Mihin te oikein tarvitsette rahaa, korkeaa palkkaa??

jälkeen molemmilla kelpo tulot (etenkin miehellä). Omasta mielestämme rahaa on kaikkeen mahdolliseen, mitä tarvitsemme. Siis jotenkin liikaakin.



Noh. nyt olen kyllä äärimmäisen tyytyväinen miehen koviin tuloihin - meillä on varaa käydä yksityisellä lapsettomuusklinikalla ja ostaa kalliita lääkkeitä (niihin on mennyt nyt kohta 10 000 euroa).



meillä yksi luomulapsi ja paljon terveysongelmia (esim lasta pitänyt käyttää erikoislääkäreillä), joten kerrankin tuloista on jotain todellista apua ja hyötyä. Siis vaikuttaa ihan perusjuttuhin. Onneni ydin on rakkaissani eli perheessäni, joka toivottavasti vielä kasvaa...

mä en halua laskea joka pennosta ruokaa ym. tarviketta ostaessa ja asumisen laskuja maksaessa. Lisäksi haluaisin hankkia designvalaisimia ja -vaatteita, matkustella useasti ympäri maailmaa ja kokeilla eri juttuja (vaihtoehtohoitoja, harrastuksia jne.). Ilman rahaa jää saalis aika laihaksi.

mitenkään erikoisen korkeatuloisia (brutto vähän yli 6000). Rahaa menee:



- lainaan 750, sijoituksiin n. 500

- talon juokseviin kuluihin n. 200-300

- autoihin (toinen käyttöauto, toinen harraste) 300 (vakuutukset, diesel, käytttömaksut)

- lapsen ph 200

- remonttiin vaihtelevasti, kolmelle vuodelle on budjetoitu jotain 30 000



Ruokaan menee näppituntumalla reilu 100 e/vko. Vakuutuksiin joitain kymppejä - satanen /kk. Muuten ei paljon tuhlailla, vaatteita ostin nyt enemmän kuin normaalisti, kun oli alet. Rahaa jää yleensä säästöön tilille, mutta sitten aina remonttihommat haukkaavat yhtäkkiä tonnin tai kolme.

Minä olen unelma-ammatissani, hyvässä työpaikassa, enkä vaihtaisi tätä mihinkään. Palkkakin on tosi hyvä.

Vähemmälläkin rahalla tulisi hyvin toimeen. Miehenikin on hyväpalkkaisessa työssä joten säästöön jää joka kuukausi.

Asumme tuloihimme nähden vaatimattomasti, joten rahaa menee asumiseenkin melko vähän.

Eli vastaus kysymykseesi on: makuutamme " ylimääräisiä" rahoja tilillä.

Pari kertaa vuodessa teemme ulkomaanmatkan, mutta muuhun emme juurikaan " tuhlaa"

Raha luo mahdollisuuksia. Jos jotain haluaa tehdä tai ostaa, niin ei tarvitse miettiä pystyisikö. Rahalla voi toteuttaa haaveitaan. Rahalla voi ylläpitää haluttua elintasoa.



Hyvä on jos pärjäät vähemmällä palkalla, minä en. ;-)

Jos on ollut joskus todella tiukoilla, osaa arvostaa rahantuloa eri tavalla. Se ei tarkoita, että se raha olis mikään jumala, mutta sen tulosta osaa olla kiitollinen.



Mikään ei ole niin karmeeta kuin joutua miettimään jokaista ostostaan, ja melkein kieltäytyä kaikesta kivasta.



Nimim. nyt on millä mällätä = )

Mutta eläminen vaan on niin kallista! Meillä esim. asumisen kuluihin (lainanlyhennys, sen korko ja yhtiövastike) menee kuussa yli 1400 euroa. Päälle ruoat, päivähoitomaksut, vakuutukset, sähköt, harrastukset, vaatteet ym. ym.



Tähän asti rahankäytössämme on ollut vähän löysää: on voitu käydä teattereissa, ulkonasyömässä, ulkomaan matkoillakin kerran parin vuoden välein. Mutta nyt edessä tiukempia aikoja.

Me emme tosin ole mitenkään suurituloisia, mutta tulemme mukavasti toimeen.



Vaatteisiin tms. en käytä paljoa rahaa (toki käyttäisin mielelläni jos sitä olisi enemmän), mutta harrastuksiin (sekä minun että lasten) menee yllättävän paljon rahaa. Ja joka kesä tehdään joku pidempi ulkomaanmatka. Käydään paljon teatterissa yms.



Kummasti se vain katoaa, kaikki raha ;-)

Tienaatte molemmat miehesi kanssa enemmän kuin tavallinen keskituloinen palkansaaja.



Olen kotihoidontuella ja meillä netto noin 2700¿ (vaihtelee kuukausittain) ja lisääkin rahaa saisi tulla. Asuminen vie eniten, lisäksi muut laskut, bensat, ruuat, vaatteet yms. Autokin pitäisi joskus vaihtaa, mutta näillä tuloilla siihen ei ole varaa (haluamme pitää hieman pelivaraa taloudessamme).



Jos tulomme olisivat kuten teillä 2000 + 1200 (jos siis vaihdat työpaikkaa), voisimme ostaa uuden auton ja matkustaa vaikka joka vuosi.

Iso osa tuloistamme menee säästöön (osittain seuraavaan asunnonvaihtoon ja osittain " eläkkeseen" ). Itse vaihtaisin pienemmälle palkalle jos työ olisi muuten unelma.

Kun laina on maksettu, voin miettiä mitä oikeasti haluaisin tehdä. Ja sitten voin myydä asuntoni halutessani ja tehdä sen.

Riittää kyllä ihan hyvin. Mutta jos rahaa tulisi enemmän, sillä lyhennettäisiin asuntolainaa, joka tällä tahdilla on maksettu juuri ja juuri ennen eläkkeellepääsyämme...lisäksi meillä on 6 lasta, ja hiukan huolestuttaa tulevaisuus kun alkavat kunnolla kuluttaa. Nyt vanhin on vasta 9 v., joten niitä harrastus- sun muita menoja ei vielä kauheasti ole, ja ruokaakaan eivät hirvaitä määriä syö.

Asuminen vie eniten rahaa: laina, vastike, sähkö, vesi, vakuutukset... Miehellä on vapaa autoetu, joten onneksi se ei vie rahaa, vaan on miehen palkan " päälle laskettu" . Lisäksi sisustamme tätä asuntoa, haluamme matkustella ja ikävä kyllä lapsettomuushoidotkin vievät rahaa, vaikkakin nyt julkiselle puolelle siirryttiin hoitoihin. Onneksi jää vähän säästöönkin.



Ja bruttotulot ovat noin 7500 euroa kuussa.

Että tilanteeni on sikäli pulmallinen, etten minä suoranaisesti kärsi nykyisessäkään työpaikassani (joka vielä vakituinen), mutta minulla on sellainen tunne, etten pääse siellä juurikaan toteuttamaan itseäni ts. minusta olisi varmasti hyötyä enemmän jossakin muualla (olipas hankalasti sanottu ; )). Ja varsinaisesta " kutsumus" ammatistani ei sitten maksettaisikaan kuin nimeksi palkkaa nykyisiin tuloihin nähden.



Onko ihan hullua ajatella asiaa näin?

Jäisittekö itse vain hyvien tulojen vuoksi työhön, joka ei muuten anna tarpeeksi?



Ap.

Miksi ette sijoita vaikka osakerahastoihin? Siten suomalaisomistukset yrityksissä pysyisivät korkeampina. Tämän ansiosta amerikkalaisten eläkerahastojen korkeat tuottovaatimukset eivät ajaisi yrityksiä " kvartaalitalouteen" ja siten sen haittavaikutuksiin.

Vierailija:

Minä olen unelma-ammatissani, hyvässä työpaikassa, enkä vaihtaisi tätä mihinkään. Palkkakin on tosi hyvä.

Vähemmälläkin rahalla tulisi hyvin toimeen. Miehenikin on hyväpalkkaisessa työssä joten säästöön jää joka kuukausi.

Asumme tuloihimme nähden vaatimattomasti, joten rahaa menee asumiseenkin melko vähän.

Eli vastaus kysymykseesi on: makuutamme " ylimääräisiä" rahoja tilillä.

Pari kertaa vuodessa teemme ulkomaanmatkan, mutta muuhun emme juurikaan " tuhlaa"

Meillä on myös kolme autoa, vene, moottorikelkka, mönkkäri, pojalla oma ja tytöllä skootteri.

Tykätään myös matkustella, ainakin 2 kertaa vuodessa lähdetään jonnekin pidemmälle koko perhe.



Me kyllä ollaan tehty paljon töitäkin tämän kaiken eteen, varsinkin mies. Mutta nyt viimeisenä kolmena vuotena se on jo tuottanut tulosta. Meillä on työntekijöitä muutamia, ja nyt voi jo pikkasen rennommin ottaa.



On myös kiva, kun saa melkein mitä haluaa. Ei tarvitse odottaa palkkapäivää.



Mä olen itse varakkaasta perheestä lähtöisin, joten mulle nää ei ole mitään uusia juttuja. Mies taas on yksihuoltajaäidin kasvattama, ja kuulema välillä oli tiukkaa. Mutta osataan kumpikin arvostaa rahaa, ja lapsille ollaan opetettu että raha ei puussa kasva, vaan sen eteen on tehtävä hommia.

Opiskeluaikana oli otettava lainaa, eikä voinut hankkia mitään. Töissä siis vaikka tienaa hyvin, mielestäni, niin aloittaa tyhjästä ja velkaisena. Opintolainan lisäksi asuntolaina valtava koska omaisuutta ei ole kertynyt, työvaatteet täytyy ostaa ihan alusta kenkiä myöten, auto että pääsee töihin, huonekalut. Jos olisi koko ajan ollut vaikka pienipalkkaisissakin töissä niin näitä olisi voinut hankkia pikkuhiljaa.



Ei se siis paljolta tunnu.

riippumatta siitä ovatko ne suomalaisia vai amerikkalaisia. Eivät suomalaisrahastot ole yhtään sen eettisempiä kuin amerikkalaiset. Indeksirahasto saattaisi olla tuossa mielessä parempi vaihtoehto tai sitten erikoisrahasto joka harrastaa erityisesti pitkäaikaisia sijoituksia.

Täällä vain köyhyys on hyve ja köyhät muka jotenkin jalompia ihmisiä ja jos on iso palkka ja paljon omaisuutta, on jotenkin huono ja pinnallinen ihminen. Raha sinänsä ei tuo onnea, mutta sen avulla voi helpottaa elämää. Esimerkiksi palkkaamalla siivoojan... on niin mukavaa, kun on taas puhdas koti. Ne, joilla sitä rahaa on, ovat yleensä tehneet paljon työtä sen eteen, eivätkä makaa kotona työttömyyspäivärahalla sossun elätteinä. Väitän, että suurin osa ottaisi suuremman palkan tai enemmän rahaa, jos se olisi mahdollista, joten älkää siis viitsikö hurskastella, että " olemme tosi onnellisia kun tienaamme näin vähän" .

koska muut asiat elämässä ovat tärkeämpiä, tyypillisimpänä ehkä hoitovapaat, mutta ei ne ole ainoita.