G: Avaatko kaupassa tuotteita (esim pillimehun) ennen maksua?

usein mennään porukalla, mutta jostain syystä meidän lapset eivät ikinä edes ehdota minkään avaamista.



Lapsi ei kuole nälkään puolessa tunnissa, diabeetikot ovat eri asia mutta perusterveelle lapselle eikä edes vauvalle ei voi iskeä kaupassa ruokaan liittyvä hätätilanne. Ja voihan niitä lapsia kasvattaa.

Ja ihan turhaa vedota siihenkään että lapsi hepuloi. Pillimehullako te riehuvan lapsen palkitsette? Että osaa sitten seuraavallakin kerralla riehua oikein helvetisti että saa sitä pilllllimehua?



Kelatkaa ämmät mitä esimerkkiä lapsillenne annatte. Karkkia vaan laareista suuhun kyllähän mä sen maksan sitten.. tai sitten en.. Äiti opettaa pöllimään.

varkaina. Erittäin vastenmielistä. Ei ole tullut mieleenkään ajatella noin itse kanssa-asiakkaistani.



Olen sitä mieltä, että jos lapsi itkee turhautumistaan kaupassa - eihän ostoksilla käynti herkkua ole, etenkin jos on ruuhkaa, niin minusta on vain inhimillistä yrittää keksiä siihen jotain helpotusta. Fiksussa kaupassa tämä ymmärretään ja uskoisin, että pidemmän päälle se kantaa hedelmää. Kyllä asiakas huomaa, milloin häneen suhtaudutaan myönteisesti.



Miksiköhän esimerkiksi Stockmann on niin suosittu ja miksi ihmiset suostuvat maksamaan vähän enemmän kun asioivat siellä? Liittyisiköhän jotenkin ilmapiiriin, asiakaspalveluun ja asiakkaaseen suhtautumiseen .....

itseäni vähn kammotti kun kävimme ostamassa vähän kalliimpia juttuja Stockalta, ja maksoimme kanta-asiakaskortilla. Myyjä ei kysynyt mitään henkilöllisyyspapereita, ja kun mieheni tätä vähän ihmetteli, vastaus oli että kyllä me kanta-asiakkaisiin luotetaan. Meihin sinänsä saa luottaakin, aina olemme heti laskumme maksaneet, mutta entäs varas, joka sen kortin olisi joltain varastanut? Olisiko hän luotettava vain sen takia että olisi tajunnut juuri niin kivan kortin varastaa. Minua saa pikkasen kytätäkin, en minä siitä loukkaannu, kun en mitään varastamista yritä.

entisenä kaupankassana tiedän miten ÄLLÖTTÄVÄÄ on saada imeskeltyjä ja lähmäisiä papereita, joista sitten yritetään saada se viivakoodi luettua.

Kuulun myös niihin ihmisiin, jotka eivät millää tajua sitä, miten kauppareissuja ei voida suunnitella siten, että lapset eivät näänny kaupassa just sillä sekunnilla nälkään ja janoon.

Kotona voi syödä ennen kauppaan lähtemistä tai jos ollaan pitemmällä kauppakeskussessiolla voi syödä ennen ruokakauppaan menoa joko eväitä tai sitten jossain kahvilassa tms.

Ja huippuna vielä olen sitäkin mieltä, että lapsia ei pidä opettaa siihen että aina kun vähän kitisee saa jotain syötävää. Ruoka ei ole lohduke ja/tai palkinto.

kun olen meinannut pyörtyä ja pitänyt saada nopeasti verensokeria ylös.



Jos minulla on silkaa rahaa kukkarossa en näe siinä mitään vaikeutta, koska senhän voin maksaa sitten kumminkin. Eriasia on jos olen pelkän kortin varassa niin takuutahan ei ole että korttienkanssa lijat toimii. Mutta tosiaan raskausaikana olen, koska kumpi nyt sitten on pahempi asia juoda se mehu kun pyörtyä/oksentaa pitkin kaupan lattioita??

Voin avata esim. maissinaksupussin ja antaa sen ennen kassaa. Tai avata juotavan kassajonossa. Tosin tätä tapahtuu ääriharvoin, koska en yleensä käy ruokakaupassa lasten kanssa, mutta kesällä esim. mökkireissulla olen näin tehnyt.

Annoin pienelle leipää. Ei meidän 1-vuotias tajunnut, ettei kaupassa saa syödä ja ostokset pitää maksaa ensin. Kun hän kasvoi, hän myös oppi, miten kaupassa käyttäydytään.

syödä meidän lähikaupassa jätskin jonka paperit isä laittoi hihnalle ;)

Kyllä ne diabeetikkolapset pitäs opettaa heti pienestä pitäen kantamaan mukanaan jotain millä verensokeri nousee nopsaa, jos hypo tilanne tulee. Entäs jos sillon ei olekaan kaupassa, mistäs sit apu? Saatatte olla vaikka keskellä kehäkolmosta, leikkipuistossa jne. On se kumma jos ei kauppaan voida varautua, mutta muuten varaudutaan. Sama koskee niitä raskaana olevia joita heikottaa herkästi.



Ja opiskeluaiakan kaupan kassalla töitä tehneenä, voin kertoa, et mikään ei ole niin ällöttävää kuin jätskikääreet hihnalla tai tahmaset pillimehupurkit.

Kaupassa syöminen on ihan yleistä. Te ootte kamalaa vinkujakansaa. Onneksi olen muuttanut sieltä poijjes. Meillä kuulkaas on hypermarketit sen verta kaukana in the middle of nowhere, ettei voi välillä käydä kotona syökäsemässä ja tulla sit uudestaan. Ja pakkohan se lasten kanssa on tarhan ja koulun jälkeen mennä ostoksille. Usein syön itsekin banaanin. Ja mulla kuulkaa on taatusti rahaa maksaa ostokseni.

Vierailija:

Kaupassa syöminen on ihan yleistä. Te ootte kamalaa vinkujakansaa. Onneksi olen muuttanut sieltä poijjes. Meillä kuulkaas on hypermarketit sen verta kaukana in the middle of nowhere, ettei voi välillä käydä kotona syökäsemässä ja tulla sit uudestaan. Ja pakkohan se lasten kanssa on tarhan ja koulun jälkeen mennä ostoksille. Usein syön itsekin banaanin. Ja mulla kuulkaa on taatusti rahaa maksaa ostokseni.

Ei ole tapana varastaa.

Olin kerran pienenä tätini kanssa kaupassa. Hän avasi serkulleni ja minulle jätskit ja olin ihan ihmeissäni. Häpeillen sitä siellä kaupassa söin.



Kaamea muisto.

Lapsilleni en halua moista opettaa.

Rahaakin voi varastaa ja se on vain petos tai vaikka velallisen epärehellisyyttä. Tv-maksun voi jättää muuten vain maksamatta, mutta kaupassa syöminen on rikos ja varastamista, näinkö ajattelette?

Käytin tuota hätäapuna vain tuolloin, kun nälkäkiukkukohtaus saattoi tulla niin äkkiä. Nyt lapseni ovat jo isompia ja enää en anna edes pillimehua kaupassa. Eivät siis tuosta oppineet mitään huonoa tapaa, koska en jatkanut sitä pitkään.



Ja sitten tuosta näpistämisestä. Miheni toimi monia vuosia vartijana kaupassa. Siellä näki monenlaista laitapuolenkulkijaa syömässä suoraan hyllystä. Joskus oli aivan asiallisen ja varakkaan näköisiä ihmisiäkin, jotka niin tekivät, samoin pikkulapsia äiteineen. Joka kerta nähdessään tapauksen, antoi asiakkaan maksaa tavaransa. Siis jos söi ja maksoi, ei tehnyt ilmoitusta. Oli sitten niitä kanta-asiakkaita, joista ilmoitus tehtiin, koska tiesi jo etukäteen, että ei maksa, mutta jos tuotteen maksoi, sai mennä normaalisti. Joskus jopa kävi jonkun asiakkaan kanssa punnitsemassa hedelmän painon, koska ei ollut enää pakkausta jäljellä. Siis jos tuote maksetaan, ei ole näpistys.

mutta hämmästys on ollut suuri, kun on nähnyt pynttäytyneitä " turkkiäitejä" tekemässä samaa. Jotenkin ylimielistä, " minä otan, kun huvittaa" -touhua. Tunnen myötähäpeää, ja säälin lapsia. Mutta kukin omantuntonsa mukaan, jne.

Lapsille ei todellakaan tule kaupassa niin suuri hätätilanne, että ei voisi kassan ohi odottaa. Kun alustapitäen lähdetään siitä, ettei kaupassa syödä niin sellaista tarvetta ei edes tule.



Raskaanaolevat pitävät mukanaan jotain sopivaa suuhunpantavaa, jos osaavat yhtään käyttää järkeään. Ei esim. linja-autossa mitään ruokaa saa, jos siellä tulee yhtäkkinen tarve, ja se matka voi kestää saman kuin kauppareissu. Mitäs te siellä sitten tekisitte? Ihan turhaa puolustelua juntille käytökselle. Tosin ainoat, joiden olen nähnyt syövän kaupassa, ovat erään vähemmistöryhmän edustajat, jotka on tässäkin ketjussa mainittu ainakin kerran.

Diapeetikot on kyllä ihan eri asia...



Kerran näin kaupassa, olisikohan ollut juhannuksena kun isot aikuiset miehet vetivät makkaraa suoraan paketista ja ruokajuomaksi korkkailivat kaljapullot!! Okei, olihan kauppa melko täysi, mutta se oli ihan normaali pienehkö lähikauppa. Teki mieleni mennä kysymään, että kuoletteko te nälkään 20 metriä ennen kassaa. Kyllä ihmetytti kun äijiä ei edes hävettänyt laittaa hihnalle kahta tyhjää makkarapakettia ja tyhjiä kaljapulloja (ja muutamaa puoliksijuotua)! Nauraa hörisivät vain kun kassaneiti pyöritteli tyhjää makkarapakettia ja sen seurauksena paketista valui makkaran liemet siihen hihnalle...