Suru avioerosta on jäänyt päälle, ja tunnen tehneeni virheen. Miten tätä työstää?

Vaikka ero olisikin ollut "virhe" (en sano että olisi ollut), et saa takaisin sitä ydinperhettä. Eli yritä ottaa nykytilanteesta kaikki se hyvä irti, mikä on otettavissa. Ydinperhe saattaa tuntua auvoiselta, mutta mikään ei takaa sitä. Ja voi sitä eroperheessäkin olla onnea ihan samalla tavoin.

Hysteriaa, osta satisfyer ja runkkaa ajatuksesi kirkkaiksi. 

Minulle ehkä kipeintä on lasten arjen ja kokemusten menettäminen: sitä ei korvaa "oman ajan saaminen" kun ovat poissa. Jakavat ihania tärkeitä asioita ja hetkiä isällä uudessa perheessä. Mietin, että ovat kenties aikanaan mummo ja pappa omien lasteni lapsille.

Kunpa olisimme olleet sitä yhdessä.

MÄ en nyt oikein tajua. Miksi sen uuden pitäisi korvata lasten isä? Tuntua samalta ja jakaa samoja asioita?

Se ei tietenkää nvoi korvata lasten isää eikä pidäkään, lapsillahan edelleen on isä. Eikä sen pidä tuntua samalta, koska ethän oikeasti tykännyt siitä iltä se edelliselläkään kerralla tuntui. ja miksi tehdä samoja asioita, onhan sunkin elämä muuttunut joten miksi ette tekisi ihan uusia asioita?

Ei uuden suhteen pidä olla vanhan toisto. Se vanhahan päättyi eroon. Se ei oikeasti ollut hyvä, vaikka muistot nyt kultaa. Uusi on uusi ja eri ihmiset on jokainen omansa laisia.

Suru vai katkeruus exän uudesta onnesta? Kunhan tunnistat tosiasiat niin pääset helpommin eteenpäin. Keskusteluapu voisi auttaa?

Varmaan heidän luoman onnellisen perhe-elämän myötä ymmärrys siitä, mitä olen menettänyt ja käsitellessäni menneisyyttä, eroa ja itseä myös välittäminen aidosti exästä. Ap

Miten asiaa työstää?

Jostakin syystähän ero on tullut, tuskinpa kukaan onnellisesta liitosta lähtee. Joten jospa nyt aika on kultaamassa muistoja.

Entä jos olin itse tuolloin liian keskenkasvuinen tai masuntunut tms enkä nähnyt, että ero ei olisi ollut paras ratkaisu? Nyt jos näen, enkä voi asiaa enää korjata? Näitä pohdin.

Up

Se olisi ikävää, jos uusi tuntuisi samalta, koska päädyitte eroon. 

Kuinka kauan erosta on ja olitko itse erossa aloitteen tekijä? Kävittekö terapiassa? Oletko käynyt eroryhmässä? Jos et ole ollut terapiassa tai eroryhmässä, niin nämä ajatukset ovat merkki siitä, että pitäisi mennä. Ero pitää käsitellä, muuten siitä ei pääse eteenpäin. 

Tekstistäsi välittyy syyllisyyden tunne. Voi olla, että eron syynä oli kypsymättömyys ja osaamattomuus käsitellä omia tunteita ja olla parisuhteessa. Yhtä hyvin voi olla niin, ettette oikeasti sopineet millään lailla yhteen exänne kanssa, mistä seurasi ero.  Niitä ajatuksia pitäisi käydä läpi, ettet toistaisi samaa tulevaisuudessa jossain uudessa suhteessa. Vai onko ajatuksesi, että haluatkin elää yksin ja oppia nauttimaan siitä. 

Lapsilla ilmeisesti menee hyvin, se on tärkeää, mutta et pysty nauttimaan siitä? Kaikkien lapset kasvavat aikuisiksi, lähtevät omille teilleen, saavat ehkä omia lapsia aikanaan, mutta eivät välttämättä. Teillä on ilmeisesti hyvät välit exän kanssa, se on lapsille hieno asia myös tulevaisuudessa aikuisina.

Oman elämän suunta on sinulta kadoksissa, kun katselet peruutuspeiliin syyllisyydentuntoisena. Kun käsittelet asiaa, niin saat käytyä läpi surun ja pettymyksen tunteet ja pääset eteenpäin.

Aika kuultaa muistot? 

 

muistele mitä tapahtui? 

miksi miehestäsi tuli entinen? 

onko sinulla kuitenkin aikaa viettää lastesi kanssa? 

 

mene eteenpäin Aloita uusi elämä jätä mennyt jo taakse, se ei tule takaisin 

tsemppiä 🍀

Arvokkaita vastauksia<3

Mikä neuvoksi?

Sinäkö eroa halusit?

"Elämän tärkeimmissä risteyksissä ei ole tienviittoja" joku sanoi, eli ei voi tietää mitä on edessä, kun tekee jonkun ratkaisun. Ne ratkaisut pitää tehdä sen mukaan mitä tietää siinä hetkessä. 

Kirjoita ylös kaikkia niitä ikäviä ja negatiivisia asioita mitä teidän suhteessa oli ja mitkä johti eroon. Mieti jokaisen asian kohdalla myös, että nyt sitä ei enää tarvitse kokea. Esim itse olin niin helpottunut kun pääsin eroon anopistani. Ja siitä, ettei enää tarvitse miettiä pettääkö mies vai ei. Ei tarvinnut enää siivota miehen jälkiä. Ei jännittää hänen pelottavaa ajotyyliään hänen kyydissään. Kaipasin häntä tottakai myös, mutta helpottavaa oli kun mietti noita minkä loppumisesta oli pelkästään onnellinen.

Jokaisessa kun on hyviä ja huonoja puolia ja nyt aika laittaa sinut miettimään kaikkia niitä parhaita puolia. Joku syy sinulla kuitenkin oli erota. Mieti niitä hetkiä.

Uskoit sitten palstan "Jätä se sika!" kommentteja? :P

Aika kultaa muistot, elinhaikailet jonkin perään joka ei ollut kuitenkaan totta. Itse erehdyin vastaavassa tilanteessa menemään miehen kanssa yhteen reilun vuoden jälkeen. Tajusin hyvin nopeasti, että eihän se meidän yhdessäolo ollut mukavaa. Se oli väkisin väännetty muka onnellisuutta. Mikään ei ollut muuttunut, mies ei ollut muuttunut. Samat hänen ilkeytensä puskivat hänen suustaan ulos. Hän ei auttanut minua missään, mutta minun olisi pitänyt auttaa häntä kaikessa. Yritti saada minut luopumaan työstänikin, että olisin siten palkatta hänen apunaan. Kävi myös pettämässä kostoksi kun olin töissä. Irvishampain kestin vajaa 2 vuotta lähinnä siksi, että en kehdannut myöntää, että virhe oli. Nyt kaikki on siis lopultakin ohi. Vaikeaahan tämä on, kun tottui toiseen, mutta erolle on aina syy. 

Naisen perusolotila on tyytymättömyys. Sitten kun ensin voimaantumiskiimaisena se omien lasten isä on saatu potkittua ulos suhteesta, niin alkaa märinä kun elämä ei muuttunutkaan autuaaksi ja unelmien prinssi ei tullutkaan noutamaan.