Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan muu vähentänyt tavaraa ja sitten katunut?
26.01.2024 |
Yhdessä vaiheessa sitä tavaraa vain oli niin paljon, että tuskastuin sen määrään. Vähensin sitten määrätietoisesti ja ensin tuntuikin helpottavalta kun oli helpompi elää vähemmän tavaran kanssa.
Nyt kuitenkin ruvennut vähän kaduttamaan joistakin tavaroista eroon hankkiutuminen.
Kohtalotovereita?
Kommentit (41)
Jep! Miksei tästä puhuta? Itseäni kaduttaa tosi moni juttu josta olen luopunut, on myöhemmin selvinnyt että luopuminen oli virhe. Vielä on kaikkea pa s kaa nurkat täynnä mutta tosiaan nyt muodissa oleva ultraminimalismi ei todellakaan ole minua varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Päinvastoin. Ihmetellyt miksi ylipäätään on niin paljon rahaa elämän aikana tavaroihin laittanut. Ne olisi voinut käyttää fiksummin.
Joitakin olen katunut ja joitakin en.
En minä nyt kaikkien pois laitettujen kamppeiden perään haikaile, mutta myönnän kyllä että sellaisiakin on. Esim yksi äitini vanha kynttilänjalka-setti. Hitosti harmittaa että annoin pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa on kaduttanut ja palaa vuosien jälkeen edelleen mieleen, kuten pari isoäidiltäni peritynyttä juttua ja tärkeä lapsuuden pehmolelu. Suurin osa poistetusta tavarasta on ollut tyyliä vanhat kännykät, epäsopivat vaatteet ja kengät, epäkiinnostavat kirjat tai tusinatavara, sellaiset ei koskaan kaduta.
Pääsääntöisesti en ole katunut tavaroitten pois laittamista. Enemmän on kaduttanut joittenkin tavaroitten hankkiminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ostetuista jutuista eroon hankkiutuminen ei ole kaduttanut. Perintönä saadut ja lahjaksi saadut jutut joskus koska niihin liittyi tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Pääsääntöisesti en ole katunut tavaroitten pois laittamista. Enemmän on kaduttanut joittenkin tavaroitten hankkiminen.
Itse en koskaan ole joutunut katumaan, usein kyllä ihmetellyt että mitähän tuollakin teen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen katunut. Oli ihan kuranttia vaatetta, kulta esinettä, hopea korua, viihdelaitteita joita olen myynyt. Tietenkin tappiolla tullut myytyä hankinta hintoihin nähden, joten siltäkin kannalta harmittaa. Monia loistavia esineitä ollut ja hyviä vaatteita. Liekkö joku mania tosiaan ollut.
Olen katunut ja juuri viimeksi viikko sitten olisin tarvinnut paria vaatetta, joista luovuin tarpeettomina. Piti ostaa tilalle uudet samanlaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole. Ostan harkiten ja käytän kamani loppuun.
Mikä jää tarpeettomaksi, laitan kiertoon. Olen käynyt kirppareilla vuosikymmeniä, ostanut ja myynyt.
Harvassa on ne myynnit joita kadun.
Olen karsiessa tiennyt, mitä vaatteita ja esineitä oikeasti käytän ennemmin tai myöhemmin, joten ylimääräiset on ollut helppo karsia. Näen tavaran vain tavarana, mutta ne muutamat tunnearvoltaan tärkeät asiat olen pitänyt erillään ja säästänyt, joten ei ole mikään jäänyt kaduttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole katunut, ehkä yhden välikausitakin laitoin turhan aikaisin kiertoon. Olen systemaattisesti vähentänyt tavaramäärää jo 12 vuotta. Maalaisromanttisen sisustuksen ollessa muotia kaikkea piti koristella ja PALJON. Nyt kun näen silloisesta kodista ottamiani kuvia vähän kauhistelen sitä tavaran määrää.
Olen facessa yhdessä sisustusryhmässä mukana, kyseessä on yhden suht tunnetun brändin fanitus-ja kirppariryhmä. Joillakin ryhmän jäsenillä koti on yltiöpäisesti kuorrutettu sen brändin tavaroilla, kodit näyttävät kyseisen brändin myymälöiltä! Kauniita koteja toki, mutta itseäni ahdistaa se tavaramäärä. Seuraan ryhmää lähinnä kirppismielessä ja pidän toki ajatukseni itselläni hyvän nettietiketin mukaisesti.
Pari vuotta sitten nuorten lentäessä pesästä muutimme puolet pienempiin neliöihin. Karsin tavaraa joka päivä 4 kk ennen muuttoa ja vielä muuttamisen jälkeenkin. Nykyisessä kodissa on paikka kaikelle, mutta jos jotain uutta tulee, jotain pitää myös lähteä. Siivous on helppoa ja koti pysyy järjestyksessä. Tämä on minun tyylini, mutta mikä sopii yhdelle ei sovi kaikille.
Kaduttaa moni tavara ja pitkään. Erityisesti sellaiset, joihin liittyy tunnetta. Monesti vasta luopuessa olen tajunnut esineen suuren tunnearvon ja merkityksen. Kyllä kaduttaa ja ärsyttää. Ärsyttää myös, kun aina sanotaan, että pois antamisesta tulee muka aina vain hyvä olo. Ei tule, vaan hirveä ja pitkäkestoinen katumus ja syyllisyys ja harmitus. Nytkin just harmittaa pari juttua. Kaikkein eniten harmittaa lapseeni liittyvät jutut, jotka olen antanut tai heittänyt pois.
Kyllä. Joskus meni pari kirjaa ja muuta pientä. Mutta irrottaudun ajatuksesta ja ehkä tulee uudet.
Vierailija kirjoitti:
En ole katunut, ehkä yhden välikausitakin laitoin turhan aikaisin kiertoon. Olen systemaattisesti vähentänyt tavaramäärää jo 12 vuotta. ---
Pari vuotta sitten nuorten lentäessä pesästä muutimme puolet pienempiin neliöihin. Karsin tavaraa joka päivä 4 kk ennen muuttoa ja vielä muuttamisen jälkeenkin.
No on sulla paljon ollut, jos 12 vuotta olet karsinut ja vieläpä 4 kuukautta päivittäin.
En ole katunut! Aikuisikäni ehkä suurin oivallus ollut, että tavaran omistaminen ei olekaan mikään juttu. Toki on tavaroita, joita oikeasti tarvitsen tai muutama sellainen, jolla tunnearvoa. Vaikka olen kyllä poistanut sellaisiakin, joilla on tunnearvoa.
On jännä miten ostamisesta on tullut vähän kuin välttämätön kotityö, joskus on hankittava joku tarvike, se on vähän kuin vessanpesuun verrattava tehtävä. Shoppailu ei anna enää mitään iloa! Vaikea kuvitella, että joskus olen lähtenyt kaupungille "shoppailemaan". Tai ulkomailla piti aina kiertää jossain rättikaupoissa. Huh!
Olen katunut , syvästi ja monesti . Kannatta miettiä useampaan kertaan ennekuin luopuu.
Joo oon katunut. Vein kirpparille Ralph Laurenin nahkalaukun hyviä parfyymejä, villavaatteita, tuossa nyt osa. Olin maniassa