Onko sinulta tai lapseltasi evätty yksityinen sairausvakuutus?

Pahoittelut heti alkuun siitä, että tämä teksti on kirjoitettu tunnekuohun vallassa. Kahdessa osassa, koska ei mahtunut yhteen viestiin.

Onko muille käynyt viime aikoina niin, että rutiinivakutuus on jätetty myöntämättä käytännössä asiaan liittymättömän syyn takia? Ja miten te muut näette tällaisen menettelytavan?

Minä olen reilu kolmekymppinen ekaluokkalaisen äiti. Toinen lapsi on syntymässä keväällä. Olen korkeakoulutettu, teen mukavasti palkattua asiantuntijatyötä. Eletään tavallista elämää sievässä kodissa, jonka asuntolaina on melkein maksettu. Luottotiedot ovat kunnossa, minkäänlaisia maksuhäiriöitä ei ole ollut nyt eikä koskaan. Perheemme on myös ollut hyvin terve: esikoistyttären kohdalla on jouduttu käyttämään hänelle hankittua usean sadan euron vuosimaksullista sairausvakuutusta yhden kerran tavallisen kausiflunssan takia, jotta päästiin nopeammin lääkäriin. Ei ole perussairauksia, ei tapaturmia, kotivakuutusta ei olla jouduttu käyttämään kertaakaan, liikennevahinkoja 0 melkein 20 vuoden aikana, ei minkäänlaista rikosrekisteriä tai muitakaan merkintöjä missään. Alkoholia tai huumeita ei käytetä. Tämän illan tulen viettämään viemällä tyttären viulutunnille.

Koska minulla oli tänään vapaapäivä, tein tänään tarjouspyynnön sairausvakuutuksesta tulevalle vauvalle. Sen voi hankkia, kun rakenneultrat ja seulonnat ovat valmiit, eikä niissä ole ollut mitään poikkeavaa. Tarjous tuli nopeasti, ja voimaan saattaminen oli enää vain terveysselvityksen päässä.

Terveysselvityksessä kysytään äidin ja sikiön tiedot. Mukana oli kysymys: onko viimeisen vuoden aikana ollut käytössä lääkitystä tarkkaavuushäiriöön? Minulla on ADD, johon käytän lääkitystä satunnaisesti. Niin kuin melkein kaikki mistä tahansa ei-ulospäin-näkyvistä haasteista kärsivät, minäkin olen tottunut vaikenemaan ongelmistani. Kuitenkin esimerkiksi työssäni kohtaan viikottain asiakkaita, joita itse ohjaan hakeutumaan avoimesti avun pariin ja kannustan tutustumaan oman mielen toimintaan eletäänhän vuotta 2024 ja neuroepätyypillisyyden ei pitäisi olla enää stigma. Harvalla heistäkään oireet näkyvät ulospäin, mutta omalle töissä jaksamiselle ja palautumiselle oikealla diagnoosilla ja lääkityksellä on iso merkitys. Olisi törkeää, että itse pitäisin yllä stigmaa peittelemällä totuutta. Niinpä raksin ainoastaan tuohon kohtaan "kyllä".

Ei mennyt puoltakaan tuntia, kun vakuutuspäätös tuli bumerangina takaisin. Syntymättömälle lapselleni ei voida myöntää vakuutusta, koska tilani muodostaa kohonneen riskin lapsen terveydelle. Asiaa voidaan tarkastella uudestaan aikaisintaan sitten, kun lapsi on syntynyt.

Olen hämmästynyt siitä, miten raskaasti otan tämän mutta sitten toisaalta en. Tuo vakuutusyhtiö aivan todella ajattelee, että olen tässä raskauden viimeisten kuukausien aikana niin suureksi vaaraksi syntymättömälle lapselleni, että häntä ei voida edes vakuuttaa??? Siis että minun historiani perusteella jonkinlainen holtittomuus olisi niin todennäköistä, että mitään riskiä ei voida ottaa?