15v poika raivoaa kokeisiin lukemisesta, hyvä oppilas, nyt huutaa ettei muka jaksa opetella edes ruotsin sanoja

Tuttua. Ysiluokkalaisilla on kovat koulupaineet. Pääkaupunkiseudulla osa lukioista on niin huonoja, ettei perusoppilaat niihin halua. Mm. Myllypuron kielilukio on täysin ala-arvoinen. Täynnä levottomia häiriköitä, joista prosentuaalisesti moni reputtaa kirjoitukset. 

Taidat kontrolloida liikaa, tarvitsee paljon unta ja ravintoa, älä ainakaan niitä rajoita.

Tuossa iässä jyvät erottuvat akanoista. Amiskasta ei enää yhteiskunnan tukipilariksi nousta.

Anna raivota, jos se auttaa. Auta opiskelussa kyselemällä sanoja tai vaikka palkitse opiskelusta (ei pelkästään hyvistä tuloksista). Netistä löytyy nykyään harjoittelumahdollisuuksia pelejä yms. Vinkkejä voi pyytää opettajalta. Pelkkä lukeminen ei ole tehokkain tapa.

Vierailija kirjoitti:

Taidat kontrolloida liikaa, tarvitsee paljon unta ja ravintoa, älä ainakaan niitä rajoita.

Enemmän kontrollia tuo tarvitsee. Kännykkä pois klo 22-7 niin saa nukuttua. 

Murrosikä on tosiaan pojilla huonoon aikaan. Itsellä ne numerot laski kasiluokalla ja ysillä sain tsempattua keskiarvon ylöspäin kokonaisella numerolla (8,6 -> 9,6). 

Tuo pojan käyttäytyminen kielii kyllä liian kovasta stressistä tai jostain. Itsellänikin on samaa, että stressin myötä ei kestä pienintäkään vastoinkäymistä. Joku ihan pikku juttu katkaisee kamelin selän ja sitten tuntuu että elämä on liian vaikeaa ja ei tästä tule mitään.

Tuossa mielentilassa ei tule oppimisestakaan mitään. Pojalle pitäisi opettaa jotain rauhottumiskeinoja. Oppiminen tapahtuu parhaiten sellaisessa rennossa mielentilassa.

Nuo paineet oikeaan lukioon pääsemisestä voi kyllä olla kovat. Ja tarkoitan itseltä tulevia paineita. Jännitin oman teinin kohtaloa ihan sydän kurkussa, kun se ykköslukiotoive oli niin unelma ja tuntui kauhealta pelkkä ajatuskin, ettei hän pääsisi sinne. Onneksi teini itse oli luottavaisempi omaan osaamiseensa ja meni pääsykokeisiin rennolla mielellä.

Oletko ap varma, ettet itse omalla toiminnallasi ja/tai puheillasi pahenna tilannetta? Minä olen siunaillut moneen kertaan sitä, ettei omat pelkoni ja epäilykseni tarttuneet omaan lapseen.

Vierailija kirjoitti:

Anna raivota, jos se auttaa. Auta opiskelussa kyselemällä sanoja tai vaikka palkitse opiskelusta (ei pelkästään hyvistä tuloksista). Netistä löytyy nykyään harjoittelumahdollisuuksia pelejä yms. Vinkkejä voi pyytää opettajalta. Pelkkä lukeminen ei ole tehokkain tapa.

Mä en kyllä hyväksyisi tuon ikäisellä raivoamista. Meillä ei kukaan raivohuuda tai heittelee tavaroita. En pidä sitä normaalina, enää, ja hyvä niin. Exä oli tuollainen ja tiedän, että kaikkeen tottuu. Mutta nyt kun mietin aikuista miestä raivoamassa ja paiskomassa tavaroita, en tajua miten olen katsellut sellaista. Joten, 15v, melkein aikuinen, ei käyttäytyisi meillä noin.

Apua voisin toki tarjota. Ihan ensimmäisenä juttelisin tulevaisuudesta ylipäätään. Pojan pitäisi nyt ensin ymmärtää, että kyse on hänen elämästään ja tulevaisuudestaan. Mitä haluaa? Miten iso merkitys asioilla on? Jos nyt jaksaa ja tsemppaa, mitä sillä voi saavuttaa? Jne. Ap ei halunnut kuulla "ihan sama mihin lukioon menee" vastauksia, mutta mun mielestä se on toinen puoli asiassa. Tulevaisuuden päätökset on tärkeitä, mutta toisaalta ei ole. Jos stressi ja paineet on liian isoja niin ei sekään ole hyvä. Nykyään alan vaihto yms on yleistä ja helppoa. On monia tapoja opiskella myöhemminkin. Monia reittejä päästä kouluihin. 15v on vielä nuori ja koko aikuisuus on edessä. Jotain pitää nyt päättää, ja kannattaa miettiä mitä sen eteen pitää tehdä. Raivoaminen ja muille huutaminen ei auta. Vain poika ihan itse voi miettiä onko liian iso urakka nostaa muutama arvosana, opetella muutama ruotsin sana, yms mitä tuossa oli. Tässä on 4kk peruskoulua, pystyisikö tekemään sen, vai ei? Jos ei, niin sitten hyväksyä se asia. 

Ilmeisesti on jotain ongelmaa itsetunnossakin, "en opi" kiukuttelusta päätellen. Siitä voisi myös jutella. Miksi kuvittelee, että ei opi? Kyllä muutkin oppii, ja hän on ihan parhaassa iässä siihen. Vaikuttaako stressi tuohonkin tunteeseen, liian vähäiset yöunet, vai mikä? Jos ei opi neljää sanaa niin oppiiko kolme tai kaksi? Ei hänen oppimiskykynsä ole mitenkään voinut tuosta vaan hävitä. 

Eli, nyt kunnollinen puheyhteys poikaan. Se ei kuitenkaan synny alentuvalla asenteella missä poika raivoaa ja muut ikään kuin väistelevät ja olemuksellaan pyytelevät anteeksi olemassa oloaan.