Lue keskustelun säännöt.
Mikä on sulle sellainen kirja mikä on oikeasti "räjäyttänyt" sun tajunnan ja laittanut sut katsomaan maailmaa ja elämää eri vinkkelistä?
29.01.2024 |
Saa siis olla ihan äänikirjakin minkä olet kuunnellut, tai miksei vaikka elokuva jos ei muuta? Tarkoitan siis sellaista missä on joku syvempi viesti mikä on kasvattanut sinua ihmisenä?
Mä en tarkoita niitä ns. motivaatio kirjoja yms vaan lähinnä enemmän sellaisia kasvattavia justiinsa.
Saa ilmiantaa suosikkeja
Kommentit (156)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herman Hessen Narkissos ja Kultasuu oli aikanaan kovajuttu. Arosusikin, mutta ei kolahtanut samalla tavalla kuitenkaan.
Herman Hesset pitää lukea teininä. Ne eivät ole aikuisten kirjoja.
Aika rajoittunutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liu Cixin: Synkkä metsä.
Vaikkei käsite (vielä) ihmiskunnalle ajankohtainen.. silti. Phew!
Cixinin kirjat koin itsekin hyvin mielenkiintoiseksi. Erot länsimaisen ja kiinalaisen ajatusmaailman välillä kuultavat kirjoista hyvin läpi kun niitä peilaa länsimaiseen scifiperinteeseen.
Pitkään aikaa sellaista scifiä jossa on jotain uutta.
Melko nuorena luettu Herman Hessen Lasihelmipeli. En tiedä miten kävisi nyt vanhempana.
Teini-ikäisenä luin filosofian klassikoita. Se oli kyllä avartavaa.
Orwell: Vuonna 1984.
Oikeastaan se tajunnan "räjäytys" ei perustunut kirjan ja nykytodellisuuden yhdenmukaisuuteen vaan siihen, että kirjailija oli hämmästyttävän oikeassa jo hämmästyttävän kauan aikaa sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Orwell: Vuonna 1984.
Oikeastaan se tajunnan "räjäytys" ei perustunut kirjan ja nykytodellisuuden yhdenmukaisuuteen vaan siihen, että kirjailija oli hämmästyttävän oikeassa jo hämmästyttävän kauan aikaa sitten.
Knoppitietona: Orwell "varasti" kirjan. Neukkulasta paennut kirjailijaksi halunnut nuorimies oli kirjoittanut käsikirjoituksen ja tuli lähettäneeksi sen Orwellin arvioitavaksi. Orwell tyrmäsi teoksen ja pari vuotta myöhemmin hänen oma versionsa olikin jo valmis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liu Cixin: Synkkä metsä.
Vaikkei käsite (vielä) ihmiskunnalle ajankohtainen.. silti. Phew!
Se on kyllä hyvä. Jos tällaiset kiinnostaa, suosittelen vahvasti Iain M. Banksin tuotantoa. Ekan voi skipata, se ei ole ihan parasta. Mutta toinen (Player of Games) ja varsinkin kolmas (Use of Weapons) on helevetin hyviä. Ja hemmetti, taisi olla kuudes osa (Look to Windward), joka oli todella vaikuttava. Helppo lukea, mutta todella raskaat teemat. Lopussa oli parikymmentä sivua pala kurkussa. Huomaat sitten...
Ja Banksilla on vielä paljon enemmän teoksia, kuin nuo mainitsemasi. Kaikki lukemisen arvoisia. Oma suosikkini on Algebraisti, joka on ainoa erillinen, omaan maailmankaikkeuteensa sijoittuva teos. Ei siis Kulttuuri -maailmankaikkeuteen, toisin kuin muut.
Kurt Vonnegutin "Teurastamo 5" tai yleensäkin mikä tahansa miehen teos. Kaveri selvisi Dresdenin pommituksesta saksalaisten sotavankina ja hän on itse IV polven saksanamerikkalainen. Hänen huumorinsa ja ankea näkemyksensä ihmiskunnan lyhyestä polusta on kuin tympeä isku jollakin tylpällä suoraan päin pläsiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kurt Vonnegutin "Teurastamo 5" tai yleensäkin mikä tahansa miehen teos. Kaveri selvisi Dresdenin pommituksesta saksalaisten sotavankina ja hän on itse IV polven saksanamerikkalainen. Hänen huumorinsa ja ankea näkemyksensä ihmiskunnan lyhyestä polusta on kuin tympeä isku jollakin tylpällä suoraan päin pläsiä.
Kyllä! Kaikki lukemani Vonnegutit on olleet loistavia.
Vierailija kirjoitti:
Kurt Vonnegutin "Teurastamo 5" tai yleensäkin mikä tahansa miehen teos. Kaveri selvisi Dresdenin pommituksesta saksalaisten sotavankina ja hän on itse IV polven saksanamerikkalainen. Hänen huumorinsa ja ankea näkemyksensä ihmiskunnan lyhyestä polusta on kuin tympeä isku jollakin tylpällä suoraan päin pläsiä.
Kyllä! Kaikki lukemani Vonnegutit on olleet loistavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oikein mitään räjähdyksiä, vaikutukset ovat olleet hienovaraisempia ja vähittäisiä. Toki mestariteos usein jättää tunteen, että tekijä on pystynyt enempään kuin mitä itse piti edes mahdollisena.
Charlotte Bronten Kotiopettajattaren romaani. Luin sen teininä. Se opetti paljon omanarvontunnosta. Sivistynyt ja älykäs, mutta köyhäinlaitoksessa kasvanut orpotyttö, joka ei ole 'edes kaunis', kieltäytyy olemasta ylhäistä miestä huonompi.
Prinsessa: Elämä hunnun takana.
Oli ehkä vähän turhan raju ala-asteella lukea.
Täällä myös Raamattu. Valtava kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Teini-ikäisenä luin filosofian klassikoita. Se oli kyllä avartavaa.
Mitkä niistä? Kertoisitko nimiä?
Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla.
Toi lähelle meidän historian ja avarsi näkemystä omien (iso)isovanhempien maailmaan. Ja sitä kautta myös omien vanhempien kasvatukseen.
Herman Hesset pitää lukea teininä. Ne eivät ole aikuisten kirjoja.