Onko jonkun elämä aikuisena ollut helppoa ja mukavaa?
En tiedä odotanko mä vain liikoja? Mutta kun koko aikuisikäni on ollut yhtä paskassa tarpomista.
Kommentit (9)
On se pääsääntöisesti ollut helppoa ja mukavaa. Toki vastoinkäymisiäkin on ollut. Aikoinaan ero avovaimosta tai edellisen työpaikan lakkauttaminen. Kaikki on aina kuitenkin kääntynyt parhain päin.
Juu ei ole ollut liikaa seesteisyyttä. Viime viikolla tiistaina klo 22 avomies ilmoitti erosta, alle kaksi vuorokautta myöhemmin hän oli poistanut kaikki tavaransa, nyt en tiedä missä hän on, kun ei aio enää vastata kun "yksinkertaisesti minulla ei ole sinulle enää mitään asiaa". Vielä kaksi päivää ennen eroa oli seksiä. Hieno mies!
Näin 58-vuotiaana on helppoa ja mukavaa, asunnot ja autot on maksettu. Työ on varmaa rutiinia ja motivoivaa ja rahaa on ruhtinaallisesti ja eläkepäivät koittavat 7 v kuluttua.
Joillakin on helpompaa kuin toisilla. Itse olemme oppiläksymme valinneet tähän elämään (edellisissä elämissä). Tämän kun ymmärtää niin helpottaa. Kaikella mitä tapahtuu, on tarkoitus.
Eipä erityisemmin. Välillä kivaa, välillä tylsää, välillä kauheeta ja välillä todella perseestä.
Opiskeluaikaa lukuun ottamatta ei. Nyt olen jo sen verran "iäkäs", että ymmärrän ettei sen niin helppoa tarvitse ollakaan ja osaan paremmin nauttia arjesta töineenkin.
Kuka oikeastaan on luvannut että olisi seesteistä, mutta kun ajattelen, että elämäni pohja tipahti avioerossa, niin onhan se loppujen lopuksi pientä.
Elämähän on ylä- ja alamäkiä. Nyt on - kopkopkop - seesteistä. Kaikki on just nyt hyvin.
muutenkin, kun taaksepäin elämää katsoo, niin huomaa, että kaikki asiat ovat aina järjestyneet. Aina. Vaikka sillä hetkellä tai niinä vuosina ole niin tuntunut. Tämän tajuaminen kantaa tänä päivänä: vaikka tänään on asiat huonosti, niin tiedän, että lopputulos on kuitenkin hyvä.
n55