Lue keskustelun säännöt.
40- ja 50-luvuilla syntyneet ovat saaneet kaiken
30.01.2024 |
-Aikoinaan pääsivät opiskelemaan ja työllistyivät hyvin, vakipaikkoja oli tarjolla alusta asti. Ilman koulutustakin löytyi töitä. Kaikenlaisia apupojantöitä löytyi vähemmän lahjakkaille eli ilman työtä ei tarvinnut olla. Työelämä ei vienyt kaikkia mehuja, kun vaatimustaso oli kohtuullisempi, eikä tarvinnut tehdä arkityötä tietokoneiden parissa tilastoiden. Lankapuhelin oli ainoa tavoittamisväline ison osan työurasta. Koulutuskaan ei ole pitkään aikaan taannut työpaikkaa, työelämä on täynnä pätkätöitä ja hyvät työsuhde-edut ovat alallani muisto vain. Työtahti on kiristynyt, on jatkuvaa tilastointia, uusia työtehtäviä vanhojen päälle ja kännykällä olet koko ajan tavoitettavissa.
-Tavallisen palkansaajan tuloilla oli vara hankkia talot ja autot. Moni tuon ikäluokan ihmisistä on myös perinyt omilta säästeliäästi eläneiltä vanhemmiltaan kesämökit, metsät ja muut, joista nykyiset kolmekymppiset saavat vain haaveilla. Nykyiset nuoret aikuiset painiskelevat pätkätöiden ja huonon palkkatason kanssa. Tavallisella palkansaajalla ei läheskään aina riitä palkka asunnon ja auton ostamiseen, kesämökeistä tai muista puhumattakaan.
-Perheen saattoi aikanaan perustaa huoletta. Lapsille oli päiväkodit tai kodinhoitoapua löytyi helposti. Kunta järjesti kotiin apua, jos esim. perheen äiti oli sairaana, hoitaja tuli laittamaan ruoat ja hoitamaan lapset. Tukiverkot olivat ihan toista kun nykyään: lapsilla oli tätejä, setiä, enoja, isovanhempia, naapureita jne. Nykyään ei tätejä, setiä ja enoja samalla tavalla ole, kun perhekoot ovat olleet pieniä jo pidempään. Isovanhempia ei kiinnosta auttaa tai asuvat kaukana. Kunnalta ei saa mitään apua lasten/kodin kanssa, vaikka kotona olisi vaikea tilanne vanhemman sairastuttua. Nykyisin vaan käsketään pärjätä itse ja osa vielä pilkkaa, jos vanhemmat ovat väsyneitä työn ja lapsiarjen pyörityksessä. Vaatimustaso lasten kasvattamisen osalta on ihan toista nykyään kuin vaikka 70-, 80- tai 90-luvuilla.
-Nuo eläkkeelle jääneet ikäluokat saivat jäädä inhimilliseen aikaan eläkkeelle ja eläkkeet ovat hyviä. Verrokkina eläkkeellä oleva sukulaispari (40-luvulla syntyneitä): eläkkeellä oleva rehtori saa verojen jälkeen eläkettä käteen reilun 3000 e kuussa ja opettajalla jää verojen jälkeen yli 2000 e kuussa eläkettä. Minä en saa edes palkkaa verojen jälkeen niin paljon kuin tuo opettaja, vaikka olen yhtä korkeasti koulutettu maisteri! Kaiken lisäksi oman ikäpolveni eläkeikä tulee olemaan aikoinaan korkea, eikä eläkkeistä ole mitään takuuta, kun syntyvyys on pientä eikä tulevia veronmaksajia tule. Monia nykyisistä eläkeläisistä ei myöskään kiinnosta olla jälkikasvunsa tukena: lastenlasten kanssa ei auteta, kun itse mekin kasvatettiin omat lapset, vaikka oikeasti monet laittoivat lapsensa mummolaan kesällä.
Kirsikkana kakun päälle epäilen, että tämä nykyisten noin seitsemän-kahdeksankymppisten sukupolvi jättää lapsensa vielä perinnöttä. Ennakkoperintöä ei talousvaikeuksien kanssa painiskeleville kolmekymppisille anneta. Perintö käytetään matkusteluun, ulkona syömiseen ja muihin mukavuuksiin. Loput lahjoitetaan kuollessa jollekin eläinsuojeluyhdistykselle, kun onhan ne kodittomat kissat niin paljon tärkeämpiä kuin omat lapset ja lapsenlapset.
Kommentit (224)
Tervemenoa kokeilemaan , ap, ja muut valittajat, millaista oli olla lapsi nuori 1940- luvulla,kuten vanhempani olivat: isä lähti sotaan 18- vuotiaana, ja äiti ja muut kotona olevat kärsivät nälkää, kun ruokaa oli niin vähän. Äitini ja hänen pikkusisarensa tekivät raskaita peltotöitä aamusta iltaan, kun miehet omi rintamalla, lapsia ja teineinä.Koti pommitettiin hajalle. Sodan jälkeen pula elintarvikkeista jatkui 1960- luvulle. Köyhille omena oli luksusta.
Ja jos luulet, että opiskelemaan pääsi kuka vaan, niin olet väärässä: ne pääsi, jolla oli rahaa, tai joiden vanhemmat maksoivat. Ei tuolloin saanut opintotukea tai opintolainaa, asumistuesta puhumattakaan. Molemmat vanhempani olisivat halunneet opiskella, äitini lääkäriksi, mutta kun ei ollut varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini pääsi eläkkeelle 58-vuotiaana! Syntymävuosi 1943.
Mitä sitten?
Niin ihanan lapsuuden sodan traumatisoimien vanhempien kanssa... sitä kannattaakin kahdetia. Tai kuten oma isäni neljän lapsen yksinhuoltajan kanssa kun isänsä kuoli sodassa, ja evakoilla vasta lystiä olikin.
Pääsivät aikaisin täydelle eläkkeelle. Nyt ei pääse, vaikka olisi saanut sydäninfarktin. Silti on jaksettava töissä 70 ikävuoteen asti.
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhempani ovat syntyneet tuossa 40- 50 -lukujen vaihteessa. Köyhää oli lapsuus. Sitä saatettiin tuohon aikaan asua sika samoissa tiloissa talvisin kuin ihmisetkin. Jouluna sitten syötiin sika. Vanhemmuus oli heikkoa, aikuiset tekivät töitä ja lapset vilkkuivat jaloissa. Ei niitä sen kummemmin missään käytetty tai annettu harrastaa. Oppikoulu oli maksullinen. Sinne pääsi jos oli rahaa. Kaikilla ei ollut. Monen koulutus tyssäsi sitten siihen. Ne kenellä oli rahaa, saattoivat päästä kyllä helposti yliopistoihin ja hyvälle virkauralle. Tuon ikäluokan lapset syntyivät 70 -luvulla. Äitiysloma oli 3kk. Julkista päivähoitoa ei ollut. Imetys tyssäsi monella töihin paluuseen. Noita kodinhoitajia sai lähinnä pienviljelijät, jos emäntä oli sairaalassa. Nykyisin lapsiperheitten kotipalvelua saavat kaupunkilaisetkin. Omat vanhemmat ovat edelleen aina auttamassa, jos vaan jotenkin voivat auttaa ja perintöä on kerätty. Vähitellen jakavat sitä pois jo elin
??? Olen syntynyt 1970- luvulla. Äitini äitiysloma kesti 9 kk. Sen jälkeen päääsin perhepäivähoitoon, jossa lisäkseni muutama lapsi. Kodinhoitaja tuli kunnalta, jos sairastuin. Ja minulla oli aivan tavallinen työntekijäperhe, ei mitään maanviljelijöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini pääsi eläkkeelle 58-vuotiaana! Syntymävuosi 1943.
Mitä sitten?
Moni 80-luvulla syntynyt on jo eläkkeellä.
Taitaa ap:kin olla
Mielenterveys nääs.
Amerikasta oli tullut paketteja lapsille 50 luvulla ja heidän ehkä arkipäivän lelut täällä kuin sitten eri maailmasta olleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä jaksa aloittaa taas tuota trolliketjua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään jokainen voi valita "kärsimystasonsa" itse. Esim. lisääntyminen on ihan oma ja vapaaehtoinen valinta, ei todellakaan pakollista, koulutusta on saatavilla jne. kyllä oma elämä on aika paljon omissa käsissä ja omasta viitsimisestä kiinni.
Kuka sinut hoitaa vanhana, jos uusia veronmaksajia ei synny?
Mistäpä taiot työpaikan, jos sitä ei nykyisinkään korkea koulutus takaa?
Asiat eivät todellakaan ole aina omasta viitsimisestä kiinni.
Jos vapaaehtoisesti viitsii kouluttautua alalle joka ei työllistä niin kenen vika se on?
Tiedätkö, kun et voi tietää, että mikä ala työllistää loppupeleissä, ja mikä ei. Itse valmistuin "Varmalle alalle" 1993, mutta niin vaan tuli lama, ja valmistuin työttömäksi ko alata loppuivat työt kuin seinään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt -57 ja ainoa joka noista mun kohdallani on toteutunut on työpaikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella sukupolvella on omat haasteensa. Esim. 90-luvun lama.
Höpöpöpö
se oli vain yksi lama. Nykynuorille elämä on jatkuvasti yhtä haastetta haasteen perään eikä loppua näy.
Vierailija kirjoitti:
Näin se vaan on monessa tapauksessa. Sama itsellä, vanhemmat juuri tuota ikäluokkaa ja omaisuutta on josta osa jo nuorena saatua. 40-50-luvulla syntyneet saivat parhaat kirsikat tästä kakusta. Ongelma on vaan siinä että monet heistä ei sitä kykene myöntämään.
Ennen tehtiin töitä ,ei se omaisuus helpolla tullut.Nykyään pitää olla "korkeasti koulutettuja"ja sitten valitetaan kun ei saa töitä ja ollaan köyhempiä kuin duunarivanhemmat.Opiskelkaa duunarialoille niin saatte helpommin töitä ja säästäkää niin on teilläkin omaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun 40-luvun lopulla syntynyt äiti on joutunut lähtemään 14-vuotiaana lastenhoitajaksi kaupunkiin kun vanhemillaan ei ollut varaa laittaa lahjakasta lasta kouluun (oppikoulu vai mikä lie silloin oli) Parhaimillaan äiti teki kolme duunia yhtäaikaa. Kun minä synnyin 70-luvulla äidillä oli kolmen kuukauden äitiysloma, otti ryhtyi sitten perhepäivähoitajaksi että omat lapset hoituivat hoitolasten lomassa ja teki iltaisin muita duuneja.
Vasta nelikymppisenä 80-luvulla pääsi opisekelemaan ja lukikin itsensä sitten lääkäriksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt -57 ja ainoa joka noista mun kohdallani on toteutunut on työpaikka.
Olen syntynyt 1952, ja ainoa kohdallani noista toteutunut on -työpaikka.
Vierailija kirjoitti:
En silti kadehdi heitä. Elämä tuoreeltaan sodan jälkeen oli muutakin kuin nousukiitoista auvoa.
Se koski lähinnä heidän vanhempiaan. Olisin mielelläni elänyt niukemman lapsuuden, jos vaihtokauppana olisi saanut täystyöllisyyden, vuosikymmeniä kestävät työsuhteet jotka saa ilman koulutusta vaan "kysymällä töitä" ja kättelemällä reippaasti, hintatasoon nähden mukavasti riittävän palkan ja kaikkea muuta kivaa. Yhdenkään sukupolven elämä ei ole ollut niin helppoa ja turvattua kuin suurten ikäluokkien ja vähän myöhemmin 50-luvulla syntyneiden. Sen sukupolven elämän realiteetit muodostavat edelleen hyvän elämän yhteiskunnalliset ideaalit, joka täysin muuttuneissa olosuhteissa on aivan älytöntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään jokainen voi valita "kärsimystasonsa" itse. Esim. lisääntyminen on ihan oma ja vapaaehtoinen valinta, ei todellakaan pakollista, koulutusta on saatavilla jne. kyllä oma elämä on aika paljon omissa käsissä ja omasta viitsimisestä kiinni.
Kuka sinut hoitaa vanhana, jos uusia veronmaksajia ei synny?
Mistäpä taiot työpaikan, jos sitä ei nykyisinkään korkea koulutus takaa?
Asiat eivät todellakaan ole aina omasta viitsimisestä kiinni.
Jos vapaaehtoisesti viitsii kouluttautua alalle joka ei työllistä niin kenen vika se on?
Tiedätkö, kun et voi tietää, että mikä ala työllistää loppupeleissä, ja mikä ei. Itse valmistuin "Varmalle alalle" 1993, mutta niin vaan tuli lama, ja valmistuin työttömäksi k
Mikä ala, ja miksi olet yli 30 vuotta odottanut oman alasi työpaikkaa.
Luulisi siinä ajassa tyhmemmänkin tajuavan ettei televisioluvantarkastajaa enää ole.
Ap, kadehtiessasi syyllistyt yleistämään.
Ja taas alkaa eläkeläisten haukkuminen, emme me ole voineet valita milloin ollemme syntyneet ja miten asiat silloin olivat.
Suurin osa litaniastasi koskien 40-50 luvulla syntyneitä ei pidä paikkaansa monenkaan kohdalla.