Missä firmoissa teillä on ollut niin kauheaa että on vaan pakko ollut irtisanoutua ettei järki mene?

Eräs ravintola rukalla. Omistaja oli mukava mutta työntekijät ilkeitä tiuskijoita, siihen päälle vielä kova kiire niin ei kiitos.

Kiiree ei haittaa koska tykkään että on tekemistä mutta ilkeyttä en siedä.

Helsingin Stocka. En ole sen työkokemuksen jälkeen halunnut käydä siellä edes asiakkaana. 

Vierailija kirjoitti:

Posti paskatyötä paskapalkalla.

Koko päivä ulkona, säässä kuin säässä. Reitillä ei välttämättä pääse edes vessaan tai mihinkään sisätiloihin syömään. Kyki sitten metsässä pylly paljaana, jos siis reitilläsi on edes metsää. Varsinkin naiselle siteen vaihtaminen ulkosalla on elämys, mm-mmh! 

Osuuskauppa Hämeenmaa.

HR on taloon päin kallellaan, aluepäälliköt valikoivat myymäläpäälliköiksi omia suosikkejaan työntekijöiden johtaminen on mitä on, älytön suosikkijärjestelmä. Jos et mielistele, sut lähetetään toiseen myymälään työskentelemään. Kerrassaan jäätävä paikka. Ulospäin kyllä mainostetaan kuinka ihana työnantaja Osuuskauppa Hämeenmaa on. Liikaa tuli koettua ja nähtyä. Onneksi nyt on ollut kiva ja reilu työnantaja jo 3 vuoden ajan ja henkilöstö tasa-arvoista.

TYKS

Vierailija kirjoitti:

TYKS

Mikäs siellä mätti?

ParkkiPate. Ilmapiiri meni tosi huonoksi ja ovi alkoi käydä kuin saluunassa. Se työ on muutenkin viheliäistä ja siinä saa todella usein osakseen sivullisten vihaa ja halveksuntaa, usein myös väkivallan uhkaa tai jopa toteutunutta väkivaltaa. Ei sellaisessa työssä jaksa sitä, että työnantajakin taholta tulee huonoa kohtelua. 

Sillä viikolla kun irtisanouduin, meitä irtisanoutui yhteensä neljä. Muut saivat toisen työpaikan, itse irtisanouduin työttömäksi. On aika kuvaavaa, että aina kun joku onnistui pääsemään muualle töihin, kaikki työkaverit olivat hänen puolestaan vilpittömän iloisia! Todella moni jäi sinne kiristelemään hampaitaan, kun eivät saaneet muuta työtä eikä heillä ollut varaa ottaa karenssia.

Vierailija kirjoitti:

Helsingin Stocka. En ole sen työkokemuksen jälkeen halunnut käydä siellä edes asiakkaana. 

Olin siellä joskus 90-luvun alkupuolella jouluapulaisena lahjapakkaamossa. Meillä oli kokonaisen viikon ajan koulutusta ja harjoittelua, ennen kuin siirryttiin töihin asiakaspalveluun! Oli luentoja asiakaspavelun tärkeydestä ja sitten harjoiteltiin monenmoisten lahjojen pakkaamista, erityisesti pehmonallet ja muut hankalan muotoiset esineet, joihin piti aaltopahvista askaroida ensin laatikko ja sitten vasta laittaa lahjapaperi.

Arvaan, ettei nykyaikana enää panosteta samalla tavalla työntekijöiden perehdytykseen. Tuohon aikaan se oli vielä kunnia-asia ja meillekin korostettiin sitä, että me ollaan lahjapakkaajien aatelia ja opetellaan nämä hommat kunnolla.

Ei missään. Joka paikassa olen pärjännyt ja ollut hyvä työntekijä.

Pihlajalinna

Huono ketju, kun suurimmassa osassa ei ole mitään perusteluja  🙄.

Jack & Jones.

Pieni metallialan yritys Salossa

Hok Elannon Alepat. Kolmessa eri Alepssa olin töissä kun ajattelin, että aluetta vaihtamalla olosuhteet paranisi. Ei auttanut. Jokapäiväisiä vaaratilanteita koskien lähinnä alkoholin myyntiä. Sekavia asiakkaita sai pelätä joka päivä ja vartijat kävi silloin tällöin pyörähtämässä paikalla. Muuten vaan veemäisiä etenkin vanhempia naisia riitti myös paljon. En voinut käsittää siihen duuniin hakiessa minkälaiseksi pahan olon likasangoksi sitä itsensä laittaa myyjän työssä. 7 vuotta sitten irtisanouduin ilman, että oli tietoa seuraavasta duunista ja edelleen välillä mietin, että onneksi ei tarvi mennä Alepaan töihin. Voin vaan kuvitella miten hirveetä on olla jossain ärrälllä yksin töissä.

Kaikki ne firmat joissa työntekijää kytätään kaikin tavoin. sairasta.

Nimeä en tohdi sanoa, mutta keskisuuri IT-firma nettikuplan jälkeisessä syöksykierteessä ja johto oli miehitetty samanlaisilla uunoilla kuin siinä "mä oon teidän CEO"-mainoksessa.

Joka viikko joku hengennostatustilaisuus missä sisältö oli 100% hevonpaskaa.

Nuorena olin päivän kokeilemassa lehden puhelinmyyntiä. Ei tullut kauppoja sinä päivänä, mutta yksikin mies pitkitti puhelua ja halusi keskustella kaikkea muuta ja ehdotteli sopimattomia. Mä olin niin nuori ja en saanut myyntihommaan oikeanlaistaan mitään koulutusta enkä myöskään tietoa mitä mun täytyy hyväksyä asiakkaalta. Tämä mies asiakas ovelasti oli, että katsotaan kohta sitä lehtitilausta, mutta ensin haluaisin/kysyisin/kertoisin ja mä olin vaan, että kohta tehdään kauppoja, kunhan vaan kuuntelen ja juttelen ensin

Who pays the piper calls the tune. 

Mehiläinen

Helsingin kaupunki

Joskus nuorempana olin eräässä puhelinmyyntifirmassa. En kyllä muista enää nimeä laisinkaan. Lieneekö koko ketju lakannut jo. 

No joka tapauksessa kauhea selkään puukotus-meininki. Se, joka ei ollut yhtä aikaa kahvihuoneessa, oli aina kakan jauhamisen kohde. Olin aivan järkyttynyt,koska tuohon asti olin ollut ihan kivoissa työpaikoissa kesätöissä yms. Kesken työsopparikauden ehtoja vielä huononnettiin eli palkka pieneni. 

Vaihdoin sitten toiseen puhelinmyyntiyritykseen. Olin opiskelija, joten muuta nyt pahemmin ollut tarjolla. No vaihtamalla ei todellakaan parane. Myimme yrityksille tuotteita/mainostilaa, jotka koin, että oli pelkkää rahan imemistä eikä oikeasti hyödyttänyt yrittäjää millään tavoin. Oli ihan hirveää yrittää myydä jotain,  johon itsellä ei ollut uskoa. Jaksoin kaksi viikkoa,koska tuntui, että jatkuva ihmisille valehtelu oli kauheaa.