Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan muu vähentänyt tavaraa ja sitten katunut?
26.01.2024 |
Yhdessä vaiheessa sitä tavaraa vain oli niin paljon, että tuskastuin sen määrään. Vähensin sitten määrätietoisesti ja ensin tuntuikin helpottavalta kun oli helpompi elää vähemmän tavaran kanssa.
Nyt kuitenkin ruvennut vähän kaduttamaan joistakin tavaroista eroon hankkiutuminen.
Kohtalotovereita?
Kommentit (64)
Multa on viety väkisin paljon tavaraa. On jopa ajettu pois, sairaalaan asti viimeksi ! Siellä jouduin olemaan turhaan monta päivää lukittuna huoneeseen jonkun vanhan akan kans........ruokakin oli siedettävää. Siellä kävi väkeä usein. Rauhaa ei ollut paljoa. En ole mikään himo siivooja, mutten mikään himo hamstraajakaan. Mitä se nyt muille kuuluu, miten sottaista/siivotonta yms toisen asunnossa on ? Kunhan se kelpaa asukkaalle JA siivoojalle , kyllä se pitää kelvata muillekin !!!!!!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitoin kamaa kiertoon, lahjoitin hyväntekeväisyyteen. Lähinnä kaduttaa että en myynyt osaa tavaroista, olisin voinut saada hyvät rahat, mutta en vain jaksanut Tori-rumbaa.
En edes muista mitä olen laittanut pois. Jos poistot kaduttaa, niin karsimista on tehty jollain väärällä metodilla.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut siis oikeasti menivät mukaan tuohon konmari-aivopesukulttiin?
Luulin että se oli vain taas yksi iltaroskalehtien höpöhöpöjutuista.
Konmarin avulla vältytään tilanteilta, joissa aletaan kaipaamaan jotain hävitettyä tavaraa. Menen takuuseen siitä, että ihmiset poistavat vääriä tavaroita silloin, kun eivät käytä konmaria vaan jotain summittaista raivolla tehtyä "haluan kaapit tyhjiksi" -metodia.
Joskus kymmenen vuotta sitten karsin kunnolla enkä jäänyt kaipaamaan mitään. Päin vastoin kadun sitä, että pitkään säilöin epämieluisia ja minulle turhia tavaroita siksi, että niiden lahjoittajalla tulisi paha mieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen todella työntänyt Fidan boksiin designer-tavaraa joka yhä olisi mahtunut päälle. Kai silloin ajattelin että on pakko luopua. Kadun tosi paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut siis oikeasti menivät mukaan tuohon konmari-aivopesukulttiin?
Luulin että se oli vain taas yksi iltaroskalehtien höpöhöpöjutuista.
Konmarin avulla vältytään tilanteilta, joissa aletaan kaipaamaan jotain hävitettyä tavaraa. Menen takuuseen siitä, että ihmiset poistavat vääriä tavaroita silloin, kun eivät käytä konmaria vaan jotain summittaista raivolla tehtyä "haluan kaapit tyhjiksi" -metodia.
Juu juu, usko sinä tyttö vaan siihen metodiisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut siis oikeasti menivät mukaan tuohon konmari-aivopesukulttiin?
Luulin että se oli vain taas yksi iltaroskalehtien höpöhöpöjutuista.
Konmarin avulla vältytään tilanteilta, joissa aletaan kaipaamaan jotain hävitettyä tavaraa. Menen takuuseen siitä, että ihmiset poistavat vääriä tavaroita silloin, kun eivät käytä konmaria vaan jotain summittaista raivolla tehtyä "haluan kaapit tyhjiksi" -metodia.
Juu juu, usko sinä tyttö vaan siihen metodiisi.
Niin uskonkin ja muidenkin kannattaisi uskoa. En edes muista mitä olen laittanut pois, koska en hävittänyt raivausvimmassa mitään tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
En ole katunut, ehkä yhden välikausitakin laitoin turhan aikaisin kiertoon. Olen systemaattisesti vähentänyt tavaramäärää jo 12 vuotta. Maalaisromanttisen sisustuksen ollessa muotia kaikkea piti koristella ja PALJON. Nyt kun näen silloisesta kodista ottamiani kuvia vähän kauhistelen sitä tavaran määrää.
Olen facessa yhdessä sisustusryhmässä mukana, kyseessä on yhden suht tunnetun brändin fanitus-ja kirppariryhmä. Joillakin ryhmän jäsenillä koti on yltiöpäisesti kuorrutettu sen brändin tavaroilla, kodit näyttävät kyseisen brändin myymälöiltä! Kauniita koteja toki, mutta itseäni ahdistaa se tavaramäärä. Seuraan ryhmää lähinnä kirppismielessä ja pidän toki ajatukseni itselläni hyvän nettietiketin mukaisesti.
Pari vuotta sitten nuorten lentäessä pesästä muutimme puolet pienempiin neliöihin. Karsin tavaraa joka päivä 4 kk ennen muuttoa ja vielä muuttamisen jälkeenkin. Nykyisessä kodissa on paikka kaikelle, mutta
Mietittekö koskaan, miten paljon teillä olisi rahaa nyt säästössä, jos se ei olisi mennyt sisustustavaroihin, joilla ei sitten lopulta ollut kovin paljon merkitystä?
Itse en ole koskaan ollut sisustaja, mutta jossain vaiheessa hurahdin pahasti yhteen harrastukseen ja siihen liityvää materiaalia pyörii vieläkin nurkissa. Nämä käyttämättä jääneet harmittaa, iso työ niitä myydä. Ja kieltämättä silmissä vilisee ne satalappuset, joita niissä on kiinni, mutta myydessä ovat lähes arvonsa menettäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Panin 12 v sitten Sonia Rykielin talvipusakan Uffin laatikkoon. Koska se oli mielestäni mennyt muodista.
Joo olin vuosia säästänyt kaikkea lapsuuden keräilytavaraa ja sitten yhtäkkiä yhdessä muutossa heivasin ne kierrätykseen. Osa olisi nyt arvokkaita ja osa olisi kivoja juttuja omalle lapselle...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään akat sisustaa temuroinalla.
En kadu pätkääkään että heitin lahjaksi saamani Unikko-vaatteet ym Marimekkoshitin käyttämättömänä roskiin. Eipä joku 👧wt-muija saa niitå Uffissa kaapattua itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, kaikille ei Väinämöisen hauenleukakanteleita ole tarjolla.
Todellakin olen katunut. Olen antanut ihan liikaa hyviä huonekaluja, vaatteita ja tavaroita muille. Vuosia myöhemmin olen katunut, että olen niin paljon pois antanut. Varsinkin, kun siitä ei juuri mikään edes muuttunut, vaikka niin teki. Se, että kokee, että on enempi ilmaa hengittää, on aika lohtu.
Vierailija kirjoitti:
Todellakin olen katunut. Olen antanut ihan liikaa hyviä huonekaluja, vaatteita ja tavaroita muille. Vuosia myöhemmin olen katunut, että olen niin paljon pois antanut. Varsinkin, kun siitä ei juuri mikään edes muuttunut, vaikka niin teki. Se, että kokee, että on enempi ilmaa hengittää, on aika lohtu.
Se, että kokee, että on enempi ilmaa hengittää, on aika lohtu.
Siis, on aika laiha lohtu!
Saman tunteen saa ikkunan tai oven avaamalla ja päästämällä raikasta ilmaa sisälle, jos tavarat ympärillä alkavat ahdistaa. Ainakin se kannattaa ensin tehdä ja vasta sitten tehdä inventaario siitä, mistä luopuu vai luopuuko sittenkään mistään. Hapettuneilla aivoilla ajattelee selkeämmin.
Ainoa asia, jota olen katunut oli sellainen laadukas mehustin. Ei ollut käyttöä pariin vuoteen joten annoin tutuille.
Jonkin ajan kuluttua kysyin, että onko tullut mehusteltua ja kertoivat sen menneen rikki kolmannella kerralla.
Eli olivat jättäneet kaikki rämmäleet kuivumaan eivätkä olleet putsanneet osia.
Harmitti jälkikäteen, sillä tuota olisin itse halunnut käyttää vielä myöhemmin.
Mitään muuta en ole katunut, vaikka olen karsinut tavarat ihan minimiin. Jotain astioita ja valokuvia on, joista en ole raaskinut luopua.
Vieläkin harmittaa vuosia sitten yhdet hyvin alihintaan kirpparilla myymäni itse neulotut kauniit polvipituiset villasukat. Miksi hitossa menin ylipäätään myymään ne, ja vielä niin halvalla?
Muutama muukin roina ja lapsuus/teiniaikojen muisto harmittaa, mutta onneksi olen säilyttänyt kaikki tärkeimmät asiat.
Totta tuo että voi tulla katumus, jos meni kaikki. Tai liikaa.
Tavaroiden hävittäminen aloitetaan arvottomasta roskasta, ei muistoesineistä ja valokuvista. Vanhat lenkkikengät on säästetty koska niitä voi käyttää kasvimaalla, mutta eipä ole käytetty. Kasa lehtiä on säästetty koska niitä voi mökillä lukea, mutta eipä ole luettu. Satoja pakasterasioita ei kukaan tarvitse jne.