Onko kukaan muu vähentänyt tavaraa ja sitten katunut?

En kadu. Tavaraan on turha kiintyä.

Minä siivosin kerran oikein kunnolla ja heitin järkyttävän paljon roinaa roskiin. Vanhojen valokuvien polttaminen oli erittäin voimaannuttavan tuntuista. Ei niitä kukaan koskaan kaipaa ja mennyt on minullekin mennyttä. Muutaman valokuvan entisistä kissoistani säästin. Loput lähti savuna ilmaan: vanhat luokkakuvat, luokkaretkikuvat, hääkuvat, jotkt epämääräiset hautajaiskuvat, serkunkumminkaiman kyläilykuvat jne jne jne En ole yhtään katunut.

Joo, muutamaa juttua olen jälkeenpäin kaivannut. Osittain kummallista, koska en siis todellakaan silloin niitä tarvinnut, mutta tilanteiden muututtua tuli sitten mieleen. Ja yhtä kultakorua, ei olisi pitänyt myydä romuksi vaan korjauttaa. 

Vertaistuki eheyttää! On helpottavaa kuulla, ettei ole ainoa joka on surrut ja katunut syvästi näitä asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Joo oon katunut. Vein kirpparille Ralph Laurenin nahkalaukun hyviä parfyymejä, villavaatteita, tuossa nyt osa. Olin maniassa

Luin aluksi että olin mafiassa 🤣

En ole katunut. Aikansa kutakin. Olen säästänyt vanhimmat 120 vuoden takaa olevat suvun tavarat, uudemmilla nyt ole niin väliä

En ole katunut. Harkitsen tarkkaan jokaisen tavaran kohdalla. Pakkokin on ollut, koska tilaa riittää yksinkertaisesti ole. 

Jotkut siis oikeasti menivät mukaan tuohon konmari-aivopesukulttiin?

Luulin että se oli vain taas yksi iltaroskalehtien höpöhöpöjutuista.

Minä karsin ystäväni rankalla kädellä.

Ei ole ollut ikävä niitä myrkyllisiä tunnevampyyreita ja lokkeja.

Kyllä kaduttaa. Todella paljon.

..ja just katunut syvästi, päivittäin mielessä.

Haluaisin vähentää vielä lisääkin ja päästä kaikesta turhasta eroon.

Mulla on aina ollut tapana säilyttää varastossa vaatteita joita en käytä. Jostain syystä aloin aikoinaan tehdä niin, ennemmin kuin heitin pois.

Voi kuinka monta kertaa olen uudistanut vaatekaapin kun olen vuosien jälkeen käynyt penkomassa jotain säkkiä! Yhtäkkiä joku vaate sopiikin ja näyttää tosi kivalta, vaikka joskus sitä ei käyttänyt koskaan tai käytti niin paljon että kyllästyi täysin.

Olen ollut näistä löydöistä niin iloinen että yhä harvemmin vien enää mitään vaatetta kierrätykseen. Oikeastaan kaikki mitä olen vienyt ja mitä muistan, kaduttavat nyt.

Eihän se tavarasta eroon pääseminen oikeasti auta itsessään mitään ellei samalla muuta elämässään muutakin, eli hommaa tilalle aineettomampaa tekemistä ja muuta arvoja siihen suuntaan että pienellä määrällä tavaraa eläminen on hyve itsessään. Luulis et silloin katumista on vähemmän? Mut jos vaan heittää kamaa pois eikä mikään muu muutu niin ei kai se ihme jos parin vuoden päästä viimeistään alkaa kaduttamaan.

Itse en ole tähän lähtenyt ollenkaan mukaan mutta näin se jotenkin hahmotin..

Muutamia hyviä vaatekaavoja kun meinasin etten enää ompele, en löydä enää samanlaisia.

Todellakin olen katunut! Elämä ei mennytkään, kuten suunnittelin sen menevän ilman niitä tavaroita. Luulin, että vapaudun ylimääräisestä painolastista ja pääsen lähtemään ulkomaille kevyesti, kun luovun tavaroistani. Ja katin kontit! Samassa paikassa olen yhä jumissa monista eri syistä.

Joitain virhearviointeja tein kyllä tavaraa karsiessani, mutta minusta se kuuluu asiaan. Olisi outoa, jos en edes vähän katuisi yhtäkään sadoista esineistä, joista luovuin. Kokonaisuutena olen tyytyväinen siihen, että sain suuren määrän tarpeetonta tavaraa pois. 

Vierailija kirjoitti:

Minä karsin ystäväni rankalla kädellä.

Ei ole ollut ikävä niitä myrkyllisiä tunnevampyyreita ja lokkeja.

Niin. Sinä itse vaikutatkin ihan erilaiselta.

Jonkun verran. Muutin pienempään asuntoon ja oli pakko karsia tavaraa, osa oli ihan järkevää karsintaa, en tarvitse tolkutonta määrää vaatteita, varsinkaan vanhoja kulahtaneita paitoja tai housuja jotka ei oikein istu. Mutta nyt kyllä mietin että jotain tavaroita olisi sittenkin voinut säilyttää.

Vierailija kirjoitti:

Olen katunut ja juuri viimeksi viikko sitten olisin tarvinnut paria vaatetta, joista luovuin tarpeettomina. Piti ostaa tilalle uudet samanlaiset.

Tämä. Ei siis ärsyttävämpää luopumista olekaan kuin se, että joutuukin hankkimaan vastaavan tilalle.

Tai kun ei mitään parempaa koskaan tullutkaan eteen, vaikka luopui jostain vähemmän kivasta, kuten jostain vaatteesta luullen, että saa paremman tilalle ihan kohta. Mutta mitään ei löytynytkään.