Lue keskustelun säännöt.
Ystävän lapsi haukkuu vauvaamme
31.01.2024 |
Hyvän ystäväni 10v. Lapsi on hellä vastasyntynyttä vauvaamme kohtaan, osaa pitää esim sylissä (vieressä aikuisen tietysti vahtiessa). Mutta. Hän kommentoi ja päivittelee koko vierailumme ajan miten vauvamme on milloin ruma milloin alienin näköinen, miten joku toinen vauva on paljon söpömpi kuin tämä meidän, miksi vauva oli syntyessään kalju ja miten nyt on tukka oudon värinen, silmätkin on liian isot tai liian pienet, jopa läski ja joskus kukkakeppi, ihmettelee miksi se vaan nukkuu tai syö kuin hevonen, päivittelee miten vauvaa ei ole osattu hoitaa tai se on saastainen jos vaikkapa on tahra tullut paitaan tai on vähän hikinen pää piposta jne. Lapsi on nähnyt kymmeniä vauvoja ja tykkää kyllä vauvoista ja on isosisarus kolmelle, joten kyse ei ole vain oudon asian ihmettelystä, vaan lapsi on selkeästi vain suorasanainen omasta mielipiteestään eikä osaa pitää mölyjä mahassa.
Mulla tulee silti asiasta tosi paha mieli, vaikka kommentoija lapsi onkin. Vauva on meille ensimmäinen ja tuli vuosien hoitojen avulla, eli on todella odotettu ja rakastettu, mutta ihan tavallinen vauva ja ystävämme tietää tämän. Ystävä ei silti sano mitään lapselleen vaikka esim. Tiukkaa kuria muuten pitää, vaan vain hymyillen katsoo lastaan sellaisella katseella kuin olisi samaa mieltä ja sekin tuntuu tosi pahalle. Joskus tekisi mieli näpäyttää lasta jotenkin vastakommentilla.. Mitenkä ottaisi asian puheeksi ilman sotaa?
Kommentit (128)
Tottahan se on, että kaikki vauvat eivät ole kauniita tai söpöjä. Ei saisi kuitenkaan sanoa rumasti toisten ulkonäöstä, pidetään mölyt mahassa jos ei ole mitään hyvää sanottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teidän vauvanne nyt vain on ruma, ei sille paljoa mitään mahda. Joko elätte asian kanssa tai hakeudutte esteettisen kirurgian pariin.
Kaikenlaiseen rumuuden poistamiseen ei taida edes kirurgia auttaa. Huomiona sivusta.
Onneksi rumista vauvoista tulee kauniita aikuisia (ja päinvastoin).
Onnea tulevasta kaunokaisesta tai komistuksesta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselle on päiväkodista asti opetettu tunnetaitoja, on opetettu olemaan rehellinen, on opetettu nostamaan asia esille ja käsittelemään se jne. Sitten on ap ja vauvansa, jonka kohdalla kaikki muuttuu: ei saa sanoa mitään, täytyy pitää mölyt mahassaan. Jos se vauva on tuon lapsen mielestä ruma, niin sitten on. Miksi pitää valehdella?-
Enkä keki yhtäkään syytä, miksi vauva pitää antaa jonkun 10v:n syliin tai ylipäätään kenenkään syliin. Se ei ole mikään viestikapula.
Tottakai on hyvä olla rehellinen, mutta ei pidä unohtaa hyviä käytöstapoja ja muiden huomioon ottamista! Rehellisyys ei ole lupakortti haukkua muita!
Ei ap:n esimerkissä lapsi hauku mitään tai ketään, hän tuo esille oman mielipiteensä ja nyt se palstalla haukutaan, koska se ei ole kiva. Miksi lapsen mielipide vauva
Siis mitä ihmettä selität. Ei ole haukkumista, että lapsi sanoo etteivät vanhemmat hoida hyvin vauvaa? No kyllä se on. Minä jo ihmettelin, että voiko nuin uunoja vanhempia ollakaan kuin ap:n kaveri, mutta näköjään voi. Mielipiteet voi pitää ominaan, jos ne ääneen sanottuna loukkaa tai aiheuttaa mielipahaa. Tämä pitäisi olla itsestään selvää jo 10-vuotiaillekin. Jos ei ole, niin kasvatus mennyt pieleen. Jos oma 8-vuotiaani sanoisi tuollaista, niin häpeäisin silmät päästäni. Hänellä on autisminkirjon piirteitä, eikä nekään ole mikään lupa olla törkimys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin että tarvit psykologin apua. Ei tuo puhe ole normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki vauvat ole söpöjä.
Ei sitä päin näköä sanota. Rumista kasvaa kauniita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ytimessä on tytön äidin hyväksyvä suhtautuminen tytön puheisiin. Tyttö tuntuu pitävän täysin luonnollisena sanoa negatiivisia asioita vauvasta. Rajoittuukohan tuollainen suorasukaisuus vain vauvan ulkonäön kommentointiin vai liittyykö muuhunkin. Onko äiti jollakin tavalla samanlaisen yltiörehellinen arvioissaan. Tyttöä varmaan kotona kannustetaan tuomaan ajatuksensa julki pohtimatta, mikä on suotavaa, kohteliasta, empaattista. Lapset oppivat nopeasti käyttäytymisen säännöt, kun heitä hieman ohjataan.
Itse ehkä juttelisin tytön äidin kanssa. Jos hän käy tyttärineen kylässä aika usein, niin hän varmaan on tarpeeksi läheinen, jotta asiaa on helppokin yhdessä pohtia. Ja ilmeisesti kyläily tulee jatkumaan silloinkin, kun vauvasta on kasvanut taapero jne. Olisi kauheaa, jos neiti suorasuu edelleen jatkaisi oppimallaan tyylillä. On aika alkaa kasvattaa tytöstä kyläilykelpoista.
Jotkut nyt vaan ovat möläyttelijöitä. Lapsuuden kaveri oli muuten kiva, mutta suusta tuli ihan mitä vain. Monesti hävetti kyllä hänen puolesta, hän ei tajunnut edes sanomisen jälkeen että miksei saisi sanoa.
Koulussa käyttäytyi, koska ope piti kuria, mutta hänen äitinsä oli hiljainen ja ujo "en viitsi puuttua, joten hymyilen ahdistuneena rekohymyä" - tyyppiä.
En ole enää tekemisissä, joten en tiedä onko koskaan oppinut olemaan möläyttelemättä. Siis ilman että paikalla on ope, pomo tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin jäädyin kun eräs aikuinen kaverini sanoi esikoistani alienin näköiseksi (ei sanonut mitenkään hyvällä). Olimme hyvin nuoria, enkä osannut reagoida. Tuntui ihan hirveältä. En ole mikään ammattiloukkaantuja, enkä ota herkästi itseeni jos minua mollataan. Päätin tuon jälkeen, että kukaan ei enää ikinä hauku lastani minun kuullen ilman että puutun. Ihan sama keneen menee välit tai tuleeko riitaa vai ei, mutta lapsiani ei haukuta. Iän myötä minusta on muutenkin tullut ärsyttävämpi akka, mutta ihan sama. Eipä hypi kukaan silmille.
Älä anna suukotella. Meillä naapurin 12 v tartutti huuluherpeksen pienokaisellemme, josta tykkäsi niin kovasti. Prkl.
Noilla tiedoilla lakkaisin tapailemasta tuota äiti-lapsi-parivaljakkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli niin paljon negatiivisia kommenttja, etten jaksanut lukea kaikkia.
Viimeisimmässä Lasten Maailma lehdessä on juttu "lapsi kuiskaajasta". Siitä voisi itse kukin ottaa oppia, kuinka hyvän kautta voi saada lapsen korjaamaan käytöstään.
Mutta, kyllä itseäni riepoo myös nämä vanhemmat, jotka eivät eleelläkään puutu lapsensa käytökseen. Tästä syystä tapaan tuttavat, joilla on lapsia aina jossain muualla kuin kotonani.
Vierailija kirjoitti:
Oli niin paljon negatiivisia kommenttja, etten jaksanut lukea kaikkia.
Viimeisimmässä Lasten Maailma lehdessä on juttu "lapsi kuiskaajasta". Siitä voisi itse kukin ottaa oppia, kuinka hyvän kautta voi saada lapsen korjaamaan käytöstään.
Mutta, kyllä itseäni riepoo myös nämä vanhemmat, jotka eivät eleelläkään puutu lapsensa käytökseen. Tästä syystä tapaan tuttavat, joilla on lapsia aina jossain muualla kuin kotonani.
Mitä sitten tehdään, jos se hyvän kautta ei toimi? Tuskinpa tuo lehtijuttu on mikään taivaanlahja joka vanhemmalle. Aikuiset saavat myös suuttua ja näyttää pahennuksensa lasta kohtaan. Tunnekasvatukseen kuuluu myös vanhempien tunteiden käsittely. Se että aina yritetään vain hyvällä ja sitten hymistellään kun se ei toimi, niin ei auta ketään eikä varsinkaan kasvata sitä lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikille vastauksista.
En ole missään vaiheessa sanonut vauvamme olevan kaunis tai komea, toki mielessäni ajattelen niin ja ääneen vauvalle itselleen sanon usein miten ihana ja rakas hänestä tulikaan. Mutta kuten sanoin, pidän häntä silti ihan tavallisena vauvana, jonka naama on nyt täynnä näppyjä ja pääkin täynnä karstaa.
Mutta rittääkö tosiaan syyksi, että jos jonkun mielestä on ruma lapsi niin kaikilla on oikeus ja joidenkin kommenttien perusteella jopa velvollisuus se kertoa joten loukkaannun turhasta? Rumuus ja kauneus on mielestäni subjektiivisia näkemyksiä eikä ainakaan minun tapanani ole toisten ulkonäköä kommentoida, mutta ehkä sitten olen herkkä ja pitäisi alkaa vauvojenkin klyyvareita arvostelemaan, kerran se on nykypäivänä tapana.
Ystäväni lapsi ei ole tosiaan kommentoinut vain vauvan ulkonäköä, vaan tokaisi kerran vauvaa silittäessään tosiaan mm. saastaiseksi, koska pää oli hikinen ja hiukset märkänä kiitos liian paksun pipon ja jatkoi, että tätä vauvaa ei taideta hoitaa ollenkaan kun on hiukset märät. Kommentoin siihen, että vauvalla vaan tuli kuuma ja siksi on märkä pää. Kerran pesun puutteesta tokaisi myös huomatessaan, että oli tumpuista tullut nukkaa sormien väliin.
Joku mainitsi että lapsi olisi kuullut nämä vanhemmiltaan ja aloinkin nyt miettimään, että voihan tuo olla mahdollista. Ehkä siksi ystävä ei kommentoinut mitään lapselle, että lapsi ei sano äiti sähän sanoit itse tms.?
En mielelläni tosiaan ala sättimään toisen lasta, varsinkaan jos ei vanhemmat itse siihen puutu tai näe asiassa ongelmaa. Voin vain sanoa, että vauva on meidän näköinen tai vastata jotain muuta ikätasoisesti. Näemme parin viikon välein, mutta ehkä kuitenkin nyt laitan toistaiseksi näkemiset jäähylle, kun niistä paha mieli tulee...
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille vastauksista.
En ole missään vaiheessa sanonut vauvamme olevan kaunis tai komea, toki mielessäni ajattelen niin ja ääneen vauvalle itselleen sanon usein miten ihana ja rakas hänestä tulikaan. Mutta kuten sanoin, pidän häntä silti ihan tavallisena vauvana, jonka naama on nyt täynnä näppyjä ja pääkin täynnä karstaa.
Mutta rittääkö tosiaan syyksi, että jos jonkun mielestä on ruma lapsi niin kaikilla on oikeus ja joidenkin kommenttien perusteella jopa velvollisuus se kertoa joten loukkaannun turhasta? Rumuus ja kauneus on mielestäni subjektiivisia näkemyksiä eikä ainakaan minun tapanani ole toisten ulkonäköä kommentoida, mutta ehkä sitten olen herkkä ja pitäisi alkaa vauvojenkin klyyvareita arvostelemaan, kerran se on nykypäivänä tapana.
Ystäväni lapsi ei ole tosiaan kommentoinut vain vauvan ulkonäköä, vaan tokaisi kerran vauvaa silittäessään tosiaan mm. saastaiseksi,
Ihan varmasti vauvasi on kaunis/komea. En uskokaan että nyt on siitä kiinni. Jopa tämä kaverin lapsi saattaa pitää vauvaanne oikeasti tosi kauniina/komeana, mutta yrittää viattoman oloisesti laukoa "totuuksiaan", koska ei halua myöntää että vauvanne on söpömpi kuin sisarukset tms. Tai sitten on vain kaikki ajatuksensa oksentava hölösuu. 10-vuotiaat osaavat kyllä oikeasti pelailla ja hän saattaa tehdä tuota kokeakseen olevansa tavallaan ylempi arvoinen ja kun aikuiset ei kiellä tai paheksu, niin miksi lopettaa? Ei kuulosta ihan ikäisensä käytökseltä silti. Yleensä tuon ikäiset ymmärtävät jo erittäinkin hyvin sosiaalisia käytöskoodeja. Siksi epäilen jotain tämmöistä pelailua tai tahallista mielipahan aiheuttamista.
Voi tosiaan myös olla totta tuokin, että kaverisi puhuu lasten kuullen muista rumasti. Itsekin laittaisin näkemisen jäähylle, mutta mieti myös asiaa, että sinulla on 18-vuodeksi tässä tehtävää ja tulee aikoja kun sinun pitää puolustaa lastasi. Joskus vain täytyy sanoa muiden lapsille käytöksestä, jottei oma lapsesi kärsisi. Tai päiväkodissa tädille, että huolehtii lapselle tarpeeksi vaatetta ulos yms. Tilanteita tulee, kun lapsen takia on pakko itse puuttua, vaikka joku tykkäisi huonoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselle on päiväkodista asti opetettu tunnetaitoja, on opetettu olemaan rehellinen, on opetettu nostamaan asia esille ja käsittelemään se jne. Sitten on ap ja vauvansa, jonka kohdalla kaikki muuttuu: ei saa sanoa mitään, täytyy pitää mölyt mahassaan. Jos se vauva on tuon lapsen mielestä ruma, niin sitten on. Miksi pitää valehdella?-
Enkä keki yhtäkään syytä, miksi vauva pitää antaa jonkun 10v:n syliin tai ylipäätään kenenkään syliin. Se ei ole mikään viestikapula.
Tottakai on hyvä olla rehellinen, mutta ei pidä unohtaa hyviä käytöstapoja ja muiden huomioon ottamista! Rehellisyys ei ole lupakortti haukkua muita!
Ei ap:n esimerkissä lapsi hauku mitään tai ketään, hän tuo esille oman mielipiteensä ja nyt se palstalla haukutaan, koska se ei ole kiva. Miksi lapsen mielipide vauva
Toki lapsen mielipide on yhtä oikea kuin ap:n, mutta lapsen puhe kuulostaa vanhemmilta opitulta arvostelulta ja toisekseen jos mielipidettä vauvan ulkonäöstä ei kysytä niin miksi se pitää tuoda ilmi? Se nimenomaan pitäisi opettaa lapsille, että ei joka tilanteessa omia mielipiteitä tuoda julki, mutta näitä äänekkäitä totuuden torvia aina muutama änkeää joukkoon, jotka ei ymmärrä ettei kaikkea tarvitse ääneen sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Mutta rittääkö tosiaan syyksi, että jos jonkun mielestä on ruma lapsi niin kaikilla on oikeus ja joidenkin kommenttien perusteella jopa velvollisuus se kertoa joten loukkaannun turhasta? Rumuus ja kauneus on mielestäni subjektiivisia näkemyksiä eikä ainakaan minun tapanani ole toisten ulkonäköä kommentoida, mutta ehkä sitten olen herkkä ja pitäisi alkaa vauvojenkin klyyvareita arvostelemaan, kerran se on nykypäivänä tapana.
En keksi yhden yhtä tilannetta, jossa koskaan olisi tarvetta ilmoittaa kenellekään tai kenestäkään, että tämä on ruma. Jos onkin sitä mieltä, olkoon itsekseen, mutta kyllä on jotain pahasti emotionaalisessa kehityksessä sekä sosiaalisissa taidoissa pielessä, jos ei ymmärrä eikä välitä, että asian julistaminen ääneen tuntuu suurimmasta osasta ihmisiä pahalta. Jos ei osaa kohdella toisia hyvin, sietäisi jättää nämä rauhaan.
Lapsi tottakai tarvitsisi vielä aikuisia ohjaamaan, mutta se on omien vanhempiensa tehtävä. Itse voisin kerran pari vierasta kakaraa ojentaa, mutta sen enempää vastuuta en toisten mukuloista ota. En ottaisi missään tapauksessa, mutta ihan eritoten silloin, jos olisi jo omakin vauva hoidettavana.
Mun elämä helpottui paljon, kun lopetin olettamasta, että jokaisen vanhempi kasvattaa oman lapsensa. Aloin sanomaan takaisin, kieltämään ja neuvomaan kavereidenikin lapsia. Lähes aina ne kaverit onkin heti komppaamassa, että joo, *mun nimi* on oikeassa. Ennen saatoin ärsyyntyä, että olipa huonoa käytöstä, mutta nykyään oikeastaan koskaan en enää ärsyynny, kun ohjaan itse sieltä huonosta käytöksestä pois.
Ei ap:n esimerkissä lapsi hauku mitään tai ketään, hän tuo esille oman mielipiteensä ja nyt se palstalla haukutaan, koska se ei ole kiva. Miksi lapsen mielipide vauvasta ei muka ole oikea, se on yhtä totta kuin ap:n sanoma, että lapsensa on kaunis. Todennäköisesti ei kaikille ole.