Lue keskustelun säännöt.
40- ja 50-luvuilla syntyneet ovat saaneet kaiken
30.01.2024 |
-Aikoinaan pääsivät opiskelemaan ja työllistyivät hyvin, vakipaikkoja oli tarjolla alusta asti. Ilman koulutustakin löytyi töitä. Kaikenlaisia apupojantöitä löytyi vähemmän lahjakkaille eli ilman työtä ei tarvinnut olla. Työelämä ei vienyt kaikkia mehuja, kun vaatimustaso oli kohtuullisempi, eikä tarvinnut tehdä arkityötä tietokoneiden parissa tilastoiden. Lankapuhelin oli ainoa tavoittamisväline ison osan työurasta. Koulutuskaan ei ole pitkään aikaan taannut työpaikkaa, työelämä on täynnä pätkätöitä ja hyvät työsuhde-edut ovat alallani muisto vain. Työtahti on kiristynyt, on jatkuvaa tilastointia, uusia työtehtäviä vanhojen päälle ja kännykällä olet koko ajan tavoitettavissa.
-Tavallisen palkansaajan tuloilla oli vara hankkia talot ja autot. Moni tuon ikäluokan ihmisistä on myös perinyt omilta säästeliäästi eläneiltä vanhemmiltaan kesämökit, metsät ja muut, joista nykyiset kolmekymppiset saavat vain haaveilla. Nykyiset nuoret aikuiset painiskelevat pätkätöiden ja huonon palkkatason kanssa. Tavallisella palkansaajalla ei läheskään aina riitä palkka asunnon ja auton ostamiseen, kesämökeistä tai muista puhumattakaan.
-Perheen saattoi aikanaan perustaa huoletta. Lapsille oli päiväkodit tai kodinhoitoapua löytyi helposti. Kunta järjesti kotiin apua, jos esim. perheen äiti oli sairaana, hoitaja tuli laittamaan ruoat ja hoitamaan lapset. Tukiverkot olivat ihan toista kun nykyään: lapsilla oli tätejä, setiä, enoja, isovanhempia, naapureita jne. Nykyään ei tätejä, setiä ja enoja samalla tavalla ole, kun perhekoot ovat olleet pieniä jo pidempään. Isovanhempia ei kiinnosta auttaa tai asuvat kaukana. Kunnalta ei saa mitään apua lasten/kodin kanssa, vaikka kotona olisi vaikea tilanne vanhemman sairastuttua. Nykyisin vaan käsketään pärjätä itse ja osa vielä pilkkaa, jos vanhemmat ovat väsyneitä työn ja lapsiarjen pyörityksessä. Vaatimustaso lasten kasvattamisen osalta on ihan toista nykyään kuin vaikka 70-, 80- tai 90-luvuilla.
-Nuo eläkkeelle jääneet ikäluokat saivat jäädä inhimilliseen aikaan eläkkeelle ja eläkkeet ovat hyviä. Verrokkina eläkkeellä oleva sukulaispari (40-luvulla syntyneitä): eläkkeellä oleva rehtori saa verojen jälkeen eläkettä käteen reilun 3000 e kuussa ja opettajalla jää verojen jälkeen yli 2000 e kuussa eläkettä. Minä en saa edes palkkaa verojen jälkeen niin paljon kuin tuo opettaja, vaikka olen yhtä korkeasti koulutettu maisteri! Kaiken lisäksi oman ikäpolveni eläkeikä tulee olemaan aikoinaan korkea, eikä eläkkeistä ole mitään takuuta, kun syntyvyys on pientä eikä tulevia veronmaksajia tule. Monia nykyisistä eläkeläisistä ei myöskään kiinnosta olla jälkikasvunsa tukena: lastenlasten kanssa ei auteta, kun itse mekin kasvatettiin omat lapset, vaikka oikeasti monet laittoivat lapsensa mummolaan kesällä.
Kirsikkana kakun päälle epäilen, että tämä nykyisten noin seitsemän-kahdeksankymppisten sukupolvi jättää lapsensa vielä perinnöttä. Ennakkoperintöä ei talousvaikeuksien kanssa painiskeleville kolmekymppisille anneta. Perintö käytetään matkusteluun, ulkona syömiseen ja muihin mukavuuksiin. Loput lahjoitetaan kuollessa jollekin eläinsuojeluyhdistykselle, kun onhan ne kodittomat kissat niin paljon tärkeämpiä kuin omat lapset ja lapsenlapset.
Kommentit (224)
Mistä aina löytyy tuo porukka, joka tienaa eläkettä nettona vähintään 4500 e/kk, koska tilastojen mukaan heitä on alle 7% työeläkettä saavista? Siis 93% saa pienempää eläkettä, vaikka palstalla kaikkien isät ja äidit on huippueläkkeiden saajia.
Ja ap:lle tiedoksi: 50-luvulla syntyneistä osa on edelleen töissä, monella työeläkeikä ei ole vielä edes saavutettu. Lisäksi suurin osa viime vuonna eläkkeelle jääneistä saa eläkettä, jonka ensimmäinen numero on 2 eikä suinkaan 5.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja taas alkaa eläkeläisten haukkuminen, emme me ole voineet valita milloin ollemme syntyneet ja miten asiat silloin olivat.
Kunhan vain ymmärrätte, että asiat eivät ole nykyisin lähellekään samalla tavalla tai yhtä yksinkertaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin se vaan on monessa tapauksessa. Sama itsellä, vanhemmat juuri tuota ikäluokkaa ja omaisuutta on josta osa jo nuorena saatua. 40-50-luvulla syntyneet saivat parhaat kirsikat tästä kakusta. Ongelma on vaan siinä että monet heistä ei sitä kykene myöntämään.
Ennen tehtiin töitä ,ei se omaisuus helpolla tullut.Nykyään pitää olla "korkeasti koulutettuja"ja sitten valitetaan kun ei saa töitä ja ollaan köyhempiä kuin duunarivanhemmat.Opiskelkaa duunarialoille niin saatte helpommin töitä ja säästäkää niin on teilläkin omaisuutta.
Niin silloin tehtiin töitä joita oli helppo saada ja töissä oli helpompaa kestää. Ei ollut pätkätyöhelvettiä. Ajat on työelämässä paljon vaativampia nyt. Eikä ole nuorena kuolevia vanhempia joilta periä.
Kilpaillaanko kurjuudella?
Oliko millään sukupolvella mitään valoisaa? Ei varmaankaan.
Mun vanhemmat asui ns. maalla, vaikka isovanhemmat ei olleet maanviljelijöitä. Kun lapsi meni oppikouluun 11v iässä, piti muuttaa pois kotoa koulukortteeriin ja pärjätä ilman vanhempia, aina ei päässyt kotiin edes sunnuntaina. Nämä lapset todella saivat kaiken, eikös? Monenko oma lapsi on 11v iässä riittävän "iso" pärjäämään vieraan aikuisen pitämässä oppilaskodissa, jossa asuu 5-10 muuta lasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin se vaan on monessa tapauksessa. Sama itsellä, vanhemmat juuri tuota ikäluokkaa ja omaisuutta on josta osa jo nuorena saatua. 40-50-luvulla syntyneet saivat parhaat kirsikat tästä kakusta. Ongelma on vaan siinä että monet heistä ei sitä kykene myöntämään.
Ennen tehtiin töitä ,ei se omaisuus helpolla tullut.Nykyään pitää olla "korkeasti koulutettuja"ja sitten valitetaan kun ei saa töitä ja ollaan köyhempiä kuin duunarivanhemmat.Opiskelkaa duunarialoille niin saatte helpommin töitä ja säästäkää niin on teilläkin omaisuutta.
Niin silloin tehtiin töitä joita oli helppo saada ja töissä oli helpompaa kestää. Ei ollut pätkätyöhelvettiä. Ajat on työelämässä paljon vaativampia nyt. Eikä ole nuorena kuole
Kumma juttu. Minun kolmikymppiset lapseni eivät ole ikinä olleet pätkätyöhelvetissä.
Heti koulun jälkeen työllistäneet vakitöihin.
Kovin on aloittajalla ruusuinen kuva 40-50 -luvuilla syntyneiden elämästä. Ne kouluttautui, joilla oli varaa. Aika moni joutui menemään töihin jo alaikäisenä ja tekemään töitä myös kotona. Edelleenkin niissä suvuissa, joissa on rahaa, se perintö siirtyy myös tuleville sukupolville. Kaikilla ei todellakaan ollut. Siihen aikaan oli isoja lapsikatraita, joista sitten lähdettiin maailmalle perustamaan oma perhe, ilman yhteiskunnan tukia. Oli töitä, mutta tehtiin myös niitä töitä, joita nykypäivänä vieroksutaan ja pidetään pas*kahommina. Lapset tehtiin ja lapsilisät oli ihan olemattomia. Asuttiin ahtaammin ja lapset oli paljon yksin, keskenään, kun vanhemmat oli töissä. Ei todellakaan ollut päiväkoteja joka paikassa. Jotain perhepäivähoitajia oli kirkonkylällä, jossa asuimme. Elintaso ei hääppöinen ollut. Kaikki mitä oli, oli omasta persnahasta revittyä. Ei todellakaan mitään kadehdittavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään jokainen voi valita "kärsimystasonsa" itse. Esim. lisääntyminen on ihan oma ja vapaaehtoinen valinta, ei todellakaan pakollista, koulutusta on saatavilla jne. kyllä oma elämä on aika paljon omissa käsissä ja omasta viitsimisestä kiinni.
Kuka sinut hoitaa vanhana, jos uusia veronmaksajia ei synny?
Mistäpä taiot työpaikan, jos sitä ei nykyisinkään korkea koulutus takaa?
Asiat eivät todellakaan ole aina omasta viitsimisestä kiinni.
Jos vapaaehtoisesti viitsii kouluttautua alalle joka ei työllistä niin kenen vika se on?
Tiedätkö, kun et voi tietää, että mikä ala työllistää loppupeleissä, ja mikä ei. Itse valmistuin "Varmalle alalle" 1993, mutta niin vaan tuli lama, ja valmistuin työttömäksi
Sitten opiskellaan lisää.Täällä vaan valitetaan kun ollaan niin koulutettuja ja töitä ei saa siitä huolimatta ym.Oma vika.
-40 ja -50 luvuilla syntyneiden vanhemmat eivät suurperintöjä jättäneet. Jakajia oli "liikaa", äidilläni viisi sisarusta ja isälläni neljä. Ettäkö kesämökki perinnöksi, ei aikaisemmalla sukupolvella mökkejä ollut, paitsi "paremmissa" suvuissa, joilla muutakin jättää - tehtaita tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohdit tärkeimmän: monella oli kotona isovanhemmat, joita äiti hoiti muiden töiden ohessa. Ihanaa elämää syöttää vuodepotilasukkoa eli todella 40- ja 50-luvulla syntyneet sai aikoinaan ihan kaiken! Tosin lapsille eivät saaneet päivähoitopaikkoja, subjektiivinen päivähoito-oikeus tuli vasta 1985.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin se vaan on monessa tapauksessa. Sama itsellä, vanhemmat juuri tuota ikäluokkaa ja omaisuutta on josta osa jo nuorena saatua. 40-50-luvulla syntyneet saivat parhaat kirsikat tästä kakusta. Ongelma on vaan siinä että monet heistä ei sitä kykene myöntämään.
Ennen tehtiin töitä ,ei se omaisuus helpolla tullut.Nykyään pitää olla "korkeasti koulutettuja"ja sitten valitetaan kun ei saa töitä ja ollaan köyhempiä kuin duunarivanhemmat.Opiskelkaa duunarialoille niin saatte helpommin töitä ja säästäkää niin on teilläkin omaisuutta.
Niin silloin tehtiin töitä joita oli helppo saada ja töissä oli helpompaa kestää. Ei ollut pätkätyöhelvettiä. Ajat on työelämässä paljon vaativampia nyt. Eikä ole nuorena kuole
Tee jotain sille että perit nuorena.🤑🤑
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä ovat lapsena eläneet sodan jälkeisessä sekasorrossa, vanhemmat ja varsinkin isät sodassa olleita ja traumatisoituneita. Kaikesta puutetta, sodan uhka edelleen varjona. Joutuneet pienestä pitäen tekemään ja osallistumaan töihin, raskaita töitä. Ei ole ollut tukia eikä tukiverkkoja kun vanhemmat käyneet töissä. Silti rakentaneet hyvinvointiyhteiskuntaa. Enpä kadehdi. Eläkkeensä ansainneet. Kiitos heille.
Te jotka puhutte 90 - luvun lamasta, ette tiedä vielä lamasta yhtään mitään.
Vanhempi sukupolvi on kertonut, ettei 50-luvun lamassa kenelläkään ollut yhtään mitään, ei edes yhtä naulaa löytynyt.
Kun nuoripari meni naimisiin, ei hääpukuihin ollut varaa. Asunto löytyi jonkinlainen, muttei huonekaluihinkaan ollut varaa.
Tyypillisimät nuorenparin kalusteet olivat patjat lattialla, puukori pöytänä ja sitä rataa.
Onneksi sentään leskille ja rintamamiehille tehtiin palkaksi leskeydestä ja sotimisesta usein koko kylän voimin talo, joka oli tuohon aikaan välttämätönkin, koska asunnot oli menneet huonoon kuntoon sotien aikana.
Suomi oli vielä pitkään todella köyhä maa, vasta 70-luvulla alkoi Suomessa jo hieman köyhyys helpottaa.
Moni ei jäänyt tänne rutiköyhyyteen, vaan lähti suinpäin Ruotsiin esim. Marabounin tehtaalle "tekemään rahaa" ja elämään leveämmin, sillä Ruotsissahan oli tuohon aikaa lokoisat oltavat, sodalta säästyneenä maana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään jokainen voi valita "kärsimystasonsa" itse. Esim. lisääntyminen on ihan oma ja vapaaehtoinen valinta, ei todellakaan pakollista, koulutusta on saatavilla jne. kyllä oma elämä on aika paljon omissa käsissä ja omasta viitsimisestä kiinni.
Kuka sinut hoitaa vanhana, jos uusia veronmaksajia ei synny?
Mistäpä taiot työpaikan, jos sitä ei nykyisinkään korkea koulutus takaa?
Asiat eivät todellakaan ole aina omasta viitsimisestä kiinni.
Jos vapaaehtoisesti viitsii kouluttautua alalle joka ei työllistä niin kenen vika se on?
Tiedätkö, kun et voi tietää, että mikä ala työllistää loppupeleissä, ja mikä ei. Itse valmistuin "Varmalle alalle" 1993, mutta
Hopi hopi koulunpenkille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin se vaan on monessa tapauksessa. Sama itsellä, vanhemmat juuri tuota ikäluokkaa ja omaisuutta on josta osa jo nuorena saatua. 40-50-luvulla syntyneet saivat parhaat kirsikat tästä kakusta. Ongelma on vaan siinä että monet heistä ei sitä kykene myöntämään.
Ennen tehtiin töitä ,ei se omaisuus helpolla tullut.Nykyään pitää olla "korkeasti koulutettuja"ja sitten valitetaan kun ei saa töitä ja ollaan köyhempiä kuin duunarivanhemmat.Opiskelkaa duunarialoille niin saatte helpommin töitä ja säästäkää niin on teilläkin omaisuutta.
Niin silloin tehtiin töitä joita oli helppo saada ja töissä oli helpompaa kestää. Ei ollut pätkätyöhelvettiä. Ajat on työelämässä paljon vaativampia nyt. Eikä ole nuorena kuole
Suurin osa töistä oli vielä 60-luvulla erilaisia pätkiä, töitä tehtiin, kun niitä oli eikä välttämättä ympäri vuoden. Valtion ja kuntien virat oli erikseen, muuten moni teki pätkää toisensa perään. Työelämä oli vaativaa, mutta työmoraali oli aivan erilainen kuin nyt.
Vierailija kirjoitti:
Nyt moititaan ihmisiä laiskuudesta, kun ei terveys kestä työelämää, joka sattuu vaatimaan kymmenen kertaa enemmän kuin ennen. Ja työhaluttomuudesta, koska pienillä palkoilla ei enää elä ja tuloerot ovat ryöpsähtäneet ihan älyttömiksi.
Jos on niin heikko ettei terveys kestä niin kannattaa jäädä kotiin makaamaan.Miten tälläkin hetkellä pienillä palkoilla töitä tekevät pärjäävät?Työhaluttomat laiskurit tietysti keksivät syitä miksi ei voi tehdä töitä.
Vierailija kirjoitti:
Nyt moititaan ihmisiä laiskuudesta, kun ei terveys kestä työelämää, joka sattuu vaatimaan kymmenen kertaa enemmän kuin ennen. Ja työhaluttomuudesta, koska pienillä palkoilla ei enää elä ja tuloerot ovat ryöpsähtäneet ihan älyttömiksi.
Tilastojen mukaan Suomessa tuloerot on kaventuneet viimeisen 40 vuoden aikana, ei suinkaan ryöpsähtäneet. Tarkista faktasi ennen kuin mutuilet.
Jestas, miten pihalla ihmiset ovat lähihistoriasta. Jokaisella sukupolvella on omat haasteensa ja helpputensa. Ap:n sepustus on kuitenkin vedetty ihan päästä.
Esimerkiksi suurin osa ei todellakaan päässyt opiskelemaan, ei edes keskikouluun. Suomen koulutetuimmat ikäluokat ovat syntyneet 70- luvun lopussa (mihin minäkin kuulun). Meidän aikana opintotukikin riitti johonkin. Suurilla ikäluokilla sitä ei ollut ja nykynuoriso elää taas lainalla.
Täysin naurettavaa väittää, että suuret ikäluokat olisivat massoina perineet jotain vanhemmiltaa. Heidän vahempansa olivat päästäänöisesti todella köyhiä ja ensimmäinen omistava sukupolvi on ollut juuri 40- ja 50- luvuilla syntyneet. Ja arvaatkaapa kuka ne sitten perii.
Työllisyys juu oli helppoa. Siksi n. miljoonaa muutti Ruotsiin. Kortistoon oli vain sen verran vaikea päästä, ettei sinne kukaan mennyt notkumaan niin kuin näinä aikoina. Siksipä prosenttejakaan ei voi verrata.
Vaikka työelämään saattoikin päästä pienellä koulutuksella, niin arvaako ap tai yläpeukkuttajat, ketkä 90- luvun lamassa jäivät työttömiksi ja eivät enää palanneet työmarkkinoille. No juuripa ne helpolla työhön päässeet, joilla ei ollut koulusta.
Ainoa mistä voi syystäkin olla katkera on se, että suuret ikäluokat petsivat itselleen kohtuuttomat eläkkeet varsinkin suuhteessa heidän maksamiin eläkemaksuihin.
Mut hei meillä on some ja äppsit ja läppsit. Voidaan pyyhkiä kaikkiin ilmansuuntiin, julkaista pyllyselfieitä, olla online eli olemassa öin ja päivin ja katsella kissavideoita vaikka 24/7. Että äläpä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin se vaan on monessa tapauksessa. Sama itsellä, vanhemmat juuri tuota ikäluokkaa ja omaisuutta on josta osa jo nuorena saatua. 40-50-luvulla syntyneet saivat parhaat kirsikat tästä kakusta. Ongelma on vaan siinä että monet heistä ei sitä kykene myöntämään.
Ennen tehtiin töitä ,ei se omaisuus helpolla tullut.Nykyään pitää olla "korkeasti koulutettuja"ja sitten valitetaan kun ei saa töitä ja ollaan köyhempiä kuin duunarivanhemmat.Opiskelkaa duunarialoille niin saatte helpommin töitä ja säästäkää niin on teilläkin omaisuutta.
Niin silloin tehtiin töitä joita oli helppo saada ja töissä oli helpompaa kestää. Ei ollut pätkätyöhelvettiä. Ajat on työelämä
Joskus voi käydä tuuri, mutta on fakta, että pätkätyöt on lisääntynyt.
Nyt moititaan ihmisiä laiskuudesta, kun ei terveys kestä työelämää, joka sattuu vaatimaan kymmenen kertaa enemmän kuin ennen. Ja työhaluttomuudesta, koska pienillä palkoilla ei enää elä ja tuloerot ovat ryöpsähtäneet ihan älyttömiksi.