Vinkkejä miten saada 2v lähtemään ulos, pukemaan ilman pakoon juoksemista?!

mutta tuntuu, että voiton puolella aletaan olla.



Ensin muksu vaan otettiin syliin ja koitettiin rauhoittua ja puettiin (oli muksu rauhallinen tai ei). Tärkeintä että itse pysyi rauhallisena ja vaikka lauleskeli ja keinutteli siinä samalla ja kehui, että hienosti meni hanska käteen... (HUH)



Nyt, kun muksu tietää, että joka tapauksessa puetaan, niin häneltä voi kysyä tuletko itse, vai kantaako äiti. Vähän tulee protestointia, mutta ei enää mitään hysteriaa. Ja tilanteen voi tehdä hauskaksi tekemällä erilaisa hassuja ääniä pukiessa tms. ja innostaa lasta kertomalla ketäs kaikkia siellä leikkipuistossa onkaan ja niistä keinuista ja liukumäestä jne. Innostus tarttuu...



Sen verran katson kyllä etukäteen, että vaippa on vaihdettu ja sisävaatteet on jo päällä,ennen kuin tähän rumbaan lähdetään. Katson kanssa, ettei joku leikki ole pahasti kesken, vaan menen siihen mukaan ja siinä leikin lomassa alan juttelemaan siitä lähdöstä, leikkipuistosta, mistä tahansa lasta innoittavasta jutusta...



Kauppakäyttäytymiseen, mulla ei ole oikein vinkkejä, koska meidän muksu istuu aina rattaissa ja piste. Näin tehdään ja jos ei kelpaa, niin sitten lähdetään pois. En päästä muksua juoksentelemaan ympäriinsä, koska en itse voi sietää sitä. Se vaan on häiritsevää. Leikkipaikat on ihan eri juttu kuin kaupat.



Varmaan tulee meillekin jossain vaiheessa ajankohtaiseksi, mutta toivon, että muksulla on siinä vaiheessa jo ymmärrystä, että vois selvittää pelisäännöt ja mitä tapahtuu,jos sääntöjä rikkoo... (näin siis toivon, katsotaan vaan kuinka se sitten sujuukaan)

Ainoa toimiva tapa ;)

Meillä ainakin huutelu yms. vaan vauhdittaa menoa ja sitten mennään helposti uhkaus/kiristys/lahjontalinjalle, lopputuloksena on hiki ja itku kaikilla...



Kahden vauhtiveljeksen äitinä (9/05 ja 11/03) toteutan tuota ensin kaikki tarvittavat kamat kasaan ja sitten päälle. Ei tarvitse lähteä enää etsimään mistään ja lapsi sillä välillä karkuun. Ja meillä jos karkaa toinen niin toinen säntää perään. Jos lähtötilanteessa ollaan vielä yöpuvuissa, laitan ensiksi itseni päiväkuntoon, sitten vuorotellen pojat aamupesulle (ja sillä aikaa toinen saa juosta), jos kova vauhti päällä nappaan kainaloon niin mennään eikä meinata. Sitten eteiseen, eka kiinni, vaatteet päälle, pihalle, toka kiinni, vaatteet, pihalle ja itse perään.



Nyt on ilmeisesti joku seesteinen vaihe, sillä esikoinen usein tulee ihan pyytämällä ja pukee sovinnolla itse. Ja hyvin osaa itse pukea, vaikka viime vuosi (pikkuveljen syntymän jälkeen) lähdöt toteutettiinkin nopeasti äiti pukee kaikki-periaatteella.



Nykyään pienemmällä menee useammin hermot pukemistilanteessa, silloin alan vaikka laulaa jotain lastenlaulua, hyvällä tuurilla jää sitä kuuntelemaan eikä muista pistää vastaan/yrittää karata. ja joka tapauksessa näin pysyn itse rauhallisempana kun hokemalla että laitetaan nyt lapanen, ei voi lähteä ilman, kohta päästään ulos jne. Joskus huonoina päivinä pienempi saa xylitol-puristeen ja isompi purkkaa suuhunsa pukemiskurjuuden ajaksi.



Kaupassa on onneksi kahden lapsen kärryjä, joihin laitamme lapset lähes poikkeuksetta. Isommalla on muuten tosiaankin hirmuinen kiire joka paikkaan... Jos lähtee juoksentelemaan tms. niin yritetään välttää tuota jahtaustilannetta ja huutelua, sillä se tosiaankin vain lisää kaasua. Yleensä sitten sanotaan, jos ei jaksa kävellä kärryjen vieressä niin sitten kärryihin. Mutta tosiaankin melkein aina nostetaan suoraan kärryyn, sujuu helpommin.



Meidän pikkukaupassa saa esikoinen pienet kärryt, siellä pienemmissä tiloissa ei kovin pitkälle pääse. Nykyään menee suht nätistä. Ja on on jo aika pienestä pyydetty valitsemaan esim. maitotölkki tai jugurtti tai margariini tms. Pienempi lähtis joka paikkaan ja ottais kaikki hyllystä, mutta ei siihen kai auta kun pistää rattaissa valjaat ka pitää tarpeeksi kaukana hyllystä. Hän harvemmin päsee ruokakaupassa jaloittelemaan. Mutta välillä saa myöskin itse ottaa hyllystä kun ollaan oikein asetuttu sopivalle kohdalle.



Eri asia on sitten, jos ollaan muuten kuin ruokaostoksilla ts. on aikaa katsella lapsen kanssa tavaroita eikä niin paljon tavoitetta ostoksien suhteen ;) Silloin opetellaa käsikädessä kävelyä ja ihastellaan leluja tms.



ja tietysti on hetkiä, ettei mikään toimi ja kaikki on väsyneitä ja on kiire ja silloin menee kaikki päälaelleen ja huomaan hölkkääväni ympäri prismaa etsimässä nopsajalkaista pikkumiestä joka naama virneessä juoksee pakoon minkä pääsee ja huutele " koilankakkaKOILANKAKKAkoilankakka" ja mummot paheksuu ;)

Jos ulkonaolo on hänestä kivaa ja sisälle jääminen olisi rangaistus, jäisin sisälle. Itse tein esikoisen kanssa pari kertaa niin, että kun hän juoksi pakoon vaatteita pukiessa ja muutenkin teki siitä äidille rankan, jäimme sisälle. Vihelsin pelin poikki ja laitoin vaatteet takaisin naulakkoon. Ensin tietenkin varoitin pari kertaa. Kun se ei tehonnut, jätimme ulkoilun väliin sillä kertaa. Kahden kerran jälkeen lapsi tiesi, että äiti on tosissaan uhkailuineen, ei meidän enää tarvinnut taistella.



Kaupoissa en koskaan päästä lasta juoksentelemaan vapaana. Ratasikäinen istuu rattaissa, isomman kanssa onkin vähän hankalampaa. Mutta olen huomannut, että jos kaupoissa tai ravintolassa tms. lapsi huomaa, että " täällähän voi juosta" on sitä vaikea lopettaa. Helpompaa on kun ei päästä alkuunkaan lasta juoksentelemaan.

välillä tosi kamalaa, koko syksy kun 10-05 ja 11-03 molemmat menee kaakuun pukiessa... eikä isompi tietenkään ole itse pukeva vaikka osaisi.



Vaatteet kasoiksi ja sit ite ja kaikki muu puolivalmiiksi. Sitten sanon vasta et nyt lähdetään... tällöin voi vielä hieman leikkiä. JA sit ikkunat auki... Tai riippuu millä tuulella lapset on, joskus voi jo etukäteen sanoa, joskus menee täysin hallitsemattomaksi riehumiseksi jos liikaa etukäteen puhuu ulosmenosta. Sitten toinen nappastaan kiinni, pisulle ja puetaan puolivalmiiksi. Sitten toinen, pisulle ja puetaan kokonaan, ja jos on kyseessä pienempi, niin rattaisiin oottamaan. Ja sitten toinen loppuun. Ja viimeiseksi itse puetaan. Ja hanskat ja pipot ja semmoiset vasta ovella. Loruttelut ja muut ei toimi yhtään meillä. Muuten tuloksena on karkuun juoksevia, kuumuuteen tukehtuvia, ja sitä mukaa itseään riisuvia, kun saan puetuksi. Ja hirvee kiljunta, itku väärän värisistä hanskoista, ja pienempi kiljuu muuten vaan sitä kuumuuttaan kenties ja sitä kun topataan liikkumattomaksi..



Purkka tms syötävä toimii, joku puhelin tms. käteen, tai tv:n ja dvd-leffan (tai joku 10 min pätkä on sopivin ettei jää kesken ja sen takia tarvii itkeä sitten taas) ääressä puetaan. Isommalle nyt on alkanut toimia tarrapalkitseminen. 2v - 2.5v se ei vielä toiminut. Eli 10 tarrasta saa lelupalkinnon. Jos juoksee karkuun eikä anna pukea niin menettää tarroja - tarra per vaatekappale... !!! JA jos pukee itse, niin jokaisesta ulkovaatekappaleesta (tai myöhemmin ehkä kaikesta kokonaisuutena) saa yhden tarran. Tällä hetkellä ei enää itketä, eikä juokse karkuun. Riisuu itse jopa, takaisin tultua, kun siitä saa myös tarran.



ja tietty noi vaatteet o käyty läpi tarkkaan et on oikeanlaisia sopivia ja värit ok.

Kaupassa meillä istuu kärryissä 2v:nä, jos on kiirus. Jos on aikaa, ja ei väsytä ketään niin saa kävellä. Ja jos alkaa temppuilla yhtään niin selvä peli että kärryihin tai muuhun kuljetusvempaimeen. EIkä vaan mennä kauppoihin niin ahkerasti. Joskus on jätetty pahimman vaiheen menossa ollessa kokonaan kaupat väliin, ja mies tai minä on käynyt yksinään.



2v:n kanssa tarvitsee vaan hermoja, kun ei vielä lapsi osaa kertoa välttämättä missä vika. Ja joo, sekin on ihanaa, kun on puettu ja riisuttu

sata kertaa peräkkäin kahta lasta, ja sitten tulee vielä kakka just kun on saatu viimeisen kerran vaatteet päälle... Ja sen kun o vaihtanut, niin taas on toinen ilman vaatteita ilkosillaan... Jes! :) Eipä menty ulos. Eikä muuten menty ennenkuin lapset oikeasti halusivat taas ulos, pari päivää ne jaksoivat kököttää sisällä... :D

Meillä tyttö vasta 1 v 8 kk ja viimeiset viikot juossut karkuun kun haalari otetaan esille. Aluksi kokeilin lahjomista ja leikkiä yms - tuloksetta. Homma alkoi riistäytyä käsistä. Sittemmin olen päättänyt, että pukemisen ei tarvitse olla mitenkään erityisen kivaa ts. ohjelmanumero, jossa skabaillaan äidin kanssa. Tiukka ote sylissä ja haalarit päälle. Ulospääseminen on paras palkinto. Homma helpottui ainakin meillä kun jätin oman sähläykseni pois :)

...koeta tehdä pukemisen harjoittelusta kiva leikki. 2-vuotias voi jo avustettuna pukea osan vaatteista itse.



Meilläkin suositaan tuota kaiken esille laittamista valmiiksi, sekä äidin että lapsen vaatteet, sekä hämäystaktiikkaa juttelun merkeissä. Pikkuveli (2½kk) puetaan hyvissä ajoin, hän saa uinua parvekkeella sillä aikaa kun isosisko ja äiti pukee. Joskus karkuun juokseminen on ihan hauska leikki - jos tosiaan ei ole kiire minnekään - mutta jos pitää mennä, niin sitten puetaan itkevää lasta. Valitettavasti äidin on joskus oltava pahis. ;)



Kaupassa meillä on käytössä tuplarattaat tai sitten esikko (1v 9kk) istuu ostoskärryn istuimessa. Jos näitä ei ole saatavilla, niin tyttö kulkee käsi kädessä vanhemman kanssa tai sitten vieressä. Yritän antaa tytölle tehtäviä: hän saa kantaa jotain ostosta tai käydä toisen vanhemman kanssa etsimässä jotain tiettyä tavaraa. En anna juosta vapaana, sillä käsiin tarttuisi kaikenlaista mitä ei löydy ostoslistalta. Ja meillä suunnitellaan nykyään erittäin tarkkaan etukäteen mihin mennään ja mitä ostetaan. ;)

Vaan leikitään sitä joskus toiste.

Pukemista voi toki harjoitella - eli antaa lapsen itse pukea, kun on aikaa, mutta jos menee hippaleikiksi niin silloin vanhemman on taas oltava jämäkkä ja näytettävä rajat. Eli kun on tarkoitus pukea niin silloin puetaan, jos ei muuten niin sitten " pakolla" .

Lapsille kaikki mahdolliset siirtymätilanteet ovat uhmaiästä lähtien usein hankalia.Tyyliin; ensin lähdetään huudon kanssa ulos ja ja sitten tullaan taas huudon knassa sisälle, kun lapsi vastustaa kaikkia muutoksia ja siirtymiä. Mutta silloin vanhempi vaan on se joka päättää mitä tehdään ja jämäkästi imoittaa sen.

että on tosi vaikea sitten lapselle opettaa, että miksi aiina leikitä hippaa kun puetaan, joskus on kuitenkin pakko pukea kiirellä - eli siksi erottaisin nämä kaksi asiaa toisistaan.

kirjoinkohan nyt suunnilleen oikein että ymmärtäis

Meillä lapset 5v ja 1v9kk. Isompi pukee onneksi itse, mutta pienempi juoksee tuhatta ja sataa karkuun. Minäkin aina ensin etsin kaikki vaatteet valmiiksi, koska muuten pienempi on ehtinyt mennä sänkyyn tai kylppäriin tai mihin tahansa jos jotain rupean etsimään pukemisen aikana. Välillä pukeminen sujuu sylissä, mutta sitten välillä poika livistää karkuun. Lempipaikka on eteisessä naulakosta roikkuvien takkien takana. Siinä sitten huhuillaan ja kun poika kurkaa, sujahti kauluri kaulaan. Kun kurkkaa seuraavan kerran sujahtaa pipo päähän ja sitten seuraavaksi hanska ja sitten toinen. Enää on jäljellä puku ja kengät. Ihan hienosti on sujunut. Välillä ihmetellään missä on lamppu tai nenä ja yhtäkkiä onkin vaatteet päällä.



Ei se aina noin helppoa ole, mutta yritän olla luomatta liian kiireisiä aamuja ja ehkäpä kokemus on kasvattanut minuakin, en jaksa hermostua tuollaisesta, kun kohta pääsee ulos ja kaikilla on (toivottavasti) kivaa.