Onko sinulta tai lapseltasi evätty yksityinen sairausvakuutus?
Pahoittelut heti alkuun siitä, että tämä teksti on kirjoitettu tunnekuohun vallassa. Kahdessa osassa, koska ei mahtunut yhteen viestiin.
Onko muille käynyt viime aikoina niin, että rutiinivakutuus on jätetty myöntämättä käytännössä asiaan liittymättömän syyn takia? Ja miten te muut näette tällaisen menettelytavan?
Minä olen reilu kolmekymppinen ekaluokkalaisen äiti. Toinen lapsi on syntymässä keväällä. Olen korkeakoulutettu, teen mukavasti palkattua asiantuntijatyötä. Eletään tavallista elämää sievässä kodissa, jonka asuntolaina on melkein maksettu. Luottotiedot ovat kunnossa, minkäänlaisia maksuhäiriöitä ei ole ollut nyt eikä koskaan. Perheemme on myös ollut hyvin terve: esikoistyttären kohdalla on jouduttu käyttämään hänelle hankittua usean sadan euron vuosimaksullista sairausvakuutusta yhden kerran tavallisen kausiflunssan takia, jotta päästiin nopeammin lääkäriin. Ei ole perussairauksia, ei tapaturmia, kotivakuutusta ei olla jouduttu käyttämään kertaakaan, liikennevahinkoja 0 melkein 20 vuoden aikana, ei minkäänlaista rikosrekisteriä tai muitakaan merkintöjä missään. Alkoholia tai huumeita ei käytetä. Tämän illan tulen viettämään viemällä tyttären viulutunnille.
Koska minulla oli tänään vapaapäivä, tein tänään tarjouspyynnön sairausvakuutuksesta tulevalle vauvalle. Sen voi hankkia, kun rakenneultrat ja seulonnat ovat valmiit, eikä niissä ole ollut mitään poikkeavaa. Tarjous tuli nopeasti, ja voimaan saattaminen oli enää vain terveysselvityksen päässä.
Terveysselvityksessä kysytään äidin ja sikiön tiedot. Mukana oli kysymys: onko viimeisen vuoden aikana ollut käytössä lääkitystä tarkkaavuushäiriöön? Minulla on ADD, johon käytän lääkitystä satunnaisesti. Niin kuin melkein kaikki mistä tahansa ei-ulospäin-näkyvistä haasteista kärsivät, minäkin olen tottunut vaikenemaan ongelmistani. Kuitenkin esimerkiksi työssäni kohtaan viikottain asiakkaita, joita itse ohjaan hakeutumaan avoimesti avun pariin ja kannustan tutustumaan oman mielen toimintaan eletäänhän vuotta 2024 ja neuroepätyypillisyyden ei pitäisi olla enää stigma. Harvalla heistäkään oireet näkyvät ulospäin, mutta omalle töissä jaksamiselle ja palautumiselle oikealla diagnoosilla ja lääkityksellä on iso merkitys. Olisi törkeää, että itse pitäisin yllä stigmaa peittelemällä totuutta. Niinpä raksin ainoastaan tuohon kohtaan "kyllä".
Ei mennyt puoltakaan tuntia, kun vakuutuspäätös tuli bumerangina takaisin. Syntymättömälle lapselleni ei voida myöntää vakuutusta, koska tilani muodostaa kohonneen riskin lapsen terveydelle. Asiaa voidaan tarkastella uudestaan aikaisintaan sitten, kun lapsi on syntynyt.
Olen hämmästynyt siitä, miten raskaasti otan tämän mutta sitten toisaalta en. Tuo vakuutusyhtiö aivan todella ajattelee, että olen tässä raskauden viimeisten kuukausien aikana niin suureksi vaaraksi syntymättömälle lapselleni, että häntä ei voida edes vakuuttaa??? Siis että minun historiani perusteella jonkinlainen holtittomuus olisi niin todennäköistä, että mitään riskiä ei voida ottaa?
Kommentit (25)
Ihan ymmärrettävää tuossa tilanteessa evätä. Eihän vakuutusyhtiön kannata ottaa riskiä. Ota vakuutus sitten vauvan syntymän jälkeen.
Vakuutusyhtiöt saavat itse päättää, kenelle myöntävät vakuutuksen. Heidän laskelmiensa mukaan tuo sairaus on liian suuri riski, ei ole keskimäärin kannattavaa myydä vakuutusta silloin. Minulta ei ole evätty vakuutusta kokonaan, mutta siitä on poissuljettu iso määrä sairaustiloja joita minulla ei ole, mutta vakuutusyhtiön mielestä on suurentunut riski, että saisin sellaisia. Syntymättömän lapsen terveysvakuutus varmaan hylätään tavanomaista terveysvakuutusta herkemmin, veikkaisin.
Mielenterveyden häiriöistä tulee automaattinen hylky terveysvakuutuksista. Huom! diagnoosia ei tarvitse olla, riittää että sanoo käyneensä terapeutin juttusilla.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, kuin suomut olisivat pudonneet silmiltä. Kaikkialla puhutaan inklusiivisuudesta, avoimuudesta, itsensä kehittämisestä ja omien voimavarojen ja haasteiden tunnistamisesta. Ja sitten kun menet ja toimit sen mukaan, saatkin otsaasi kakkosluokan kansalaisen leiman.
Jotenkin luulin, että olisin tämän yhteiskunnan arvostettu jäsen. Luulin, että juuri minuun kaltaisiani tarvittaisiin. Olen kouluttautunut, teen töitä, maksan veroja ja olen saamassa jo toisen yhteiskuntakelpoisen lapsen. Olin kuitenkin väärässä. Olen vääränlainen, ilmeisesti ikuisesti. Koska mt-ongelmahan tämä ei ole, vaan kysymys on aivojen rakenteesta. Minusta tuntuu, että olen johtanut lukemattomia ihmisiä harhaan kannustaessani heitä suhtautumaan omiin ongelmiinsa ymmärtävästi ja avoimesti. Ei näemmä kannata.
En näköjään ole yksin. Sairaus- ja matkavakuutuksia on näköjään hylätty myös mm. terapiakäyntien takia. Onko todella niin, että ongelmista huolimat
Yhteiskunnan inklusiivisuus sun muu ei mitenkään liity tähän. Yksityiset firmat saavat vakuuttaa tai jättää vakuuttamatta ihan keitä haluavat. Elinkeinonvapaus jne. Ei yhteiskunta tuollaista voi säädellä, muuten kuin firmoissa, joissa valtio on omistajana. Julkiseen, eli yhteiskunnan kustantamaan, terveydenhuoltoon sinulla ja vauvallasi on ihan yhtäläiset oikeudet.
Tommoset fanaattiset rastin kyllä koska inkvisitio vaimikäseoli on omaa tyhmyyttä. Kannattaa kokeilla toisesta yhtiöstä mahdollista älliä käyttäen.
Jos oot kerrankin käynyt terapeutilla tai psykologilla niin vakuutusta ei tipu. Terveisin 43 vee asiantuntija joka koitti vakuutuksen ottaa.
Tämän takia on vaarallista, että julkista terveydenhuoltoa ajetaan alas.
Ja tämän takia vakuutuspohjainen systeemi ei toimi.
Vierailija kirjoitti:
Ihan ymmärrettävää tuossa tilanteessa evätä. Eihän vakuutusyhtiön kannata ottaa riskiä. Ota vakuutus sitten vauvan syntymän jälkeen.
Ymmärrettävää? Minusta tässä ei ole kyllä mitään ymmärrettävää.
En ehdi lukemaan sori. Totean vain otsikon perusteella että firmoja ja pankkeja ei kiinnosta kuin asiakkaan raha ja ura, summat. Jos sitä ei ole, ei asiakas kelpaa. Pitävät riskinä osaa firmalle joitakin ihmisiä tai tulisiko maksuvaikeuksia, vaikkei tulisi. Tai muu syy, ehkä asiakas maksaisi enemmän perheineen, kuin mitä firma saa rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ymmärrettävää tuossa tilanteessa evätä. Eihän vakuutusyhtiön kannata ottaa riskiä. Ota vakuutus sitten vauvan syntymän jälkeen.
Ymmärrettävää? Minusta tässä ei ole kyllä mitään ymmärrettävää.
Taidat olla hieman yksinkertainen.
Näin se joskus menee. Mulla tuli henkivakuutushakemus bumerangina takaisin, koska olen ollut 3 kk määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä eli kuntoutustuella.
Eivät huomioineet ollenkaan tilannettani. Kävin kirurgilla, sanoi laittavansa lähetteen leikkaukseen. Rutiinileikkaus. Odotin pitkään aikaa leikkaukseen, kunnes selvisi että lähete oli unohtunut neurokirurgilta tehdä. Näiden odottelukuukausien takia sairauspäivärahan enimmäisaika tuli täyteen ja sain sen jälkeen 3 kk kuntoutustukea. Tästä kuukausi ennen leikkausta ja kaksi kuukautta jälkeen, normi toipumisaika.
Tosiaan rutiinileikkaus jonka jälkeen olen nyt 7 vuotta ollut täysin kunnossa, täysin työkykyinen, ei mitään ongelmaa. Mutta tuon kolmen kuukauden etuuden takia mulle ei koskaan enää myönnetä vakuutuksia, ei tapaturma-, ei sairaus-, eikä henkivakuutusta.
Vierailija kirjoitti:
Näin se joskus menee. Mulla tuli henkivakuutushakemus bumerangina takaisin, koska olen ollut 3 kk määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä eli kuntoutustuella.
Eivät huomioineet ollenkaan tilannettani. Kävin kirurgilla, sanoi laittavansa lähetteen leikkaukseen. Rutiinileikkaus. Odotin pitkään aikaa leikkaukseen, kunnes selvisi että lähete oli unohtunut neurokirurgilta tehdä. Näiden odottelukuukausien takia sairauspäivärahan enimmäisaika tuli täyteen ja sain sen jälkeen 3 kk kuntoutustukea. Tästä kuukausi ennen leikkausta ja kaksi kuukautta jälkeen, normi toipumisaika.
Tosiaan rutiinileikkaus jonka jälkeen olen nyt 7 vuotta ollut täysin kunnossa, täysin työkykyinen, ei mitään ongelmaa. Mutta tuon kolmen kuukauden etuuden takia mulle ei koskaan enää myönnetä vakuutuksia, ei tapaturma-, ei sairaus-, eikä henkivakuutusta.
Tähän vielä tarkennus, eli jos lääkäri olisi muistanut tehdä lähetteen, olisin päässyt leikkaukseen nopeammin ja tosiaan sairauspäiväraha-aika olisi riittänyt hyvin leikkauksen yli. Lääkärin unohduksen takia tää menikin nyt tälleen ja vakuutukset saa unohtaa 😄
On kurjaa, että kaikki ei voi matkustaa ulkomaille, jos olemassaoleva sairaus pahenee siellä, ei vakuutus korvaa.
Siis esim syöpä tai sydänpotilaat. Ne ei voi turvallisesti lainkaan matkustaa, vaikka sairaus olisi hoitotasapainossa ja lääkärin mukaan olisi matkustuskelpoinen.
Muistan, kun viiskymppinen nainen matkusti Meksikossa ja vakuutus ei korvannut hoitoa eikä kuljetusta Suomeen, kun hänellä oli keuhkoahtaumatauti ja oli saanut jonkun kohtauksen. Kuoli sinne Meksikoon.
Ja sitten joku mies Britannian-matkallaan sai jonkun syövän vakavan pahenemiskohtauksen. (Lääkäri oli antanut "luvan" matkustaa.) Oli mennyt sinne seuraamaan jotain pelejä. Vakuutus ei korvannut hoitoa eikä kuljetusta. (Peliseura lopulta antoi rahallista tukea sitten.)
Vierailija kirjoitti:
Ja tämän takia vakuutuspohjainen systeemi ei toimi.
Ei toimi, koska vakuutuksenottajat haluavat "tienata koko rahan edestä"; kaikissa pikkuflunssissa mennään yksityislääkärille.
Kun äidillä on tarkkaavaisuushäiriö, lapsi voi esim. juosta auton alle ja loukkaantua vakavasti. Aivan ymmärrettävää, että vakuutusyhtiö ei halua vakuuttaa tällaista lasta. Varsinkin jos oireyhtymä on vielä perinnöllinen ja tulevalla lapsellakin on ADD. Lapsi voi tarvita paljon neuropsykologista kuntoutusta, joka on hyvin kallista.
Kävin ex-puolison kanssa parisuhdeterapiassa, en saanut terveysvakuutusta. En ymmärrä miten yritys oikoa parisuhteen solmuja ulkopuolisen ammattilaisen kanssa tulkittiin vakuutusyhtiön puolesta sellaiseksi riskiksi, että vakuutus evättiin.
Ei tässä ole mitään outoa. Jokainen mt-ongelmaan verrattavissa oleva "sairaus" lisää itsetuhoisen käytöksen riskiä (vakuutusyhtiön kannalta), kuka sellaista haluaa vakuuttaa?
Ei kannattaisi päiväkoti-ikäiselle ensimmäisenä hakea ADHD -lääkkeitä tai teineille ahdistusta ja masennusta helpottavaa nappia. Sama ongelma tulee eteen kun haet asuntolainaa pankit sanoo no thänks.
Tässä hyvä opetus, että kannattaa miettiä ennnekuin hakee hetken mielijohteesta jotain diagnooseja lääkäriltä
Tuntuu, kuin suomut olisivat pudonneet silmiltä. Kaikkialla puhutaan inklusiivisuudesta, avoimuudesta, itsensä kehittämisestä ja omien voimavarojen ja haasteiden tunnistamisesta. Ja sitten kun menet ja toimit sen mukaan, saatkin otsaasi kakkosluokan kansalaisen leiman.
Jotenkin luulin, että olisin tämän yhteiskunnan arvostettu jäsen. Luulin, että juuri minuun kaltaisiani tarvittaisiin. Olen kouluttautunut, teen töitä, maksan veroja ja olen saamassa jo toisen yhteiskuntakelpoisen lapsen. Olin kuitenkin väärässä. Olen vääränlainen, ilmeisesti ikuisesti. Koska mt-ongelmahan tämä ei ole, vaan kysymys on aivojen rakenteesta. Minusta tuntuu, että olen johtanut lukemattomia ihmisiä harhaan kannustaessani heitä suhtautumaan omiin ongelmiinsa ymmärtävästi ja avoimesti. Ei näemmä kannata.
En näköjään ole yksin. Sairaus- ja matkavakuutuksia on näköjään hylätty myös mm. terapiakäyntien takia. Onko todella niin, että ongelmista huolimatta on edelleekin paras olla hakeutumatta avun pariin, jotta taloudellinen turva säilyy?
https://ylioppilaslehti.fi/2021/09/vakuuttamattomat/