valmiiksi ja sinä voit vaan mennä mitään miettimättä eteenpäin.

Tämä on niin syvällä, että kun Suomessa kysytään vieraalta, että mitä haluaisit syödä ja onko allergioita, Japanissa vieraan eteen tuodaan ruoka, että "syö". Ei voi kysyä mitään tällaisia, koska se on vieraan vaivaamista; hänhän joutuu ajattelemaan itse. Allergiat ovat sitten oma mielenkiintoinen osansa Japanissa; vaikka olisi keliakia, vedetään tarjottua ruokaa, koska muutoin on törkimys.

Mitä töitä yli 90-vuotias voi tehdä? Ihminen alkaa olla jo aika hapero ja höperökin tuossa iässä, että mitäköhän sellaisia ammatteja on mitä voisi harjoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Siellä eletäänkin pitkään kun mielekästä puuhaa päivisin. Suomessa asetutaan 65 vuotiaina jo eläkekiikkutuoliin, puuhastellaan jotain pientä ja koetaan merkityksemyyttä, masennutaan, laiskistutaan, aletaan juomaan ja sanotaan että tästä joutaisikin jo manan majoille.

Monilla eläkeläisillä elämä on vauhdikkaampaa kuin nuorilla. 

Täällä alle 3kymppiset jo niin sairaita etteivät jaksa mitään

Vierailija kirjoitti:

Ja koska japanissa 100 vuotiaat tekee töitä niin täällä suomessakin pitää kokeilla? Kiinassa lapset tekee töitä 6 vuotiaina, kokeillaanko täällä suomessakin?

Kohtahan sitä kokeillaan, koska äänestitte kapitalistihallituksen.

Vierailija kirjoitti:

Japanissahan on hirvittävästi sellaista työtä ja sellaisia määriä ihmisiä töissä, mitä Suomessa ei ole. Esimerkiksi jos metroasemalla on pieni korjaustehtävä, metroasemalla päivystää 2-4 tyyppiä vaan seisomassa laiturilla ja katsomassa jalankulkijoiden perään. Tietyömaiden ympärillä päivystää myös liikenteenvalvojia. Suomessa ohitin Helsingissä joskus pienen kaivinkoneen, joka teki tietöitä ihan ydinkeskustassa. Siinä oli 1 tyyppi koneen ppuikoissa ja koneen ympärille oli laitettu varoituspuomit. Japanissa tässä olisi 3 tyyppiä korjaamassa sitä ojaa ja 4 ohjaamassa liikennettä ja jalankulkijoita.

Kerran ylitin Japanissa pientä sivukujaa, josta mahtuu yksi auto. Tien toisella puolella, ihan hyvän matkan päässä, oli jotain viemäritöitä. Kaivon kansi oli auki. Siinä puuhasteli 2 tyyppiä, ja tässä pienen sivukujan edessä päivysti jalankulkijoita ja autoja ohjaava mies. Siis paikassa, jossa on liikennevalot ja matkaa 3 metriä.

Tämä! Japanissa on myös sellaisia kulttuuriin ja tapoihin sidottuja töitä, joita me emme edes ymmärrä. Esimerkiksi juna-asemalla näytetään mihin suuntaan juna asemalta lähti. 

Japanilaisille on tärkeä ns. Ikigai.

Ikigai on japanilainen filosofinen käsite, joka viittaa johonkin, joka antaa ihmiselle merkityksellisyyden tunteen tai syyn elää.

Siksi ne jatkaa niin pitkään ko jaksaa. Ne haluaa, että elämällä on joku merkitys.

Mutta ei ne satavuotiaat siellä mitään raada vaan tekevät ihan kevyttä työtä ja tapaavat kavereitaan samalla. Saavat seuraa ja kunto pysyy hyvänä.

Ovat esim. museoissa oppaina, saattavat lapsia suojatien yli tai jotkut voi tehä rankkojakin hommia ja ovat yllättävän kovakuntoisia. Haluavat kuolla ns. seisaltaan. Hyvin harva suostuu käyttämään esim. rollaattoria. Kävelevät pää pystyssä hautaan saakka ja haluavat pitää siksi huolta fyysisestä kunnostaan.

Eihän se toimi, että ensin ollaan 18 vuotta riippuvaisia toisten elatuksesta ja sitten taas kuusikymppisenä palataan samaan. Jos ihminen elää 90-vuotiaaksi, alaikäisyyteen ja eläkkeellä olemiseen kuluu yhteensä 43 vuotta eli melkein puolet elämästä! 

Ei millään yhteiskunnalla ole varaa sellaiseen. Kun nykynuoret ovat eläkeiässä, aletaan varmaan palata siihen että yhteiskunta ei maksa mitään vaan vanhukset ovat omien lastensa tekemien lahjoitusten varassa. Osa sitten asuu solussa muiden eläkeläisten kanssa ja saa taskurahaa satasen kuussa, toisilla taas pelkkä patja jonkun sukulaisen lattialla ja käsky viettää päivät jossain muualla. Ne onnekkaat joilla on maksukykyisiä/haluisia lapsia saavat sitten oman asunnon, rahaa ruokaan, lääkkeisiin yms. ja ehkä mahdollisuuden jopa kotihoidon palveluihin.

Vierailija kirjoitti:

Monesti tuolla päin maata on pidetty elossa vanhoja perinteitä, kuten erilaisia ruokalajeja tai maalaustekniikoita, ja näitä taitoja ylläpitää enimmäkseen vanhempi väki, jolla on muutama ns. oppipoika tai lapsi rinnallaan.

 

Suomessa tämä voisi olla esimerkiksi villasukkien teko tai karjalanpiirakan leivonta, mutta ovat nykyään lähinnä koneellisia töitä.  

Ei vaan noiden tuotteiden myynti vaatii niin hirveän ruljanssin ympärille että niitä saa myydä ettei ole mummoille kannattavaa. Se mummon pulla voi olla hengenvaarallista jos ei ole ammattilaiskeittiössä tehty ja tuotetiedotkin ovat puutteelliset. Yhtään pullaa ei tässä maassa tehdä ilman tuhansien eurojen investointia.

Ja noiden villasukkien myyntikin on liki hyväntekeväisyyttä, hyvä jos omiaan saisi takaisin, jos siihen päälle vaaditaan paperisota tositteineen ynnä muut digitaidot, niin enemmän harmia ja vaivaa koko touhusta.

Ts kuten sanottu, jos ei toiminnasta jää valtiolle tilitettävä, et saa tehdä. Et vaikka kyse olisi mitättömistä summista. 

Miksi töissä oleminen on teille joillekin ainoa oikea elintapa?

Kokoomus sai suomeen nuorille että ollaan töissä 67 vuotiaaksi kun elinikä nousee. No se laskee ja eliniät ovat miehillä siinä 75 ja naisilla 84 joten eipä ole täälläkään hääppöistä. Siis mitä meinaat tehdä rulliksen kanssa kun pääset irroittelemaan?

Vierailija kirjoitti:

Podcastissa mainittiin ikigai, merkityksellisen elämän etsintä tms. Monet japanilaiset haluavat olla pitkään töissä kokeakseen elämänsä merkitykselliseksi.

Työvoimasta on pulaa. Osassa ravintoloista on tarjoilijoiden sijaa robottitarjoilijoita, esim. kissarobotit. Lapset kuulemma tykkäävät. 

Monet myös haluaa vankilaan, että ei tarvi pihalla nukkua. Ei se silti ole sellaista toimintaa mitä varsinaisesti tulisi suositella. 

Japanista tulee nyt tv1 uutisissa mielenkiintoinen  clippi  asiasta

Jos nyt ensin vaikka työllistettäis ne nuoret ja sitten katsottaisiin onko töitä myös vanhuksille.

Täysin naurettavaa verrata kaikessa muihin maihin ja sen perusteella luoda suomalisesta yhteiskunnasta samanlainen. Miksi et samantien tokaissut vaan että Arbeit macht frei.

Aika hankala toteuttaa kun +45 vuotiaat potkitaan ensimmäisenä muutos neuvotteluissa pihalle, eikä yli 55 vuotiaita palkata enää mihinkään. Kukahan tuon sanan, muutosneuvottelu, on lanseerannut? Taas näitä uusia ja typeriä kiertoilmaisu sanoja.

Kertokaa lisää Japani-juttuja! Se on maa, jonne en halua matkustaa, mutta kiinnostusta se herättää silti. Niin erilainen kulttuuri ja ajatusmaailma.

Muistan kun kauan sitten oli uutisissa puhetta japanilaisten its emur hista. Ohikulkijoilta kysyttiin onko stressiä. Nämä nyökyttelivät että on. Siihen perään kysyttiin harkitsevatko iiämmää. Hymyillen vastasivat kyllä kyllä.