Lue keskustelun säännöt.
Minun täytyy esittää roolia kaikissa suhteissani jotta minut hyväksytään
29.01.2024 |
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Tunnen, että ollakseni hyväksytty ja rakastettu, minun täytyy vetää iloisen ja positiivisen ihmisen roolia. Heti jos se vähän herpaantuu, käytös minua kohtaan muuttuu vastaavasti kylmemmäksi ja tunnen ettei minua hyväksytä. Aika raskas ajatus joutua esittämään kotoa lähtien tuota iloisen ihmisen roolia lopun elämäänsä.
Miten tuosta saisi opittua pois? Onko vastaavassa tilanteessa muita, kuuluuko sosiaalisissa kanssakäymisissä aina vähän esittää, jopa oman aviomiehen kanssa?
En koe, että ilman tuota esitystä minua itseäni rakastettaisiin tai pidettäisiin arvossa. Tästä olen tehnyt huomioita ihan jopa asioidessani eri liikkeissä. Kun olen ollut esittämättä, minua kohtaan ollaan jotenkin tympeitä. Toisaalta kun vedän rooliani, saan palautetta että olen ihanan iloinen ja mukava ihminen. Mikä on tietysti oikein hyvä palaute. Haluaisin vain olla oma itseni enemmän ja toisinaan olla myös huonolla tuulella, mutta kanssaihmiset "eivät anna", kun sanaton palaute on heti niin murskaavaa ja tympeää.
Kommentit (102)
Niin ja komppaan tota tunnelukko-asiaa. Tai kannattaa edes jotenkin tarkastella sitä miten elämänpolkusi on johdattanut sinut miellyttäjäksi. Siitä roolista on todella vaikea päästä eroon, mutta itse ainakin yritän. Pikkuhiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei Ap:tä enää kiinnosta tämä keskustelu. Ihan turhaan roikun täällä ja odotan vastausta. Hyvää jatkoa!
Vierailija kirjoitti:
Niin ja komppaan tota tunnelukko-asiaa. Tai kannattaa edes jotenkin tarkastella sitä miten elämänpolkusi on johdattanut sinut miellyttäjäksi. Siitä roolista on todella vaikea päästä eroon, mutta itse ainakin yritän. Pikkuhiljaa.
Kun sitä omaa menneisyyttään lähtee pöyhimään niin voi ehkä nähdä ja tajuta sellaista mitä ei haluaisi.
Rehellisesti sanottuna Suomi olisi aavistuksen valoisempi paikka jos kaikki oppisivat jo lapsina sellaisen jenkkityylisen feikkauksen asioidessaan kotinsa ulkopuolella. Se on ihan yksi hailee mitä teet yksin kotonasi, mutta kyllä se on ihan normaalia peruskohteliaisuutta edes yrittää olla ystävällinen toisille ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Ei Ap:tä enää kiinnosta tämä keskustelu. Ihan turhaan roikun täällä ja odotan vastausta. Hyvää jatkoa!
Vastasin aiemmassa viestissä tuohon nro 16 kysymykseen. Täytyy tutustua noihin tunnelukkoihin paremmin. Olisiko suosituksia hyvälle opukselle, joka antaisi myös konkreettisia vinkkejä kuinka arjessa muuttaa käytöstään? Kiitän hyvistä kommenteista tähän asti! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti sanottuna Suomi olisi aavistuksen valoisempi paikka jos kaikki oppisivat jo lapsina sellaisen jenkkityylisen feikkauksen asioidessaan kotinsa ulkopuolella. Se on ihan yksi hailee mitä teet yksin kotonasi, mutta kyllä se on ihan normaalia peruskohteliaisuutta edes yrittää olla ystävällinen toisille ihmisille.
Muille on mahdollista olla ystävällinen ilman että joutuu feikkaamaan tai esittämään mitään. Et selvästi ymmärtänyt mitä ap tarkoittaa. Se on aivan eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja komppaan tota tunnelukko-asiaa. Tai kannattaa edes jotenkin tarkastella sitä miten elämänpolkusi on johdattanut sinut miellyttäjäksi. Siitä roolista on todella vaikea päästä eroon, mutta itse ainakin yritän. Pikkuhiljaa.
Kun sitä omaa menneisyyttään lähtee pöyhimään niin voi ehkä nähdä ja tajuta sellaista mitä ei haluaisi.
Onhan taustalla monenlaista. Ainakin lapsuuden turvattomuuden kokemuksia, useita muuttoja jonka myötä juurettomuuden tuntua, kiusaamista lapsuudessa, lapsuuden ajan yksinäisyyttä kun jätetty leikkimään itsekseen pitkiksi ajoiksi, muun muassa. Tämän tiedostan, mutta ei menneisyyttään voi muuttaa. Haluaisin nykyisyyteen jotakin vertaistukea tai muita ideoita, kuinka parantaa omaa kokemusta muiden reaktioista. Selitänköhän asiaa järkevän kuuloisesti. Kiitos tähänastisista hyvistä huomioista! Ap
Vierailija kirjoitti:
Rehellisesti sanottuna Suomi olisi aavistuksen valoisempi paikka jos kaikki oppisivat jo lapsina sellaisen jenkkityylisen feikkauksen asioidessaan kotinsa ulkopuolella. Se on ihan yksi hailee mitä teet yksin kotonasi, mutta kyllä se on ihan normaalia peruskohteliaisuutta edes yrittää olla ystävällinen toisille ihmisille.
Muutin Etelä-Savoon, olin kuullut että savolaiset olisivat kieroja. No en tietenkään uskonut sitä kunnes itse jouduin todella törkeän kieroilun uhriksi! Esittivät niin mukavaa kunnes rupesi paljastumaan asioita pikkuhiljaa, olivat puhuneet pask@@ minkä kerkesivät ja minä hölmö vielä luotin heihin aluksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri tänään mietin tätä samaa asiaa töissä. Mieleen tunkee vuosi vuodelta äänekkäämpi ajatus, ettei minulla ole tilaa olla oma itseni. Sama asia töissä, parisuhteissa, missä hyvänsä.
Minulle tarjotaan kiltin raasukan ja muita ikihymy naamalla palvelevan kynnysmaton roolia. Olen jo sen ikäinen, etten vaan enää jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos ihmiset on huomanneet sen esityksen ja se on lähinnä mikä ärsyttää?
Vierailija kirjoitti:
Sama. Olen päättänyt olla yksin ainakin toistaiseksi. En jaksa sitä, että minun pitäisi sietää toiselta vaikka mitä, mutta itse en saa pahoittaa mieltäni edes hieman tai olla puolta tuntia huonolla tuulella. Tukahduttavaa.
Tämä johtuu siitä, että vastapuoli ei tajua rajojaan. Tai sinä annat toisen tulla rajojesi yli.Hän käy ylitsesi niinkauan kuin sinä sen sallit. Pidä siis rajasi ja ilmoita selkeästi vastapuolellesi ettet voi ottaa niskoillesi hänen huoliaan, koska omassakin elämässäsi on murheita. Vastapuolen kuuluu hoitaa itse hänen oman elämänsä murheet. Sano ystävällisesti mutta jämäkästi tämä. Normaali ihminen ei tästä suutu tai syyllistä toista itsekkyydestä, ymmärtämättömyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko aloittaja Crystal Snow ?
En ole :D
Ap
Jos esität heti alkuun tuollaista ja sitten oletkin erilainen yksi päivä, niin tottakai se toinen ihmettelee asiaa ja saattaa luulla jonkun olevan vialla.
Koita olla oma itsesi heti alkuun.
Vierailija kirjoitti:
Juuri tänään mietin tätä samaa asiaa töissä. Mieleen tunkee vuosi vuodelta äänekkäämpi ajatus, ettei minulla ole tilaa olla oma itseni. Sama asia töissä, parisuhteissa, missä hyvänsä.
Minulle tarjotaan kiltin raasukan ja muita ikihymy naamalla palvelevan kynnysmaton roolia. Olen jo sen ikäinen, etten vaan enää jaksa.
Mitähän tapahtuisi jos me ikuiset kynnysmatot muutettaisiin yhdessä vaikka jonnekin kommuuniin? Voisi olla hauska ihmiskoe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Olen päättänyt olla yksin ainakin toistaiseksi. En jaksa sitä, että minun pitäisi sietää toiselta vaikka mitä, mutta itse en saa pahoittaa mieltäni edes hieman tai olla puolta tuntia huonolla tuulella. Tukahduttavaa.
Tuo on muuten juuri mitä tarkoitan.. Miehen kanssa esimerkiksi hyvin usein kyselen miten menee ja mitä kuuluu, onko tyytyväinen ja onnellinen ja höpötän, viihdytä häntä hulluttelemalla. Itse en "saa" olla huonolla tuulella tai siltä juuri tuntuu. Mies vetäytyy omiin oloihinsa, jos niin joskus olen. Ap
Ehkei mies tiedä mitä tehdä tuossa tilanteessa. Mitä sä haluisit, että hän tekee? Jos mä oisin huonolla tuulella, nimenomaan kaipaisin omaa tilaa itselleni.
Vierailija kirjoitti:
Olen leikitellyt ajatuksella että olisin viikon verran täysin oma itseni, ilmeetön ja varmaankin tylyn perusilmeen omaava matami. Mitähän olisi pahinta, mitä voisi sattua? Onko joku testannut tällaista? Ap
Oletko sä oikeasti tuollainen? Kokeile.
Minulla ei ole noin, mutta minussa miehet usein ihastuvat sellaisiin piirteisiin, kuten vaikka voimakastahtoisuus ja päämäärätietoisuus, joista tulee heille ennen pitkää ylitsepääsemätön piirre. Olen uranainen, mutta ennen pitkää käy ilmi, että miehet haluaisivat kuitenkin mielummin kodinhoitajan ja itselleen passaajan.
suomessa on tapana antaa 70% "kavereille" ja saaha takaisin 30% tai vähemmän