Onko kukaan muu vähentänyt tavaraa ja sitten katunut?
Yhdessä vaiheessa sitä tavaraa vain oli niin paljon, että tuskastuin sen määrään. Vähensin sitten määrätietoisesti ja ensin tuntuikin helpottavalta kun oli helpompi elää vähemmän tavaran kanssa.
Nyt kuitenkin ruvennut vähän kaduttamaan joistakin tavaroista eroon hankkiutuminen.
Kohtalotovereita?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset luopuvat tavaroista jotka on saatu lahjaksi, perinnöksi tai joilla on tunnearvoa? Mikä päähänpisto pitää saada että tulee tarve hävittää sellaista tavaraa?
Lahjaksi tai perinnöksi saadut esineet ovat usein sellaisia, ettei niitä itse ostaisi kotiinsa tai haluaisi katsella nurkissaan. Ainoa arvo niillä on se ihminen, jolta tavara on saatu, ja ihmiseen liittyvät lämpimät tunteet. Sitten kun siivousinto, pms:n pesänrakennusvietti tai muutto pienempään on edessä, niin juuri noiden tavaroiden kohdalla tehdään puntarointia, että säilyttääkö kaapissa vai heittääkö pois.
Aikoinani myin paljon Huutonetissä. Silloin ei luopuminen haitannut ollenkaan, kun sain tuotteista rahaa. Nykyään ei tavara kierrä, joten heitän aika paljon pois.
Mietin, että kaikista tavaroista, joista olen luopunut, korkeintaan 3 tavaraa olen katunut. Esim.luovuin 1800-luvulta olevasta englannin sanakirjasta, jossa oli asioita selitetty hyvin vanhanaikaisesti ja rasistisesti, joka nykyisin ei olisi mahdollista.
Huomaan, että minulla on ollut hyvin kuluttavat ostotavat. Ensinnäkin olen ostanut paljon vaatteita ulkomailta, koska on edullisesti saanut ja ei ole pelkoa, että vastaan tulee samanlaiset vaatteet. Sitten käyn paljon urheilutapahtumissa, joista ostan alennuksella urheiluvaatteita, vaikka kaappi on täynnä urheiluvaatteita. Se taas johtaa siihen, että ne vanhemmat jää käyttämättä, ja jossain vaiheessa eivät enää sovi päälle tai ovat jotenkin vanhanaikaiset. Lauantaina menen taas urheilutapahtumaan, ja olen päättänyt, että jos ostan uuden vaatteen, jokin vanhoista lähtee sitten pois.
Ainut asia, jota todella kadun on kissasta luopuminen! Se taas johtuu äitini painostamisesta. Onneksi löysin sille hyvän kodin ja kävin pari kertaa kissaa moikkaamassa. Jos en olisi luopunut kissasta, olisi mennyt välit poikki äitini kanssa. Sitä en halunnut, koska äitini ei elänyt tuon tapahtuman jälkeen enää montaa vuotta.
Vierailija kirjoitti:
En kadu pätkääkään että heitin lahjaksi saamani Unikko-vaatteet ym Marimekkoshitin käyttämättömänä roskiin. Eipä joku 👧wt-muija saa niitå Uffissa kaapattua itselleen.
Kuka ne sieltä roskista uffiin vei?
Miksi ihmiset luopuvat tavaroista jotka on saatu lahjaksi, perinnöksi tai joilla on tunnearvoa? Mikä päähänpisto pitää saada että tulee tarve hävittää sellaista tavaraa?