Onko älykkyys ja elämänhallinta yhteydessä toisiinsa?

Elämänhallinta on illuusio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän yhden professorin, jolla on raha-asiat ja vähän kaikki muukin sekaisin, mutta tietää paljon omasta alastaan.

Ymmärrän tämän, mutta ajattelen älykkyyden laajemmin kuin niin, että se kohdistuu yhteen asiaan. Monesti noilla yhden asian experteillä onkin mieli kokonaan siinä ja muu jää hunningolle.

 

Älykkyys on kykyä ratkaista ongelmia ja prosessointinopeutta, se ei ole niinkään mikään mielipideasia että miten se älykkyys ajatellaan. Se, että arkiasiat jää hunningolle voi johtua ihan siitä että ne eivät ole kovin kiinnostavia ongelmia ratkaistavaksi, vaan tylsää rutiinia joka tuntuu tyhjänpäiväiseltä.

Osittain totta, mutta kuka haluaa että elämä on solmussa ja asiat huonosti? Eihän se kovin älykästä ole ajautua ulosottoon tai riitoihin jatkuvasti ihmisten kanssa, parisuhteessa. Esim korkeastikoulutetut eroavat vähemmän. Johtuuko älykkyydestä vai mistä?

Vierailija kirjoitti:

Elämänhallinta on illuusio.

No ei kyllä ole. Sinulla joko on tai ei ole rahaa elättää itsesi tai perheesi, sinulla joko on tai ei ole kykyä pitää yllä tyydyttäviä ihmissuhteita jne.

En tiedä, mutta itsellä surkea elämänhallinta ja epäilen olevani heikkolahjainen. Huono koulumenestys ja runsaasti mielenterveysongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämänhallinta on helpompaa, kun sen nuoresta asti oppii. Ensin arvostaa koulutustaan ja panostaa siihen. Sitten kouluttautuneena hankkii hyvän työpaikan ja pärjää siellä hyvin. Järkevänä ja tasapainoisena ihmisenä on helppo saada parisuhde, ehkä lapset, rahatilanteen hallinta, määrätietoisuus...

No tietenkin tähän kommenttiin luuserit heti alapeukuttaa.

Tuo vain todistaa sen että normaalia elämää elämällä voi saada normaalin elämän. Sitten vasta kun jotain poikkeavaa sattuu eli joutuu vaikeuksiin, selviääkö siitä vai ei.

Jos joku tässä on luuseri, on se se, joka heittää ekan kiven toisten rattaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämänhallinta on helpompaa, kun sen nuoresta asti oppii. Ensin arvostaa koulutustaan ja panostaa siihen. Sitten kouluttautuneena hankkii hyvän työpaikan ja pärjää siellä hyvin. Järkevänä ja tasapainoisena ihmisenä on helppo saada parisuhde, ehkä lapset, rahatilanteen hallinta, määrätietoisuus...

Elätkö kuplaelämää?

Eli? Ei hyvä elämänhallinta tarkoita, etteikö ongelmia olisi tai tulisi. Tietyllä oppineisuudella, kasvatuksella ja mentaliteetilla on vain helpompi ottaa ongelmat vastaan ja selviytyä niistä, löytää ja pyrkiä ratkaisuihin.

"Kuinka kerrot eläväsi kuplassa kertomatta eläväsi kuplassa"

Ja aapeelle sellainen huomio, että ADHD ei tarkoita sitä, että älykkyydessä olisi vikaa. 

Huomaa peukuista päätellen että elämänhallintataidottomat ihmiset täällä kommentoimassa 😂

En usko. Älykkyyteni on pysynyt samana läpi elämäni, mutta elämänhallinta on vaihdellut huonosta hyvään. Syynä ovat olleet trauma ja mielenterveysongelmat. Toki masennus haittaa kognitiivisia kykyjä, mutta ole hallinnut elämääni huonosti tyhmyyttäni vaan ymmärtänyt koko ajan, että itsetuhoinen käytös on pahasta. Onhan paljon tyhmiä ihmisiä joilla menee oikein tasaisesti ja hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämänhallinta on helpompaa, kun sen nuoresta asti oppii. Ensin arvostaa koulutustaan ja panostaa siihen. Sitten kouluttautuneena hankkii hyvän työpaikan ja pärjää siellä hyvin. Järkevänä ja tasapainoisena ihmisenä on helppo saada parisuhde, ehkä lapset, rahatilanteen hallinta, määrätietoisuus...

Elätkö kuplaelämää?

Eli? Ei hyvä elämänhallinta tarkoita, etteikö ongelmia olisi tai tulisi. Tietyllä oppineisuudella, kasvatuksella ja mentaliteetilla on vain helpompi ottaa ongelmat vastaan ja selviytyä niistä, löytää ja pyrkiä ratkaisuihin.

 

"Kuinka kerrot eläväsi kuplassa kertomatta eläväsi kuplassa"

Ja aapeelle sellainen huomio, että ADHD ei tarkoita sitä, että älykkyydessä olisi vikaa. <

Tämä on totta. Mutta toisaalta kaikilla elämänhallintataidottomalla ei ole ADHD:ta. Ja väitämpä myös että älykäs ihminen pärjää myös paremmin ADHD:n kanssa.

Vierailija kirjoitti:

En usko. Älykkyyteni on pysynyt samana läpi elämäni, mutta elämänhallinta on vaihdellut huonosta hyvään. Syynä ovat olleet trauma ja mielenterveysongelmat. Toki masennus haittaa kognitiivisia kykyjä, mutta ole hallinnut elämääni huonosti tyhmyyttäni vaan ymmärtänyt koko ajan, että itsetuhoinen käytös on pahasta. Onhan paljon tyhmiä ihmisiä joilla menee oikein tasaisesti ja hyvin.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Miten paljon paremmin/huonommin olisit selvinnyt jos älykkyyttesi olisikin muuttunut? Sitähän et voi tietää.

Vierailija kirjoitti:

Tunteelliset ihmiset suoriutuvat ehkä keskimäärin heikommin älyllistä suorituskykyä vaativissa testeissä ja hankkivat helpommin erinäisiä elämänhallintaongelmia, koska heille kehittyy helpommin erinäisiä addiktioita ja maladaptiivisia coping-keinoja, koska heillä on enemmän itsetunto-ongelmia ja he ovat herkempiä erinäisille vastoinkäymisille. Tämän vuoksi ns. psykopaatit ovat yleensä melko älykkäitä tai ainakin pystyvät käyttämään kapasiteettiaan paremmin vaikeissa tilanteissa. Tämä ei tarkoita, etteikö tunteellinen ihminen voisi olla älykäs, tunteellisuus vaan häiritsee älyllistä suoriutumista. Lisäksi elämänhallintaongelmat ja hieman heikompi älykkyys voi liittyä kasvuolosuhteisiin, jotka eivät ole tukeneet kognitiivista kehitystä riittävästi. Ei ole ollut turvallisia kiintymyssuhteita, on enemmän stressitekijöitä ja tätä kautta sekä kognitiivinen kehitys että tunnesäätely häiriintyy, mikä voi näkyä myös ns. tunteellisuu

Tässä on paljon kyökkipsykologiaa vailla todellista näyttöä

Älykkäälläkin voi lanttu heittää jonkun psykologisen sairauden takia.

Älykkyyttäkin on monenlaista. Ilman sosiaalista älykkyyttä on hyvin vaikeaa pärjätä työelämässä ja ihmissuhteissa.

Älykäs saattaa myös olla epäkäytännöllinen, hajamielinen tai aikaansaamaton, mikä voi aiheuttaa ongelmien kasaantuminen.

Elämänhallinta voi olla sekaisin, vaikka on huippuälykäs. Ajatusmaailma voi keskittyä muuhun, kuin laskun maksamiseen ajallaan ja tavaroiden säilyttämiseen löydettävillä paikoilla. Toisaalta sekavastakin sotkusta ja alhaista voi nousta omin avuin, kun vain tarpeeksi päättää ja haluaa. 

Jäin miettimään, että mitä ap tarkoitat älykkyydellä. Jos tarkoitat äo:ta, niin minusta siitä ei ole isoa apua elämänhallintaan. Ihmisissä on joku muu tekijä, joka vaikuttaa siihen, onko elämä hallinnassa vai ei. Ja sitä asiaa, ei nykyisin mitata esim. älykkyystesteillä. Minulla on muutama tuttava, jotka ovat käyneet ammattikoulun ja myöskään koulussa he ovat aina olleet huonoja. Mutta elämän hallinta on ihan huippuluokkaa, pienipalkkaisista ammateista huolimatta talous on aina kunnossa, omat asunnot on ostettu, käydään lomamatkoilla jne. Huomaan näistä tuttavista usein sen, että he ovat esim. vaate yms. "turhan" ostamisessa todella tarkkoja ja ihailen heidän vaatekaappeja, joissa ei ylimääräistä ole, vain ne tarpeelliset ja fiksusti valitut vaatteet, joita voi yhdistellä sitten tarpeen mukaan. 

Minusta he ovat ihan superfiksuja elämänhallinnassa.

Sanoisin siis, että jos tarkoitat älykkyydellä tuota äo:ta, niin se ei vaikuta siihen miten elämäsi hallitset (silloin kun mennään aika normi äo luvuissa, eri asia on sitten erittäin alhaisen äo:n omaavat, joilla on luultavasti jo jotain muutakin ongelmaa)

Mielestäni keskivertoälykkäär omaavat parhaimmat elämänhallintataidot. Juuri ne tunnolliaet puurtajat, joiden koulussa oppiminen vaati alaluokilta asti tiettyä vaivannäköä yltääkseen hyviin tuloksiin. Tuo opittu puurtaminen johtaa hyvään elämänhallintaan. 

Helposti oppiva, joka ei opi puurtamaan ja näkemään sen eteen vaivaa, voi ajautua helposti elämänhallinnan kaaokseen. Toki osaa sieltä poiskin - jos viitsii viimeinkin nähdä vaivaa.

Ei elämää voi hallita, ap. 

Vaikea sanoa. Ainakin tuntemani rutiineja noudattavat ja elämänhallintansa tarkasti kunnossa pitävät ovat aika perustasoa älykkyydessä, ei järin fiksuja mutta ei nyt tyhmiäkään. 

Vierailija kirjoitti:

Tiedän yhden professorin, jolla on raha-asiat ja vähän kaikki muukin sekaisin, mutta tietää paljon omasta alastaan.

Ongelmat peitetän ja niitä ymmärretään paremmin. Toisin kuin päänsä vieletiksi värjänneellä Sari Siivoojalla paskaisessa kunnan vuokra-asunnossa.

Tunnen kaksi oikeasti huippuälykästä (koulumenestyksen perusteella). Parhaat paperit kaikista opinahjoista.

Molemmilla elämänhallinta kadonnut eli työttömiä päihteiden väärinkäyttäjiä.

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään, että mitä ap tarkoitat älykkyydellä. Jos tarkoitat äo:ta, niin minusta siitä ei ole isoa apua elämänhallintaan. Ihmisissä on joku muu tekijä, joka vaikuttaa siihen, onko elämä hallinnassa vai ei. Ja sitä asiaa, ei nykyisin mitata esim. älykkyystesteillä. Minulla on muutama tuttava, jotka ovat käyneet ammattikoulun ja myöskään koulussa he ovat aina olleet huonoja. Mutta elämän hallinta on ihan huippuluokkaa, pienipalkkaisista ammateista huolimatta talous on aina kunnossa, omat asunnot on ostettu, käydään lomamatkoilla jne. Huomaan näistä tuttavista usein sen, että he ovat esim. vaate yms. "turhan" ostamisessa todella tarkkoja ja ihailen heidän vaatekaappeja, joissa ei ylimääräistä ole, vain ne tarpeelliset ja fiksusti valitut vaatteet, joita voi yhdistellä sitten tarpeen mukaan. 

Minusta he ovat ihan superfiksuja elämänhallinnassa.

Sanoisin siis, että jos tarkoitat älykkyydellä tuota äo:ta, niin se ei

Tiedän myös tämän ihmistyypin. Ehkä näillä on yhteistä tietynlainen tunnollisuus ja samalla ovat aikaansaavia, tasapainoisia ihmisiä. Sellaisia maalaisjärjen omaavia hyviä tyyppejä, joilla myös ihmissuhteet kunnossa. Vaikka tosiaan eivät välttämättä ole olleet hyviä koulussa tai kouluttautuneet pitkälle, mutta todennäköisesti eivät myöskään läskiksi ole koulua lyöneet.