Lue keskustelun säännöt.
Tunnetteko ihmisiä, jotka valehtelevat ja liioittelevat koko elämäntarinansa?
28.01.2024 |
Minä tunnen yhden. Tiedän hänen elämänsä ja perheensä ihan vauvasta asti, joten kyse ei ole siitä, ettenkö tietäisi mitä perheen sisällä on oikeasti tapahtunut. Monesti olen miettinyt mikä diagnoosi tällainen on, että kalastelee sympatiaa ja välillä myös ihailua valehtelemalla. Ajan mittaan on ehkä itsekin alkanut uskoa omiin stooreihinsa, mutta tietysti ne hämmästyttivät, kun niistä kuuli. (En koskaan paljastanut, ettei tuo pidä paikkansa, koska en halunnut nolata häntä. Ehkä olisi pitänyt?)
Mukana on sekä pieniä, että isoja valheita. Esimerkiksi normaalisti hyvissä töissä käyvät vanhemmat ovat muka alkoholisteja, vaikka juominen oli suht tavallista viikonloppuisin ja lomilla juomista, kaukana alkoholismista. Harrastukset ovat muuttuneet aivan toisiksi eli esimerkiksi hän on muka ollut ballerina ja voimistelija, vaikka tosiasiassa kävi vain liikuntakerhossa. Toisaalta tämä henkilö esittää myös muiden tekoja ominaan, esimerkiksi väittää olleensa radiossa töissä, vaikka tosiasiassa hänen kaverinsa oli.
Ilmeisesti taustalla on valtava riittämättömyyden ja kateuden tunne, jota valehteleminen hetkellisesti helpottaa. Vaihtuvissa ihmissuhteissa nämä valheet eivät välttämättä koskaan tule ilmi ja ehkä hän itsekin uskoo niihin. Mutta ihmissuhteissa hän valehtelee myös, itselleen edullisesti, mikä johtaa ajan mittaan siihen, ettei kukaan halua olla tekemissä. Musta muuttuu valkoiseksi eli hän selittää aina kaiken itselleen parhain päin.
Tunnen vain yhden tällaisen henkilön, mutta rikollisissa heitä varmaan on enemmänkin. Selitykset, joita rikolliset antavat oikeudessa ovat samanlaisia eli niissä on ehkä hitunen totta, mutta kokonaisuus on kuitenkin vääristelyä ja valetta. Tuollainen ihminen on aika pelottava, koska periaatteessahan hän voi tehdä mitä tahansa, kun omatunto tuntuu puuttuvan. Kaikkeen on aina hyvä selitys.
Kommentit (421)
Vierailija kirjoitti:
Hyvän lapsuuden eläneillä on usko hyvään. Joskus tuo usko on niin vankka, että he sulkevat silmänsä ikäviltä asioilta, jotka tulevat liian lähelle. Tuolloin on helpointa, jotta oma mielenterveys ja maailma säilyisi, vähätellä tai kyseenalaistaa henkilö, joka kertoo pahoista asioista, joita on kohdannut. Naiivi epäusko on kaunista, muttei palvele aina totuutta.
Tuo vähättely on elinehto suurimmalle osalle ihmisiä. Samat ihmiset kauhistelevat sotaa toisella puolen maailmaa tai antavat rahaa hyväntekeväisyyteen. Niin kuin pitääkin. Kunhan paha on riittävän kaukana, sen kestää, ja auttamalla hiljentää päänsä sisäisen ahdistuksen maailman epäkohdista.
Kyllähän valehteleminen on suurimman osan mielestä väärin. Jos vaikka valehtelee kaverin saavutukset ominaan, niin ei siitä maine ainakaan parane. Jos valehtelee, niin kohta ei uskotan niitä tosiakaan asioita enää mitä kertoo. Niin makaa kuin petaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tunnen. Lapsuudessa jo oli ongelmia sosiaalisissa suhteissa , kaverit alkaa herkästi karsastamaan lasta joka on ilkeä ja valehtelee, ei tule muiden kanssa toimeen. Tämän on tietenkin kääntänyt niin, että hän oli kiusattu .
En tiedä mikä tämmöistä aiheuttaa jo pienelle lapselle? Muilla perheen lapsilla ei tämmöistä ongelmaa ja ns. tavallinen perhe.
Vastaus: perhe ei ole ollut tavallinen perhe, vaikka niin luulit. Perheen sisällä on tapahtunut jotakin, miksi lapsi valehtelee. Huomioi, että lapsi saattaa valehdella myös itselleen, kestääkseen. Valehtelusta tulee mielen selviytymiskeino.
Niin tai sitten jotkut mt-häiriöt näkyy jo lapsena. Niitä on yleensä erilaiset käytöshäiriöt ja ongelmat sosiaalisissa taidoissa. Osittain myös perinnöllisiä. Vaikka lapsuus olisi ihan normaali.
Vierailija kirjoitti:
Ap, totuutta ei tiedä kukaan muu kuin henkilö itse. Vaikka olisit tuntenut henkilön vauvasta asti, et tiedä kaikkea, ellet ole asunut samassa taloudessa. Eikä aina silloinkaan.
Minäkin olen valehdellut tai oikeammin peittänyt paljon, muita suojellakseni. Muiden ihmisten mielenterveys ei kestäisi jos kertoisin totuuden, kaikesta. Kannattelen siis sekä omaani, että muiden mieltä. Varmasti olen jäänyt kiinni pienistä epätotuuksista, mutta niiden takana ei ole valtava, isompi valhe. Vaan järkyttävä totuus.
Kivittäkää toki. Elämä ei ole aina mustavalkoista.
Olet siis suuri sankari tai sankaritar, kun valehtelet? Valehtelustakin voi tehdä hyveen, sen avulla voi olla muita parempi ihminen. Ja aika itsekeskeistä on myös olla ainoa totuuden haltija, "kaikesta". Suuruudenhullua puhetta, etkö itse huomaa miltä tekstisi kuulostaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvän lapsuuden eläneillä on usko hyvään. Joskus tuo usko on niin vankka, että he sulkevat silmänsä ikäviltä asioilta, jotka tulevat liian lähelle. Tuolloin on helpointa, jotta oma mielenterveys ja maailma säilyisi, vähätellä tai kyseenalaistaa henkilö, joka kertoo pahoista asioista, joita on kohdannut. Naiivi epäusko on kaunista, muttei palvele aina totuutta.
Tuo vähättely on elinehto suurimmalle osalle ihmisiä. Samat ihmiset kauhistelevat sotaa toisella puolen maailmaa tai antavat rahaa hyväntekeväisyyteen. Niin kuin pitääkin. Kunhan paha on riittävän kaukana, sen kestää, ja auttamalla hiljentää päänsä sisäisen ahdistuksen maailman epäkohdista.
Ai vaikka on elänyt samassa perheessä? Älä viitsi.
Sitten on vaan niitä, joilla syystä tai toisesta on jokin psyykkinen sairaus mikä aiheuttaa tämmöistä.
Etkö ole koskaan kuullut esim. perheen sisäisestä hyväksikäytöstä, jonka uhrina oli vain yksi lapsista ja tämä vaikeni? Kunnes kertoi aikuisena mitä tapahtui. Usein uhria ei sitten uskota, vaan tämä vähätellään hiljaiseksi. Tuo on vain yksi esimerkki.
Mekanismi näissä on tämä, että muiden on helpompi kestää ja elää jos uhrataan tämä "valehtelija" sen sijaan, että kaikki, koko lapsuus, omat kokemukset ja koko elämä hajoaa, vääristyy.
Luulen että nämä valehtelevat ihmiset on jo lapsena samanlaisia. Olisi varmaan äärimmäisen tärkeää saada apua heti silloin ,kun huomataan tämmöistä vahingollista käyttäytymistä. Se aiheuttaa varmasti suurta tuhoa ja kärsimystä henkilölle itselleen. Mutta myös lähipiirille.
En tiedä kuinka hyvin tämmöistä pystytään enää myöhemmin hoitamaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvän lapsuuden eläneillä on usko hyvään. Joskus tuo usko on niin vankka, että he sulkevat silmänsä ikäviltä asioilta, jotka tulevat liian lähelle. Tuolloin on helpointa, jotta oma mielenterveys ja maailma säilyisi, vähätellä tai kyseenalaistaa henkilö, joka kertoo pahoista asioista, joita on kohdannut. Naiivi epäusko on kaunista, muttei palvele aina totuutta.
Tuo vähättely on elinehto suurimmalle osalle ihmisiä. Samat ihmiset kauhistelevat sotaa toisella puolen maailmaa tai antavat rahaa hyväntekeväisyyteen. Niin kuin pitääkin. Kunhan paha on riittävän kaukana, sen kestää, ja auttamalla hiljentää päänsä sisäisen ahdistuksen maailman epäkohdista.
Ai vaikka on elänyt samassa perheessä? Älä viitsi.
Sitten on vaan niitä, joilla syystä tai toisesta on jokin psyykkinen sairaus m
Olen tietenkin. Nämä on marginaalitapauksia. Tässä ei ole kyse sellaisesta. Mutta toki ,jos mieli on kovin vääristynyt niin henkilö itse voi todellakin uskoa näin. Psykiatrille mars.
Tulee mieleen rikolliset tällaisestä toiminnasta, valehdellaan mitä uskomattomampia asioita jolloin pitää olla heikkolahjainen, että valheet uskoo.
Useimmat valehtelijat taitavat olla loppujen lopuksi itsekin vähän yksinkertaisia, koska luulevat muiden uskovan heidän puheitaan, vaikka ne menevät aika nopeasti siihen lokeroon, että tuo on erikoinen tyyppi tai ehkä jopa vaarallinen.
Muutamia tällaisia olen elämäni aikana tavannut tai tuntenut. Vain yksi heistä on ollut normaalisti työelämässä (joskin siihenkin on tullut isoja kupruja enkä tiedä onko enää), loput ovat mielenterveystapauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholismia ei ulkopuolinen läheinenkään ihminen välttämättä huomaa, voi hyvinkin liittyä siihen. On joutunut ottamaan tavaksi salailun ja valehtelun. Ehkä alkoholismi on ainoa tosi tarina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, totuutta ei tiedä kukaan muu kuin henkilö itse. Vaikka olisit tuntenut henkilön vauvasta asti, et tiedä kaikkea, ellet ole asunut samassa taloudessa. Eikä aina silloinkaan.
Minäkin olen valehdellut tai oikeammin peittänyt paljon, muita suojellakseni. Muiden ihmisten mielenterveys ei kestäisi jos kertoisin totuuden, kaikesta. Kannattelen siis sekä omaani, että muiden mieltä. Varmasti olen jäänyt kiinni pienistä epätotuuksista, mutta niiden takana ei ole valtava, isompi valhe. Vaan järkyttävä totuus.
Kivittäkää toki. Elämä ei ole aina mustavalkoista.
Olet siis suuri sankari tai sankaritar, kun valehtelet? Valehtelustakin voi tehdä hyveen, sen avulla voi olla muita parempi ihminen. Ja aika itsekeskeistä on myös olla ainoa totuuden haltija, "kaikesta". Suuruudenhullua puhetta, etkö itse huomaa miltä tekstisi kuulostaa?
En ole mikään sankari, kaukana siitä, koska tästä harva tietää enkä vaadi mitään ylistystä. Enkä ole parempi ihminen. Olen vain ihminen, joka koki lapsena asioita, joita yhdenkään lapsen ei pitäisi. Minulla kesti pitkään tulla edes itse sinuiksi näiden asioiden kanssa. Voit kutsua minua vaikka pelkuriksi, mutta minulla ei ole rohkeutta pilata usean ihmisen elämää kertomalla totuutta. Enkä todellakaan kestäisi sitä, että minua ei uskottaisi, vähäteltäisiin ja hylättäisiin. On ollut valtava työ päästä siihen missä olen, jonkinlaiseen tasapainoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen yhden sellaisen ihmisen, joka oli kanssani samalla luokalla ihan tavallisella luokalla koulussa. Kävi siellä säännöllisesti ja oli keskinkertainen oppilas, eli ei kaikista huonoin, mutta ei myöskään paraskaan. Käytös ei ehkä ollut kaikista parasta. Hän on myöhemmin ollut jonkin verran julkisuudessa ja häntä on haastateltu joihinkin lehtiin. Niissä jutuissa hän kertoo olleensa jossain erityiskoulussa, jossa oli oppimisvaikeuksista kärsiviä ja lievästi kehitysvammaisia oppilaita. Hänen käytöksessä oli aina todella huonoa, hän pinnasi usein jopa viikkokausia ja tuli muka joskus kouluun humalassa. Mitään tuollaista minä en kyllä muista yhtään. Hänen lapsuudenperheestään ja elämästään kotona en tiennyt mitä se oli, mutta hän on myöhemmin kertonut kuinka vanhemmat olivat alkoholisteja, hänen isosiskonsa hoiti häntä enemmän kuin vanhemmat kuin hän oli lapsi ja että hän oli usein viikkokausia poissa kotona lapsena milloin missäkin ilma
Olitko koko peruskoulun hänen kanssaan? Luottaisin enemmän siihen mitä hän aikuisena puhuu, koska lapsena saattaa valehdella jos joku asia on liian vaikea elää tai joku asia on liian hävettävä puhuttavaksi.
Minä olen vasta aikuisena voinut puhua minun lapsuusoloista ja ne on ihan erilaisia minkä kuvan annoin niistä lapsena.
Jos et ole ollut ihan koko peruskoulua hänen kanssaan, niin onhan hän voinut olla keharikoulussa esim ihan pienenä tai vasta myöhemmin. Minunkin koulussa osa lapsista siirtyi vasta yläasteella tarkkikselle ja jotkut lapset voivat olla ensimmäiset vuodet tehostetussa koulussa kunnes oppimisvaikeudet hellittää.
Minä olen "hyvän perheen" lapsi ja valehtelin vielä parikymppisenäkin korvat päästäni, en nyt sentään enää näin aikuisena. Ei siellä perheessä kaikki ole hyvin ollut, jos tuollaista esiintyy. Toiset lapset reagoivat eri tavalla kuin toiset, sisarustenkaan perusteella ei voi paljon sanoa.
Mulla kyseessä ei ollut persoonallisuushäiriö, koska loppui pikkuhiljaa kun pääsin mahdollisimman kauas perheestäni toipumaan.
Meidän perheessä siis oli aivan kammottava elää lapsena, mutta kaikki me sisarukset ollaan ulkoisesti pärjääviä ja perheellämme on todella hyvä maine paikallisissa yhteisöissä kotiseudulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen että nämä valehtelevat ihmiset on jo lapsena samanlaisia. Olisi varmaan äärimmäisen tärkeää saada apua heti silloin ,kun huomataan tämmöistä vahingollista käyttäytymistä. Se aiheuttaa varmasti suurta tuhoa ja kärsimystä henkilölle itselleen. Mutta myös lähipiirille.
En tiedä kuinka hyvin tämmöistä pystytään enää myöhemmin hoitamaan?
Kyllä tuollaisella toiminnalla tuhoaa ihmissuhteet jo lapsena. Saati aikuisena, koska aikuiselta odotetaan vastuullista käytöstä esimerkiksi työelämässä ja ystävyyssuhteissakin. Valehtelija ilmeisesti kuvittelee itse, että hänen juttunsa uskotaan. Se on joko heikkolahjaisuutta tai sitten hyvin syvää harhaisuutta, joka liittyy johonkin persoonallisuushäiriöön. Eletään omassa harhamaailmassa, jossa ollaan kuninkaita ja muita merkkihenkilöitä, tosin väärinymmärrettyjä.
Valehtelijan kanssa ei koskaan voita. Hän uskoo omiin valheisiinsa kuin kiveen. Siksi nämä on tosi hankalia tapauksia . Yleensä he on myös taitavia manipuloimaan muut puolelleen. Kunnes jossain kohtaa kuitenkin vääjäämättä käy niin, että henkilöä aletaan karttamaan. Normaalisti ihminen kyllä ajan kuluessa alkaa aavistelemaan, että jokin ei nyt ole kunnossa.
Mitä läheisempi ihminen on kyseessä, sitä helpompi on manipuloida. Esimerkiksi oma puoliso ja lapset voi uskoa aivan sokeasti kaiken mitä valehtelija uskottelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Etkö ole koskaan kuullut esim. perheen sisäisestä hyväksikäytöstä, jonka uhrina oli vain yksi lapsista ja tämä vaikeni? Kunnes kertoi aikuisena mitä tapahtui. Usein uhria ei sitten uskota, vaan tämä vähätellään hiljaiseksi. Tuo on vain yksi esimerkki.
Mekanismi näissä on tämä, että muiden on helpompi kestää ja elää jos uhrataan tämä "valehtelija" sen sijaan, että kaikki, koko lapsuus, omat kokemukset ja koko elämä hajoaa, vääristyy."
Olen eri kuin kommentoimasi, mutta vastaan tähän, että kyseessä on aivan eri asia kuin otsikon aihe. Jos on tapahtunut rikos ja kerrotaan se, ei sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, että koko elämä sepitetään, on pieniä ja suuria valheita.
Joskus myös on niin että se valehtelija yksinkertaisesti valehtelee. Ei ole mitään suurta salaisuutta mitä kukaan muu ei tiedä. On vain valehtelija.
Kyllä jotkut tutut valehtelee tai vähintään liioittelevat asioita. Suhtautuminen riippuu siitä, onko kyseessä harmiton tarinankertoja, jolle tärkeintä on hyvä tarina vai keinottelija.
Sellainen harmiton ja ihan sympaattinenkin piirre, jossa ei aiheuteta kenellekään vahinkoa ja yleensä on kuitenkin tiedossa että tarinankertojan juttujen yksityiskohtiin voi suhtautua varauksella. Oikeastaan suorastaan pidän tällaisistä, tulee elämään viihdettä ja hyviä juttuja. :)
Jos onkin kyseessä keinottelija, joka valehtelemalla pyrkii saamaan etuja muiden kustannuksella jne. etenkin jos myös ystäviä ja sukua pyritään hyödyntämään, pysyn kaukana.
Suomessa ehdoton rehellisyys on tärkeänä pidetty arvo, mutta omalla asteikollani olen vähän armollisempi.
Tämä on hankala aihe , kuten jo kommenteista huomaa. Ihmisten on luonnostaan vaikeaa uskoa, että joku ihan oikeasti valehtelee. Koska hän voi. Ja saa sillä huomiota ja sympatiaa ja hyötyä itselleen.
Aiheen vaikeudesta huolimatta, tämmöisiä ihmisiä silti on olemassa. Niin hullulta kuin se saattaakin tuntua.
Valehtelu on narsisteille tuttu vallankäyttömuoto. He huomaa, että se toimii. Uhri alkaa epäilee jossain vaiheessa omaa mielenterveyttään. Niin taitavia huijaamaan he on.
Ja yleensä hioneet taitojaan lapsesta asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö ihmisillä ole tosiaankaan omissa asioissaan tarpeeksi ja omaa elämää ollenkaan muuta kuin kytätä toisten elämää ja kokemuksia. 😲 Onko se jotenkin kummallista kun ihmiset kokevat asioita eri tavalla.
Onko se sinusta ihan normaalia, että minä koen olleeni ballerina, vaikka tosiasiassa vain halusin kovasti mennä balettikouluun? Tai halusin kovasti olla töissä radiossa, joten kerron kaverin työkokemuksen omanani?
Tuollainen on hätkähdyttävää, kun siihen törmää.
Se Oulun vauvasäilöjä oli/on tuollainen. Hänelle on sanottu asiasta jo koulussa. Traumatausta, ilmeisesti.
Vastaus: perhe ei ole ollut tavallinen perhe, vaikka niin luulit. Perheen sisällä on tapahtunut jotakin, miksi lapsi valehtelee. Huomioi, että lapsi saattaa valehdella myös itselleen, kestääkseen. Valehtelusta tulee mielen selviytymiskeino.