Mitä olen HS:n keskiluokka mittarin mukaan 7/15 keskiluokkaonen :O!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No viininjuontia lukuun ottamatta ihan yleissivistykseen kuuluvia juttuja, ainakin tietää/tuntea nuo, pitäminen sitten tietysti asia erikseen.

En kyllä itsekään tunne tuota Miles Davisin kappaletta, mutta olen nähnyt Kahlon teoksia ja todellakin pidän niistä, olen kiinnostunut Almodóvarin elokuvista ja olen lukenut Madame Bovaryn.

Ja en ole keskiluokkaa todellakaan, elän työkyvyttömänä Kelan tuilla.

Keskiluokkaisuus on myös henkistä ilmapiiria, kulttuuri- ja sosiaalista pääomaa, ei vain tulotasoa tai sitä mitä vanhempasi tekevät työkseen.

Kulttuurista pääomaa voi olla kaikissa yhteiskuntaluokissa.

Voi, mutta se on erilaista pääomaa eri yhteiskuntaluokissa. 

Eli mielestäsi vaikkapa Flaubertia ei lueta ylemmissä tai alemmissa sosiaaliluokissa? Outoja kuvitelmia.

Vierailija kirjoitti:

Muistaakseni Madame Bovaryn lukeminen kuului ainakin ysärillä lukion äidinkielen kurssiin. Että ei tuo minusta oikein kerro muuta kuin että todennäköisesti ihminen on käynyt lukion, ja suunnilleen muistaa mitä siellä on ollut ohjelmassa.

Minusta keskiluokkaisuus on asenne. Halutaan tiettyjä statuselementtejä elämään, oli ne sitten tavaroita (tietyn tasoinen auto, asunto, sisustus) tai asioita (tietyn tyyppiset lomamatkat, lasten harrastukset, omat harrastukset, mielenkiinnon kohteet) sen kummemmin miettimättä, nauttiiko itse juuri niistä. Tekee asioita siksi että niin "kuuluu" tehdä, jotta tuttava/ystäväpiirissä tai sukulaiset eivät kohottelisi kulmia ja ettei tulisi suljetuksi pois joukosta. Toki duunariluokassakin on tätä ryhmäpainetta, mutta siellä on kuitenkin enemmän sallittua poiketa siitä. Se, että automekaanikko pekka tykkää klassisesta musiikista, naurattaa kavereita ja aiheuttaa todennäköisesti jonkin verran naljailua, mutta kui

Yhteiskuntaluokissa tärkeää onkin juuri se distinktio. On olemassa tapoja tehdä selväksi, että ei kuulu johonkin toiseen yhteiskuntaluokkaan. Että seinällä ei ole niitä duunareiden Live, laugh ja love -tauluja on hyvä esimerkki distinktiosta. 

Harrastaako lapset soittamista (mieluiten jousisoitin, puhallin, piano tms klassisen musiikin soitin), jääkiekkoa, ratsastusta, voimistelua, tanssia tai jotain palloilulajia? 

Harrastaako perheen aikuiset hiihtoa, suunnistusta, maastopyöräilyä tai esim triathlonia/maratonjuoksua? 

Eli mielestäsi vaikkapa Flaubertia ei lueta ylemmissä tai alemmissa sosiaaliluokissa? Outoja kuvitelmia.

Lukeeko duunarit sinusta paljonkin klassista kaunokirjallisuutta nykyisin? Että jos menen juttelemaan vaikka sen Alepan kassan tai Alkon vartijan kanssa Flaubertistä, se onnistuu?

Vierailija kirjoitti:

Eli mielestäsi vaikkapa Flaubertia ei lueta ylemmissä tai alemmissa sosiaaliluokissa? Outoja kuvitelmia.

 

Lukeeko duunarit sinusta paljonkin klassista kaunokirjallisuutta nykyisin? Että jos menen juttelemaan vaikka sen Alepan kassan tai Alkon vartijan kanssa Flaubertistä, se onnistuu?

Ei aavistustakaan, mahdollisesti. Ja ei Flaubert silti keskiluokkaan kuulu koska kaikki lukion käyneet lukevat Madame Bovaryn. Ja lukiostakin päätetään lähteä duunariammatteihin. Jonka lisäksi tietysti myös ylempi sosiaaliluokka on Bovarynsa lukenut.

Olisi ollut mielenkiintoisempaa pyrkiä tunnistamaan asioita jotka erottavat keskiluokan ylemmistä ja alemmista sosiaaliluokista.

Vierailija kirjoitti:

Muistaakseni Madame Bovaryn lukeminen kuului ainakin ysärillä lukion äidinkielen kurssiin. Että ei tuo minusta oikein kerro muuta kuin että todennäköisesti ihminen on käynyt lukion, ja suunnilleen muistaa mitä siellä on ollut ohjelmassa.

Minusta keskiluokkaisuus on asenne. Halutaan tiettyjä statuselementtejä elämään, oli ne sitten tavaroita (tietyn tasoinen auto, asunto, sisustus) tai asioita (tietyn tyyppiset lomamatkat, lasten harrastukset, omat harrastukset, mielenkiinnon kohteet) sen kummemmin miettimättä, nauttiiko itse juuri niistä. Tekee asioita siksi että niin "kuuluu" tehdä, jotta tuttava/ystäväpiirissä tai sukulaiset eivät kohottelisi kulmia ja ettei tulisi suljetuksi pois joukosta. Toki duunariluokassakin on tätä ryhmäpainetta, mutta siellä on kuitenkin enemmän sallittua poiketa siitä. Se, että automekaanikko pekka tykkää klassisesta musiikista, naurattaa kavereita ja aiheuttaa todennäköisesti jonkin verran naljailua, mutta kui

Mutta kyllähän keskiluokkalaiset asuu ja sisustaa tosi erilaisilla tavoilla. Ja harrastaakin. Ja kuuntelee erilaista musiikkia. Tai niin ainakin mun keskiluokkaisessa kuplassa. Eroaa elämäntyyli yleensä niistä työväenluokalle tyypillisistä ja yläluokille tyypillisistä jutuista, mutta on kyllä tosi laajasti erilaisia variaatioita keskiluokkaisuudesta olemassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli mielestäsi vaikkapa Flaubertia ei lueta ylemmissä tai alemmissa sosiaaliluokissa? Outoja kuvitelmia.

 

Lukeeko duunarit sinusta paljonkin klassista kaunokirjallisuutta nykyisin? Että jos menen juttelemaan vaikka sen Alepan kassan tai Alkon vartijan kanssa Flaubertistä, se onnistuu?

Ei aavistustakaan, mahdollisesti. Ja ei Flaubert silti keskiluokkaan kuulu koska kaikki lukion käyneet lukevat Madame Bovaryn. Ja lukiostakin päätetään lähteä duunariammatteihin. Jonka lisäksi tietysti myös ylempi sosiaaliluokka on Bovarynsa lukenut.

Olisi ollut mielenkiintoisempaa pyrkiä tunnistamaan asioita jotka erottavat keskiluokan ylemmistä ja alemmista sosiaaliluokista.

Ei kyllä kaikki lukion käyneet ole lukenut Madame Bovarya. Ei varsinkaan nykyaikana, kun ei monet lue oikein yhtään mitään.  

"Mutta kyllähän keskiluokkalaiset asuu ja sisustaa tosi erilaisilla tavoilla. Ja harrastaakin. Ja kuuntelee erilaista musiikkia. Tai niin ainakin mun keskiluokkaisessa kuplassa. Eroaa elämäntyyli yleensä niistä työväenluokalle tyypillisistä ja yläluokille tyypillisistä jutuista, mutta on kyllä tosi laajasti erilaisia variaatioita keskiluokkaisuudesta olemassa."

Voi olla, tuosta olisi kiinnostavaa kuulla enemmän. Mitkä ne keskiluokan erot ylempiin ja alempiin sosiaaliluokkiin ovat havaintojesi mukaan, liittyen asumiseen, sisustamiseen, harrastamiseen ja musiikkiin? Ja tämä on siis ihan aito kysymys, itsekin kun taidan aika kuplassa elää.

Mä sain 3/15. En koe kuuluvani keskiluokkaan. Tulotaso on hyvä, mutta keskiluokkaisuus ei niin paljoa siihen taida liittyä? En harrasta kulttuuria, olen aina asunut ja haluankin asua vain kerrostalossa. Mulle tärkeempää on liikunnan harrastaminen ja uuden oppiminen (kunhan vain on voimavaroja, aina ei jaksa innostua). Ja terveys. Alkoholista en tykkää, viinin juontia en ole koskaan ymmärtänyt, maistuu pahalle, suu kuivuu ja pää tulee kipeäksi 😅

"Yhteiskuntaluokissa tärkeää onkin juuri se distinktio. On olemassa tapoja tehdä selväksi, että ei kuulu johonkin toiseen yhteiskuntaluokkaan. Että seinällä ei ole niitä duunareiden Live, laugh ja love -tauluja on hyvä esimerkki distinktiosta."

Juuri tämä. Keskiluokalla on isoin hätä erottautua alemmista luokista, ja siksi jos joku erottautuu duunarityylisellä harrastuksella tai muulla vastaavalla, hän saa hyvin nopeasti huomata olevansa paariaa. Pelätään että jos oma kaveri tykkää autojen rassaamisesta tyyliin latela, niin muut tutut mieltää hänetkin duunariksi kaverin takia. (Tämä on nyt kärjistetty esimerkki, irl toiminta on toki hienovaraisempaa.) Kun taas duunari-identiteetin omaavia ei haittaa, jos joukossa on joku "hienostelija", koska se oikeastaan vain nostaa kaveriporukan tasoa, tekee siitä mielenkiintoisemman.

Siksi mielestäni keskeisin keskiluokan merkki on asenne.

Minä kirjoitin äidinkielestä ällän ja olen lukenut kaiken maailman klassikkoteoksia jo suunnilleen alakoulusta alkaen, mutta Madame Bovary on kyllä jäänyt välistä. Olenkin vasta toisen polven akateeminen, että ehkä mun vanhemmat oli henkisesti vielä työväenluokkaa eikä ymmärtäneet opettaa että tää ois ollut ehdottoman tärkeä. 

Tuo testi oli kuin suoraan av:lta, ei puhetta rahan merkityksestä, ja keskiluokka käsitetään kulttuurin kautta. Mutta ei kulttuuriharrastus tai jazz määritä luokkaa. Olen keskiluokkaisella alueella asuva, ja työkaveritkin keskiluokkaisia, mutta veikkaan olevani ainoa, joka on kuunnellut Kind of Bluen ja pitänyt siitä. Olen ollut suuren osan elämästäni köyhä. Keskiluokan tunnistaa omasta mielestäni lapsiin kohdistuvasta kunnianhimosta ja tietynlaisesta helikopterivanhemmuudesta. Itse annan lasten olla rauhassa 😀 11/15 

Vierailija kirjoitti:

Minä kirjoitin äidinkielestä ällän ja olen lukenut kaiken maailman klassikkoteoksia jo suunnilleen alakoulusta alkaen, mutta Madame Bovary on kyllä jäänyt välistä. Olenkin vasta toisen polven akateeminen, että ehkä mun vanhemmat oli henkisesti vielä työväenluokkaa eikä ymmärtäneet opettaa että tää ois ollut ehdottoman tärkeä. 

Ei kai se vanhempien tehtävä ole opettaa sinulle mitä kuuluu keskiluokkaiseen makuun. Se tulee sinun ihan itse omaksua ja muodostaa oma identifikaatiosi. 

Vierailija kirjoitti:

Eli mielestäsi vaikkapa Flaubertia ei lueta ylemmissä tai alemmissa sosiaaliluokissa? Outoja kuvitelmia.

 

Lukeeko duunarit sinusta paljonkin klassista kaunokirjallisuutta nykyisin? Että jos menen juttelemaan vaikka sen Alepan kassan tai Alkon vartijan kanssa Flaubertistä, se onnistuu?

Harva keskiluokkainenkaan sitä on lukenut, ei ainakaan omana kouluaikana tullut luettavaksi, ja on sen jälkeenkin jäänyt lukematta. 

Vierailija kirjoitti:

"Yhteiskuntaluokissa tärkeää onkin juuri se distinktio. On olemassa tapoja tehdä selväksi, että ei kuulu johonkin toiseen yhteiskuntaluokkaan. Että seinällä ei ole niitä duunareiden Live, laugh ja love -tauluja on hyvä esimerkki distinktiosta."

 

Juuri tämä. Keskiluokalla on isoin hätä erottautua alemmista luokista, ja siksi jos joku erottautuu duunarityylisellä harrastuksella tai muulla vastaavalla, hän saa hyvin nopeasti huomata olevansa paariaa. Pelätään että jos oma kaveri tykkää autojen rassaamisesta tyyliin latela, niin muut tutut mieltää hänetkin duunariksi kaverin takia. (Tämä on nyt kärjistetty esimerkki, irl toiminta on toki hienovaraisempaa.) Kun taas duunari-identiteetin omaavia ei haittaa, jos joukossa on joku "hienostelija", koska se oikeastaan vain nostaa kaveriporukan tasoa, tekee siitä mielenkiintoisemman.

Siksi mielestäni keskeisin keskiluokan merkki on asenne.

Päinvastoin minusta. Pohjanmaalla kasvaneena muistan, miten hienostelu oli pahinta kaikesta. Kaupunkilaisella keskiluokkaisella duunariharrastukset ovat vain persoonallisia. 

"Mutta kyllähän keskiluokkalaiset asuu ja sisustaa tosi erilaisilla tavoilla. Ja harrastaakin. Ja kuuntelee erilaista musiikkia. Tai niin ainakin mun keskiluokkaisessa kuplassa. Eroaa elämäntyyli yleensä niistä työväenluokalle tyypillisistä ja yläluokille tyypillisistä jutuista, mutta on kyllä tosi laajasti erilaisia variaatioita keskiluokkaisuudesta olemassa. "

No tottakai, sillähän se erottautuminen tehdään. Mutta mikä siellä on taustalla? Minusta on hedelmällisempää miettiä sitä, kuin listata yksittäisiä keskiluokkaan kuuluvia tavaroita tai asioita, varsinkin kun nämä tavarat ja asiat vaihtuvat ajan kuluessa alempien luokkien kiinnostuessa niistä. Siinä vaiheessa kun prisman myyjän keittiön pöydän päällä on lokki valaisin, Lokki valaisin lakkaa olemasta haluttu statussymboli keskiluokalle. Ja tämä on se pointti, vaikka keskiluokkainen ihminen itse tykkäisi siitä lokki valaisimesta, se hankkiutuu siitä eroon, jos huomaa että lähikaupan myyjän vuokrakaksion ikkunasta loistaa sama valaisin. Hän ei enää kehtaa pitää sitä itse. 

Sanoisin että monet mainitut asiat on myös ikäkysymyksiä. Ehkä kunnon keskiluokkaiseksi päästäkseen täytyy olla myös keski-ikäinen tai yli sen? Eri sukupolvilla on vähän eri taiteen lajit jotka on suosiossa jne. Hassu joku yksittäinen artisti keskiluokkaisuuden mittarina. 

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että monet mainitut asiat on myös ikäkysymyksiä. Ehkä kunnon keskiluokkaiseksi päästäkseen täytyy olla myös keski-ikäinen tai yli sen? Eri sukupolvilla on vähän eri taiteen lajit jotka on suosiossa jne. Hassu joku yksittäinen artisti keskiluokkaisuuden mittarina. 

Tietenkin. Ihmisen maku ja tyyli ovat kypsiä keski-iässä. Nuorena tulee sählättyä ja etsittyä itseään. 

Minä olen myös kasvanut sellaisessa ympäristössä, että monen mielestä "hienostelu" oli hirveän noloa ja todellakin jostain kaunokirjallisuudesta puhumista katsottiin kieroon ja ihmeteltiin että mitä tuo luulee olevansa. Nykyiset keskiluokkaiset tutut taas hyväksyy tosi monenlaisia harrastuksia ja mielenkiinnonkohteita kavereillaan. 

Päinvastoin minusta. Pohjanmaalla kasvaneena muistan, miten hienostelu oli pahinta kaikesta. Kaupunkilaisella keskiluokkaisella duunariharrastukset ovat vain persoonallisia. 

Niin, ennen oli näin, jako maalaisiin ja kaupunkilaisiin oli vahva. Mutta oletko asunut Pohjanmaalla viime vuosina? Ei ole nykyään enää näin.