Missä firmoissa teillä on ollut niin kauheaa että on vaan pakko ollut irtisanoutua ettei järki mene?

Oulun yliopisto lehtorina. Kolme vuotta riitti huonolla palkalla. Kateellisia juntteja ja viisastelua. Siirryin yksityiselle ja tienaan kuussa neljää kertaa enemmän kuin yliopistolla. 

Olin verohallinnolla vastaamassa verokorttipuhelimeen muutaman kuukauden. Ei pää kestänyt sitä ihmisten juttuihin vastaamista. Sitten kun sinne soittaa vielä ne jotka ei oikeasti osaa, niin se selittämisen määrä myös alkoi hiertää. Ei enää ikinä mihinkään asiakaspalvelua vastaavaan työhön.

Helsingin kaupungin varhaiskasvatus

Sjmk eli Suomen Jalometallikierrätys. Pomot ei ole mistään perillä, sähläävät koko ajan ja työntekijöillä paha olla. 

Savonlinnan kaupunki

SOL hotellisiivous jyväskylässä! Esihenkilöt tiuskii eikä ole työntekijöiden puolella. Koko kesä kaikki viikonloput piti olla töissä koska ruuhka. 

Manpowerilla oli ihan hirveää, sillä huono palkka, pahansuopaiset esimiehet (joilla oli omat lellikit ja omat inhokit, eikä tuo liittynyt tunnollisuuteen/ahkeruuteen vaan oikea pärstäkerroin ja luonne vaikutti ketä esimiehet arvosivat ja kenestä eivät tykänneet), työtä hirveästi ja työntekijöitä liian vähän, työvälineet vuosikausia huonot. Ja töitä vain lisättiin pienemmälle porukalle ja välillä tuli lisää työntekijöitä määräaikaisina, mutta joskus oli pahimmillaan vain 5 työntekijää. Loppuvuodet meni myös niin, että työterveyshuoltoa huononnettiin. Työntekijät olivat stressaantuneita ja voivat huonosti, mutta saikutus oli näköjään työntekijöiden vika, joten piti huonontaa, ettei saikkua tulisi niin paljoa. Itse en siltikään paljoa saikutellut, vaikka olin välillä henkisesti täysin rikki, hyvä etten itkenyt. Melkein kyllä. En irtisanoutunut, mutta pääsin (vihdoinkin!) jossain vaiheessa parempaan duuniin, jossa nykyään tienaan tonnin parempaa bruttoa ja alusta alkaen palkkaa ollaan välillä korotettu, työvälineet hyviä, ihmiset pääosin mukavia jne. Myös työtä vähemmän selkeästi, on inhimillistä. Olin oikeasti ihan pessimistinen työelämän suhteen ollessani Manpowerilla. Se kuitenkin oli hyvää, että opin paljon itsekuria, paineensietoa älyttömästi, huonon henkisen olotilan sivuuttamista ja itsensä pakottamista työhön kovissa oloissa. Olen tietyllä tapaa karskimpi ihminen nykyään. Sinänsä ok, mutta se epäinhimillinen pitkittynyt kokemus oli silti todella paha asia. :(

VR on surullinen ja vanhanaikainen yritys, jossa näköjään voi olla pomona 90-luvun taidoilla varustettu epäasiallinen henkilö. Odotan milloin sieltä paha olo purskahtaa lehtien sivuille. Lähdin  pois, kun oksetti jo töihin mennessä. 

Stockmann.

Sarastia

Suomen Valtio Oy Ab

Esperi Paatela

Joka ikisessä työpaikassa on vähintään yksi ilmapiirin pilaaja eli diagnosoimaton mielenterveysongelmainen. Joskus esimies joskus työkaveri. Vaihtelevasti niitä jaksaa kuunnella ja sietää. Uskovaiset on kaikkein sairaimpia ja raskaimpia. Mitä enemmän sitä raskaampaa.

Nordea. Eikä edes ollut mikään peräkylän konttori vaan isoja asiakaspalveluyksikköjä. Toisaalta, turhan pitkään meni itselläkin tajuta, että sitä hommaa ei tehty asiakkaille vaan osakkeenomistajille. 

Eräs isohko päiväkoti. Muutoin viihdyn päiväkotityössä, mutta tuolta lähdin koska henkilökemiat eivät työparin kanssa kertakaikkiaan kohdanneet. Lasten tuen tarpeita ei myöskään tarpeeksi huomioitu, eikä parannuksia tehty koska täällä on aina tehty näin. Johtaja ei kuunnellut alaisia eivätkä työntekijät toisiaan. 

raikkonen oy tiilitehdas

Yksi Suomen nimekkäimmistä kulttuurialan työpaikoista oli niin toksinen, etten aluksi uskonut silmiäni ja korviani. Siellä jopa puhuttiin todella halveksivasti edellisenä päivänä täysin yllättäen menehtyneestä vakituisesta työntekijästä joka oli ollut talossa vuosikymmeniä.

Onneksi sain nauraa palkkapäivinä ja työsuhde oli määräaikainen, joten en eronnut. 

Joku pieni puhelinmyyntifirma se oli. Palkanmaksu oli todella koukeroinen ja hämärä prosessi, vaikea laskeskella oliko oikein edes se vähä mitä sieltä sai. Vaihtuvuus oli reipasta, jossain kohti olin 4kk töissä olleena kaikkein kokenein porukasta. On se homma kyllä ihan tosissaan sellaista tragikoomista touhua.

Vierailija kirjoitti:

Yksi Suomen nimekkäimmistä kulttuurialan työpaikoista oli niin toksinen, etten aluksi uskonut silmiäni ja korviani. Siellä jopa puhuttiin todella halveksivasti edellisenä päivänä täysin yllättäen menehtyneestä vakituisesta työntekijästä joka oli ollut talossa vuosikymmeniä.

Onneksi sain nauraa palkkapäivinä ja työsuhde oli määräaikainen, joten en eronnut. 

Kulttuurialalta löytyy runsaasti `persoonallisuuksia`, jotka saavat huseerata ja kylvää tuhoa jopa oman organisaation edun vastaisesti kenenkään puuttumatta.

Yhdes firmas olin 3 tuntia töis.  Oli vaan vittumainen työnjohtaja siellä