Lue keskustelun säännöt.
18v tytär aloittaa terapian. Saako äiti jutella tyttären kanssa
27.01.2024 |
terapiasta, miten se sujuu, mitä mieltä hän on terapeutista yms. vai sotkeeko se terapiaa? Onko parempi ettei kysele ja puhu terapiassa käsitellyistä asioista kotona tyttären kanssa?
Entä onko parempi olla olematta terapeuttiin yhteydessä vai arvostavatko jos äiti antaa omaa näkökulmaansa tyttären tilanteeseen?
Kommentit (28)
Terapian sisältö on tyttären ja terapeutin asia. Voit kysyä tytöltä jos haluat, mutta ei ole mitään velvoitetta kertoa mitään. Terapeutti sen sijaan ei edes saa kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varaudu siihen, että teit mitä teit, tyttäresi tulee katkaisemaan välit sinuun. Lähes kaikki terapian aloittaneet nuoret naiset tekevät niin.
Kiitos!
Onko siitä haittaa terapialle jos ikään kuin sotkeudun siihen juttelemalla niistä asioista tytön kanssa?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos!
Onko siitä haittaa terapialle jos ikään kuin sotkeudun siihen juttelemalla niistä asioista tytön kanssa?
Ap
On. Miksi ihmeessä sinun pitäisi sekaantua asiaan?
Juttelee, jos haluaa. Älä pyri päsmäröimään mihinkään suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan hän itse kertoa jos haluaa. Sieltä saattaa tulla myös sellaisia asioita joita et halua kuulla, joten se on sinulle kasvun mahdollisuus jos niin käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos!
Onko siitä haittaa terapialle jos ikään kuin sotkeudun siihen juttelemalla niistä asioista tytön kanssa?
Ap
On. Miksi ihmeessä sinun pitäisi sekaantua asiaan?
Hän asuu kotona, käy lukiota, on puhelias ja juttelee päivittäin yksityiskohtaisesti kaikista asioistaan.
Terapian aloittaminen (ahdistus ja masennus, taustalla koulukiusaamista ja sairaus, koulustressiä...) on iso asia hänelle ja hyvä miettiå etukäteen linjaani asiasta puhumiseen. En halua nimenomaan sotkea mitään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et kysy etkä kommentoi asiaa mitenkään, olet välinpitämätön etkä piittaa nuorestasi. Jos kysyt, rikot hänen rajojaan ja tungettelet.
Et siis voi voittaa mitenkään.
Ehkä voisit varovasti tiedustella, haluaako hän puhua kokemuksistaan. Jos ei niin ei.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos!
Onko siitä haittaa terapialle jos ikään kuin sotkeudun siihen juttelemalla niistä asioista tytön kanssa?
Ap
Normaalista juttelusta ei ole mitään haittaa, päinvastoin. Mutta se ei tarkoita, että vaadit tyttöä kertomaan mitä terapiassa käsitellään. Ja missään tapauksessa et ole terapeuttiin yhteydessä tytön asioista. Terapeutti luultavasti ehdottaa tai on jo ehdottanut tytölle perhetapaamista, ja jos tyttö suostuu, voitte siellä vastaanotolla puhua syvemmin asioista. Muista, että tytöllä on oikeus päättää, minkä verran hän haluaa kertoa sinulle. Älä painosta tai syyllistä jos hän ei halua puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos!
Onko siitä haittaa terapialle jos ikään kuin sotkeudun siihen juttelemalla niistä asioista tytön kanssa?
Ap
On. Miksi ihmeessä sinun pitäisi sekaantua asiaan?
Hän asuu kotona, käy lukiota, on puhelias ja juttelee päivittäin yksityiskohtaisesti kaikista asioistaan.
Terapian aloittaminen (ahdistus ja masennus, taustalla koulukiusaamista ja sairaus, koulustressiä...) on iso asia hänelle ja hyvä miettiå etukäteen linjaani asiasta puhumiseen. En halua nimenomaan sotkea mitään.
Ap
Kerrot, että tyttö on puhelias ja juttelee mielellään. Kyllä hän sitten varmaan kertoo terapiakäynneistäkin. Jotain.
En osaa sanoa, saako terapeutti jotenkin rajoittaa tytön ilmaisuvapautta.
Äidin asia ei ole olla terapeuttiin yhteydessä. Jos terapeutti katsoo, että äidillä voisi olla jotain annettavaa, niin hän on yhteydessä. Toisin päin yhteydenotto olisi vain karmivaa.
Tyttäreltä en menisi utelemaan mitään sisältöjä. Olisin vain iloinen, että hän on päässyt terapiaan (ja olenkin, tyttärelläni alkoi juuri Kelan tukema neuropsykologinen kuntoutusterapia). Ja voisin ehkä kysyä, tuntuuko terapiasta olevan apua. Mutta terapiassa saa käydä aika pitkään ennen kuin itse huomaa edistyneensä ja saaneensa apua.
Minä olen käynyt jossain kohtaa myös samalla terapeutilla, jonka luona tyttäreni kävi aiemmin. En jaksanut vaivata päätäni liikaa terapeutin etsimisessä, joten menin samalle jota tytär oli kehunut. Missään vaiheessa en kertonut terapeutille, että tyttärenikin on hänellä asiakkaana, vaikka tyttärestä tuli myös oman terapian puitteessa keskusteltua.
Jos ap sattuisi itse olemaan terapiassa samalla terapeutilla kuin jonka luona tytärkin käy, niin silloin ap voisi kertoa, kuka hänen tyttärensä on. Terapeutti voisi sitten päänsä sisällä miettiä, miten ap:lla olevat ongelmat ovat heijastuneet tyttäreen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos!
Onko siitä haittaa terapialle jos ikään kuin sotkeudun siihen juttelemalla niistä asioista tytön kanssa?
Ap
On. Miksi ihmeessä sinun pitäisi sekaantua asiaan?
Hän asuu kotona, käy lukiota, on puhelias ja juttelee päivittäin yksityiskohtaisesti kaikista asioistaan.
Terapian aloittaminen (ahdistus ja masennus, taustalla koulukiusaamista ja sairaus, koulustressiä...) on iso asia hänelle ja hyvä miettiå etukäteen linjaani asiasta puhumiseen. En halua nimenomaan sotkea mitään.
Ap
Eiköhän vanhemman tärkein rooli ole olla tukena. Jos tytär haluaa jotain kertoa, voit tietenkin kuunnella, mitä hänellä on sanottavanaan ja olla tukena. Hän saa ammattilaiselta sellaista apua, mitä sinä et osaa antaa, ja siitä pitää olla iloinen.
Voihan se olla, että tyttö saa terapiassa oivalluksia, joita haluaa jakaa. Ei siinä ole mitään pahaa, että kuuntelee ja miettii niitä sitten hiljaa mielessään.
Okei, kiitos! :)
Eli en itse kysele terapiasta kuin max harvoin pintapuolin.
Mutta jos tytär haluaa kertoa niin kuuntelen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapeuttiin ei kannata olla yhteydessä, mutta keskusteluyhteys oman jälkikasvunsa kanssa on hyvä asia. Muista, että keskustelu on vastavuoroista, ja sisältää toisen osapuolen kuuntelua.
Vierailija kirjoitti:
Varaudu siihen, että teit mitä teit, tyttäresi tulee katkaisemaan välit sinuun. Lähes kaikki terapian aloittaneet nuoret naiset tekevät niin.
Suosittelen etsimään haulla tämän palstan keskusteluja, joissa sadat vastaajat (tai ehkä vain pari tosi kipeää) vakuuttavat, miten sukulaisiin pitää katkaista välit kokonaan. Tämä oivallus on lähes aina saatu terapian myötä.
Joku hätääntynyt äiti kyseli ainakin yhdessä ketjussa muiden kokemuksia, ja kaikki olivat yksimielisiä siitä, että tässä äidissä oli niin paljon pielessä, että tyttären kuuluikin katkaista välit häneen. Vaikka kukaan vastaajista ei tiennyt tästä äidistä tai hänen tyttärestään yhtään mitään.
Toivottavasti on koulukiusatulle hyvä terapeutti! Meillä päätyi psykodynaamiselle paskiaiselle, joka alkoi rääpiä lapsen lapsuutta ja vanhempia. Lopputulos: 1) nuorelle tuli käsitys, että koulukiusaaminen on ollut tavallaan hänen omaa syytään, koska vanhemmat ovat kasvattaneet hänestä jotenkin viallisen haenkilön 2) terapeutti vei nuorelta luottamuksen niihin kahteen ainoaan ihmiseen -eli vanhempiin- jotka nuoren tukena oli ollut 3) paha olo paheni ihme varhaislapsuuden valemuistoista, kunnes nuori itse ymmärsi, että eihän nämä ole totta. 4) terapeutti kieltäytyi, kun nuori halusi vaihtaa terapeuttia -> nuori lopetti terapian, vaikka olisi tarvinnut asiallista terapiaa sen vuosia jatkuneen kiusaamisen käsittelyyn.
Vierailija kirjoitti:
Äidin asia ei ole olla terapeuttiin yhteydessä. Jos terapeutti katsoo, että äidillä voisi olla jotain annettavaa, niin hän on yhteydessä. Toisin päin yhteydenotto olisi vain karmivaa.
Tyttäreltä en menisi utelemaan mitään sisältöjä. Olisin vain iloinen, että hän on päässyt terapiaan (ja olenkin, tyttärelläni alkoi juuri Kelan tukema neuropsykologinen kuntoutusterapia). Ja voisin ehkä kysyä, tuntuuko terapiasta olevan apua. Mutta terapiassa saa käydä aika pitkään ennen kuin itse huomaa edistyneensä ja saaneensa apua.
Minä olen käynyt jossain kohtaa myös samalla terapeutilla, jonka luona tyttäreni kävi aiemmin. En jaksanut vaivata päätäni liikaa terapeutin etsimisessä, joten menin samalle jota tytär oli kehunut. Missään vaiheessa en kertonut terapeutille, että tyttärenikin on hänellä asiakkaana, vaikka tyttärestä tuli myös oman terapian puitteessa keskusteltua.
Jos ap sattuisi itse olemaan terapiassa samalla
No ei todellakaan terapeutti voi olla yhteydessä täysikäisen asioista kehenkään ilman tämän kirjallista lupaa.
Tyttärellesi on tärkeintä rakastava, luotettava vanhempi. Kaikkein paras asia, jonka voit tehdä tyttärellesi, on olla lähellä (tyrkyttämättä) ja olla tarpeen vaatiessa saatavilla. Mitne se käytännössä tapahtuu, ei ole yleispätevää tapaa, vaan se muotoutuu teidän kahden välillä sellaiseksi kuin sen teette. Ehdotan, että mietit jonkin alla olevan kaltaisen sanoman ja kerrot sen sopivassa kohdassa, jos koet tarpeelliseksi.
Eija, en ole varma, olenko kertonut sinulle aiemmin, mutta haluan sinun tietävän, että olet minulle kaikkein tärkein ihminen maailmassa ja rakastan sinua täydestä sydämestäni. Olen erittäin iloinen, että olet päässyt terapiaan ja toivon, että se on sinulle hyväksi. Haluan sanoa sinulle myös sen, että jos milloinkaan tarvitset minua - ihan milloin vain - tai haluat keskustella mistä tahansa asiasta, minä kuuntelen sinua. Ja jos et halua, se on ihan ok. Minä en ole terapeutti, enkä yritä sellaista roolia ottaa, vaan olen äitisi ja yritän olla niin hyvä äiti kuin voin, sinun ehdoillasi.
Sano tyttärelle, että et kysele mitään, mutta hän saa kertoa, jos haluaa ja kuuntelet kyllä. Kun "pelisäännöt" on sovittu näin, niin sinun ei tarvitse miettiä rooliasi enempää,
T. Terapeutti
Äidin rooli on olla maksaja, ei mitään muuta.