Lue keskustelun säännöt.
Ystävän lapsi haukkuu vauvaamme
31.01.2024 |
Hyvän ystäväni 10v. Lapsi on hellä vastasyntynyttä vauvaamme kohtaan, osaa pitää esim sylissä (vieressä aikuisen tietysti vahtiessa). Mutta. Hän kommentoi ja päivittelee koko vierailumme ajan miten vauvamme on milloin ruma milloin alienin näköinen, miten joku toinen vauva on paljon söpömpi kuin tämä meidän, miksi vauva oli syntyessään kalju ja miten nyt on tukka oudon värinen, silmätkin on liian isot tai liian pienet, jopa läski ja joskus kukkakeppi, ihmettelee miksi se vaan nukkuu tai syö kuin hevonen, päivittelee miten vauvaa ei ole osattu hoitaa tai se on saastainen jos vaikkapa on tahra tullut paitaan tai on vähän hikinen pää piposta jne. Lapsi on nähnyt kymmeniä vauvoja ja tykkää kyllä vauvoista ja on isosisarus kolmelle, joten kyse ei ole vain oudon asian ihmettelystä, vaan lapsi on selkeästi vain suorasanainen omasta mielipiteestään eikä osaa pitää mölyjä mahassa.
Mulla tulee silti asiasta tosi paha mieli, vaikka kommentoija lapsi onkin. Vauva on meille ensimmäinen ja tuli vuosien hoitojen avulla, eli on todella odotettu ja rakastettu, mutta ihan tavallinen vauva ja ystävämme tietää tämän. Ystävä ei silti sano mitään lapselleen vaikka esim. Tiukkaa kuria muuten pitää, vaan vain hymyillen katsoo lastaan sellaisella katseella kuin olisi samaa mieltä ja sekin tuntuu tosi pahalle. Joskus tekisi mieli näpäyttää lasta jotenkin vastakommentilla.. Mitenkä ottaisi asian puheeksi ilman sotaa?
Kommentit (128)
Kysyisin tuolta äidiltä suoraan, että mitä mieltä olet "Tiinan" puheista, onko ihan ok, hyväksytkö? Heti siinä tilanteessa, jolloin äiti ei voisi kiemurrella pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommentoisin samaan tyyliin lapsen ilkeää luonnetta. "Kylläpä oletkin huono tapainen ja ilkeä lapsi. Eikö sinua ole kotona kasvatettu, kun puhut noin rumasti pienestä vauvasta? Tuollainen ilkeä luonne tekee ulkoisestikin rumaksi, kun kasvat isoksi." jne.
Olen samaa mieltä kuin tuolla aiemmin kommentoinut, että sinun tehtäväsi on suojella lastasi kiusaamiselta, sillä sitähän tuo on ja vielä täysin puolustuskyvyttömän vauvan! Sinun on napakasti puututtava tuohon ja selitettävä lapselle, että "toisen ulkonäön ikäväsävyinen arvostelu on todella rumaa käytöstä ja sen on nyt loputtava. Sovitaanko nyt, ettet sano muille ihmisille tuollaista enää koskaan." Itse sanoisin vielä tytön äidille, "ystävälleni", että eikö niin?
vanhemmat vois kasvattaa kakaransa
Lapset puhuvat samaa mitä vanhempansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kommentoisin samaan tyyliin lapsen ilkeää luonnetta. "Kylläpä oletkin huono tapainen ja ilkeä lapsi. Eikö sinua ole kotona kasvatettu, kun puhut noin rumasti pienestä vauvasta? Tuollainen ilkeä luonne tekee ulkoisestikin rumaksi, kun kasvat isoksi." jne.
On kyllä harvinaisen huono neuvo. Näinhän niitä luonnevikaisia lapsia juuri syntyy. Lasta haukutaan huonoksi ja ilkeäksi ja hän sitten siirtää sitä eteenpäin. Aivan muilla keinoin kannattaisi yrittää lopettaa ikävä kierre.
Lopeta yhteydenpito. Ei kai tuollaista kannata sietää, kun itselle tulee vaan paha mieli.
Ensin tuli mieleen mustasukkaisuus. Lapsi on huomannut miten vauvat saavat myönteistä huomiota, jota hänen ikäisensä ei enää saa ja se harmittaa. Voi myös olla, että matkii tai myötäilee oman äitinsä puheita selkäsi takana. Miehen siskon lapsilla on alle kouluikäisenä tapana huomautella miten jossain on pölyä tai ovat nähneet kuolleen hämähäkin sisällä. Kauheaa. Äitinsä säteili vieressä tyytyväisyyttä lastensa puheisiin. Totta kai lapset vähän väliä kommentoivat tuollaisia, kun näkivät äidin tykkäävän siitä. Meillä oli siihen aikaan siistimpää kuin heillä kotona, kun kahden lapsettoman oli helppo pitää koti siistinä.