Lue keskustelun säännöt.
Elämä meni aivan päin helvettiä. Pääsispä kelaan taaksepäin ja tekemään fiksuja valintoja.
26.01.2024 |
Teininä olin tyhmä ja halusin vain rellestää kavereiden kanssa. Nykyään olen alkoholisoitunut, masentunut, velkaa paljon, luottotiedoton, en omista mitään ja asun pienessä yksiössä, jota en ole jaksanut edes sisustaa. Mikään ei enää kiinnosta ja minusta tullut välinpitämätön. Olen lihonut todella paljon ja tupakoin. En laittaudu, en halua nähdä ihmisiä.
Olen vanhempieni kaltainen, hekin alkoholisteja. Nuoruus oli täynnä seksuaalista hyväksikäyttöä, väkivaltaisia kumppaneita ja vaikka mitä oli.
Nyt kolmekymppisenä katson elämääni, jossa ei ole tolkkua eikä toivoa ole koska en välitä enää. Seuraava konkreettisen haave olisi vain kuolla. Siihen asti nautin ruoasta ja teen mitä huvittaa, mitään korjaustöitä en jaksa enää suorittaa. Joskus yritin monenlaista mutta enää en saa itsestä mitään otetta.
Kommentit (64)
Yhteiskunnan etu ei ole aina yksilön etu. Pitää löytää tasapaino. Ja muistaa, että meillä on luolamiesten kehot. Alkoholi ja lihavuus/laiskuus on niille täysin lamaannuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 25, kun lääkärini ehdotti, että hän kirjoittaa paperit uudelleen koulutusta varten kelalle. Hänellä oli ammattikin mielessä - lääkäri. En halunnut lasten takia niin kauas opiskelemaan. Nyt yli kuuskymppisenä kaduttaa niin pirusti. Olisin ehtinyt nyt olla jo 30 vuotta lääkärinä.
Kolmekymppinen on vielä nuori, jos haluat muuttaa suuntaa, aikaa on runsaasti.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi kukaan ei ymmärrä kun sanon etten vain jaksa enää. Sitten tulee syyllistäviä kommentteja, että itse valinnat teet jne. Kyllä se on totta mutta sitä helvetin stigmaa ei ole enää välittää ja se on se suurin ongelma. Haluaisi vain pois täältä. Syödä kunnolla kaikkea, lihoa vaikka kaksisataa kiloa ja sitten vain menehtyä. Kun ei vaan saa sitä yhteyttä itseensä enää.
Ap
Ulkona on kaunis ilma. Aloita vaikka nauttimalla tänään auringonpaisteesta. Huomenna saatat jaksaa yhden asian enemmän. Kertoo aikaisemmin alkoholia päivittäin nauttinut, joka on tiputtanut juomisensa alle puoleen. Vieläkin menee koppa kaljaa vikossa, mutta ei mene yli kahta.
Ei kukaan vain tajua tätä. Kuin seinille puhuisi. Toki kiitän lämpimistä viesteistä ja neuvoista. Luen artikkeleita, jos joku sielunsisar teksteistä löytyisi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi kukaan ei ymmärrä kun sanon etten vain jaksa enää. Sitten tulee syyllistäviä kommentteja, että itse valinnat teet jne. Kyllä se on totta mutta sitä helvetin stigmaa ei ole enää välittää ja se on se suurin ongelma. Haluaisi vain pois täältä. Syödä kunnolla kaikkea, lihoa vaikka kaksisataa kiloa ja sitten vain menehtyä. Kun ei vaan saa sitä yhteyttä itseensä enää.
Ap
Ei kukaan tule kehumaan luovuttamista, miksi edes sellaista haluat? Ainoa suunta on eteenpäin. Itse päätät lähteekö johtaako tie ylöspäin vai alaspäin. Ei sitä kukaan voi tehdä puolestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että ongelmani ovat jo päässeet niin pahaksi etten tiedä miten on edes mahdollista nousta enää. Tiedostan vielä kuinka paljon se vaatii oikeasti töitä, mielen lujuutta ja motivaatiota, että asiat paranisi. Paha on vaan se, että mitään niistä minulla ei ole enää. Olen psyykkisesti luovuttanut ja tuntuu ettei mitään aivoyhteyttä tai stigmaa enää ole päässäni motivoitua elämästä. Olen muuttunut tällaiseksi laiskaksi ja veltoksi mitä en ole ennen ollut. Ennen jaksoin yrittää mutta en vain enää saa itseäni mihinkään suuntaan. Kuin vain olisi matkustajana kulkuvälineessä, jonka tietää suistuvan ja katsoo tyynenä sen loppuun asti ennen kuin loppu tulee.
Ap
Tuo on virheellinen ajatusmalli, jonka olet antanut jäädä päähäsi kiertämään kehää. Ihan ekaksi, sinun pitäisi tajuta, ettet ole mikään arvoton p*ska. Ei kukaan ole (paitsi kaiketi joku tunnoton sarjamurhaaja tms.). Muista vanha viisaus "norsunkin voi syödä pala kerrallaan". Aloita pienestä, ei sinun tarvitse panna koko elämääsi kerralla remonttiin. Riittää, että aloitat jostain helpommasta kulmasta ja jatkat siitä jaksamisesi mukaan. Hieman pitää kyllä pinnistellä eikä luovuttaa heti, ennen kuin on aloittanutkaan. Tätä voisi verrata kuntoiluun: liika rehkiminen on jopa vaarallista, mutta aina pitää hieman ylittää itsensä, jotta kehitystä tapahtuisi. Tämä on positiivinen kehä: mitä enemmän edistyt, sen enemmän koet iloa itsestäsi ja saavutuksistasi ja halua jatkaa. Nyt olet negatiivisessa kehässä - kuvittelet, ettei mikään enää voi sinua auttaa ja olet totaalisesti ja peruuttamattomasti epäonnistunut. Tämä on harhaa, älä usko siihen. Ota ne tärkeät ensiaskeleet parempaan suuntaan. Älä haaskaa elämääsi, olet vielä nuori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi kukaan ei ymmärrä kun sanon etten vain jaksa enää. Sitten tulee syyllistäviä kommentteja, että itse valinnat teet jne. Kyllä se on totta mutta sitä helvetin stigmaa ei ole enää välittää ja se on se suurin ongelma. Haluaisi vain pois täältä. Syödä kunnolla kaikkea, lihoa vaikka kaksisataa kiloa ja sitten vain menehtyä. Kun ei vaan saa sitä yhteyttä itseensä enää.
Ap
Ei kukaan tule kehumaan luovuttamista, miksi edes sellaista haluat? Ainoa suunta on eteenpäin. Itse päätät lähteekö johtaako tie ylöspäin vai alaspäin. Ei sitä kukaan voi tehdä puolestasi.
En minä mitään helvetin kehuja täältä hae. Enkä edes tiedä miksi kirjoitan. On kai pakko saada ilmaistua tätä oloa jotenkin ja tekisi usein mieli huutaa. Olen sisäisessä kaaoksessa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmekymppisenä ehdit vielä korjata suuntaa. Meistä aika moni on tehnyt elämässä vääriä valintoja ja tekisi jälkeenpäin katsottuna toisin. Mutta mitä ei voi muuttaa, ei kannata muistella. Alkoholi ei tuo mitään hyvää kenenkään elämään. Olen vierestä katsonut, kun oma isä meni ennen aikaisesti hautaan 58-vuotiaana ja ymmärrän kyllä, että jos molemmat vanhemmat on alkoholisteja, niin heikkous siihen aineeseen voi olla sekä geeneissä että opittu tapa. On kuitenkin lukuisia esimerkkejä ihmisistä, jotka ovat saaneet voimaa nousta suosta ja raitistua. Tätä toivon myös sinulle, koska sinussa on edelleen osa, joka välittää, koska muuten et olisi kirjoittanut tänne.
"Nuoruus oli täynnä seksuaalista hyväksikäyttöä, väkivaltaisia kumppaneita ja vaikka mitä oli."
Olet kokenut kauheita asioita. Ei ihme, ettet ole kyennyt ajattelemaan selkeästi. Toivottavasti jaksaisit vielä yrittää ja alkaa purkaa tilannettasi, työskennellä kohti parempaa. Elämäsi on arvokas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten olen täällä lukemattomia kertoja kirjoittanut: naiset eivät osaa tehdä hyviä valintoja. Tässä taas hyvä esimerkki.
Voisitko olla masentunut? Silloin kaikki tuntuu yhtä harmaalta jaskalta, elämä sarjalta epäonnistumisia ja tulevaisuus ihan yhtä kurjalta. Tiedän, koska olen nyt itse tuossa tilanteessa. Lääkitys on käytössä ja käyn terapiassa, jospa tämä tästä paremmaksi muuttuisi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa masennukselta. Siihen voi saada apua. Oikeasti, siitä on mahdollista parantua! Ensi askel on hakea apua.
Olen hakenut todella monia kertoja apua. Saan lääkkeitä. Taas nostettiin masennuslääkkeen annosta.
Olen hakenut terapeuttia mutta ne on todella kiven alla. Paljon olen lähettänyt emaileja eri terapeuteille mutta en ole edes tutustumiskäynnille asti päässyt sillä oikeasti heidän aikansa ovat aivan täynnä. Eikä ihme.
Perkele. En enää yhtään tajua elämää tai itseäni. En mitään. Olen sekoamassa tai kuvittelen eläväni helvetissä. Kaikki tuntuu niin epätodelliselta ja raskaalta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap: Ymmärrän tilanteesi sillä olen itsekin ollut tuollaisessa umpikujassa, ettei ole kiinnostusta tai motivaatiota tai näkymää mihinkään. Kannattaa vaan silloin pakottaa itsensä jonkin kiinnostavan asian pariin, sillä motivaatio tulee usein vasta tekemisen kautta, kun asiaan pääsee sisälle. Itselläni on eräs harrastus intohimon kohteena, mutta kadotin otteen ja kiinnostuksen siihen, kun en antanut asialle enää aikaa. Siis asioihin täytyy paneutua ja pakottaa itsensä niihin. Säännölliset rutiinit kannattaa ottaa käyttöön.
Alkoholi sotkee aivotoimintaa. Se voi aiheuttaa sen, että kaikki tuntuu menevän päin p:tä.
Moni wt pitää nuorena pilkkanaan kunnollisia lapsia ja nuoria. Ovat nössöjä ja pinkoja. No, tuloksia niitetään sitten myöhemmin elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi kukaan ei ymmärrä kun sanon etten vain jaksa enää. Sitten tulee syyllistäviä kommentteja, että itse valinnat teet jne. Kyllä se on totta mutta sitä helvetin stigmaa ei ole enää välittää ja se on se suurin ongelma. Haluaisi vain pois täältä. Syödä kunnolla kaikkea, lihoa vaikka kaksisataa kiloa ja sitten vain menehtyä. Kun ei vaan saa sitä yhteyttä itseensä enää.
Ap
Ei kukaan tule kehumaan luovuttamista, miksi edes sellaista haluat? Ainoa suunta on eteenpäin. Itse päätät lähteekö johtaako tie ylöspäin vai alaspäin. Ei sitä kukaan voi tehdä puolestasi.
En minä mitään helvetin kehuja täältä hae. Enkä edes tiedä miksi kirjoitan. On kai pakko saada ilmaistua tätä oloa jotenkin ja tekisi usein mieli huutaa. Olen sisäisessä kaaoksessa.
Nämä kirjoituksesi on niin nähty. Mitkään kehotukset, ymmärtämiset ja tukemiset eivät näytä muuttavan sitä asiaa että et ala tehdä mitään toisin. Sitten kirjoittelet vähän lisää samaa litaniaa, loputon kierre.
Olet vasta kolmekymppinen. Saat asiat käännettyä vielä tuossa iässä, et oikeasti ole liian vanha. Mutta on toimitava heti. Jos odotat vielä 10 vuotta, peli on selvä. Mutta jos skarppaat nyt, voit onnistua.
Et mennyt niihin vertaisryhmiin mistä puhuit aiemmin?
En tiedä miksi kukaan ei ymmärrä kun sanon etten vain jaksa enää. Sitten tulee syyllistäviä kommentteja, että itse valinnat teet jne. Kyllä se on totta mutta sitä helvetin stigmaa ei ole enää välittää ja se on se suurin ongelma. Haluaisi vain pois täältä. Syödä kunnolla kaikkea, lihoa vaikka kaksisataa kiloa ja sitten vain menehtyä. Kun ei vaan saa sitä yhteyttä itseensä enää.
Ap