Lue keskustelun säännöt.
Kiva nähdä, tulkaa kylään (älkää vaan missään nimessä tulko)
04.09.2008 |
En kyllä tajua näitä ihmisiä, jotka ovat tavatessa niin iloisia ja kutsuvat kylään jne. ja eivät TODELLAKAAN tarkoita sitä... Itse olen niin ärsyttävän suora ja rehellinen, että en osaa tuollaista yhtään ja en tietenkään tajua tätä yhtään (urpo mikä urpo). Toki tervehdin puolituttujakin ja vaihdan heidän kanssaan sanan jos toisenkin, mutta en koskaan kutsu meille ketään, joita en meille oikeasti tahdo.
Siis tarina menee näin... tutustuin ekan lapseni aikaan tässä lähistöllä asuvaan naiseen, jonka kanssa kävimme vaunulenkillä aina silloin tällöin. No, sitten saimme molemmat toiset lapset ja tuli kaikkia kiireitä, joten se sitten jäi. Sitten törmäsimme kerran sattumalta ja hän oli niiiiiin super-iloinen meidät nähdessään ja pyysi meitä niin leikkimään heille, esikoiset kun samanikäiset. No, minä sitten otin kutsun tosissani, ja soitin hänelle parina päivänä, mutta hän ei vastannut. No, ajattelin, että lastenhoidon lomassa ei aina ehdi (olisi pitänyt jo tajuta siinä vaiheessa, kun hän ei soittanut edes takaisin) ja laitoin sitten tekstarin, että koska tulemme. No, siihen hän sitten vastasi ja kävimmekin heillä kylässä ja kaikki oli "niin ihanaa taas ja taas nähdään jne. ja hän nyt sitten tulee lastensa kanssa meille ja meidän vieressä olevaan puistoon jne." Juup. ei näkynyt tätiä sen koomin. Ja nyt minäkin jopa tajusin, että ahaa, seura ei voisi vähempää kiinnostaa, vaikka toisin sanotaankin. No, tästä aikaa ehkä noin ½ vuotta ja tänään törmäsin häneen kaupassa. Voi itku kun tuli paha mieli. Ja taas voi, että mitä teille nyt kuuluu tsirp tsirp..... Muisti vielä vanhemman lapseni nimen väärin, vaikka tavannut hänet monta kertaa silloin vaunulenkkiaikaan. Tällä kertaa ei sentäs kutsunut kylään eikä sanonut tulevansa meille. Ehkä huomasi, että olin vähän vaitonainen/vaivautunut.
Niin tämän vuodatuksen perusteena oli vain se, että en ymmärrä ylitsevuotavaa ystävällisyyttä ja kutsumista jne. jos oikeasti ei tarkoita sitä. Minusta se on loukkaavaa.
Kommentit (15)
nimeä? Et sulla kun ei kamuja ole, niin ei silläkään saisi olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Takana voi olla myös joku alemmuudentunto sua kohtaan, sopis tuohon yli-iloisuuteen jne. Eli oikeasti on sitä mieltä, mutta ajattelee sisimmässään ettei teistä koskaan voisi tulla kavereita koska sä olet niin paljon parempi kuin hän.
Siis voi olla näin. Mä uskon kyllä enemmän tähän vaihtoehtoon kuin siihen ettei haluais teitä nähdä. Kyllä kaupassa on ihan mahdollista moikata asiallisestikin ja jatkaa matkaa. Mä olen nimittäin itse samanalainen kuin tuttavasi sellaisia ihmisiä kohtaan joita arvostan ja joista pidän. On vaan niin iso kynnys kutsua heitä meidän kamalaan kotiin, ja olen usein niin väsynyt ja masentuntu etten vaan jaksa enkä halua. Mutta jos en oikeasti halua tavata jotain ihmistä, en mä mene silloin tuollaisia puhumaan. Ja on myös niin, ettei aina jaksa kutsua vastavieraillulle tai tulla kylään, vaikka olisikin ollut edellisellä vierailulla TOSI kivaa.
Todennäköisesti tämä nainen vilpittömästi haluaa tavata sinua ja lapsiasi, mutta ei nyt sentään joka viikko.
kutsun ihmisiä kylään (sopimatta päivää), mutta lapsiperheessä tämä arki vaan jotenkin menee eikä arjen kiireissä sitten oikeasti tule aikaa toteuttaa tapaamisia. Halua kyllä olisi. Puoli vuotta menee tosi nopeasti - en ole kohta nähnyt sinä aikana edes hyvin rakkaita ystäviäni kahden kilometrin päässä:-/
Yhden viikon aikana ei ehdi sosieerata kovin montaa ihmistä ja sitten jos sairastellaan tai on lomia, ei ketään. Ja kuukaudet kuluvat.
Uskoisin siis, että tuttavasi on aivan tosissaan sanomisissaan, aika vain on huristanut - olihan tässä kesä ja lomatkin välissä. Joillakin ihmisillä on laaja tuttavapiiri ja joskus on aikoja, jolloin sitä tapaa vain muutamaa hyvinkin tiheästi, ja muut jäävät vähemmälle huomiolle, vaikka he olisivat ihan yhtä mukavia ja haluttua seuraa.
Sinuna pitäisin yhteyttä - olen itsekin mielissäni, jos joku tekee ihan konkreettisia aloitteita tapaamisiin, kun välillä olen itse aloitekyvytön niitä tekemään (aina löytyy siivoamista yms. tekemistä, mitkä pitää hoitaa ensin pois jaloista...).
Oliko koko purkauksen suurin pontti se, että sä loukkaannuit kun ei muista sun kultamussukan
nimeä? Et sulla kun ei kamuja ole, niin ei silläkään saisi olla?
ap vastaa. Et ehkä lukenut/ymmärtänyt viestiäni. Siis pahoitin mieleni tämän ihmisen käytöksestä muuten ja kun näin hänet tänään kaupassa, niin minulle tuli todella epämiellytävä olo. Vielä kun hän muisti lapseni nimen väärin niin ajattelin, että tämä ihminen ei ole todellakaan aito minua kohtaan. Ja pikkuinen ihminen kun olen, niin loukkaannuin tästä(kin).
En tiedä hänen kaveri-tilanteestaan tuon taivaallista (en siis tunne häntä mitenkään hyvin, päivittelin tässä vain hänen tyyliään). Ystäviä mulla on muuten ihan riittävästi, mutta kotona olevia äiti-tuttuja hyvin vähän, joten sellainen tuttavuus olisi minusta ollut ihan kiva, jo lastenikin vuoksi.
Juu, olen unohtanut tämän tyypin, en tosiaan odota häneltä enää mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kehun vain silloin kun jostakin oikeasti pidän. Esim kun kaverillä on hieno kampaus niin sitä sitten tunteella ihastelen.
En pidä siitä kun jotkut kehuvat esim vaatteet joka kerta tavatessamme. Olisi hienoa jos kehuttaisiin vain silloin kun on aihetta. Eli kun päällä on virttynyt t-paita joka korostaa liikaa mahamakkaroita, niin se ei todella ansaitse kehuja.
ja tulkaa tekin joskus meillä käymään, mutta eivät IKINÄ kutsu. Minustakin rehellisyys olisi reilumpaa, kuin odotella vuosikausia jotakin kutsua, jota ei koskaan tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kutsun ihmisiä kylään (sopimatta päivää), mutta lapsiperheessä tämä arki vaan jotenkin menee eikä arjen kiireissä sitten oikeasti tule aikaa toteuttaa tapaamisia. Halua kyllä olisi. Puoli vuotta menee tosi nopeasti - en ole kohta nähnyt sinä aikana edes hyvin rakkaita ystäviäni kahden kilometrin päässä:-/
Yhden viikon aikana ei ehdi sosieerata kovin montaa ihmistä ja sitten jos sairastellaan tai on lomia, ei ketään. Ja kuukaudet kuluvat.
Jos tiedät, että sinulla on kiireitä, niin älä silloin kutsu ketään kylään! Jos tosissaan haluat toisen kylään, niin kyllä sinä saat järjestettyä siihen aikaa. Tai ainakin voit sanoa tyyliin "olisipa tosi mukava, kun tulisit kylään. Minulla on aika paljon kiireitä, joten yritän järjestää aikaa" tms. Eli pointtini on, että parempi on, että sanot suoraan, miksi ei pikaisesti voi tulla kylään.
Yleensä kuittaan kutsun kommentoimalla, että "ilmoittele milloin teille sopii, niin me tullaan". Ja yllättäen sit ei ikinä jälkeenpäin kuulu mitään, kunnes taas törmätään kaupassa tai jossain.
Nämä tapaukset on sellaisia puolituttuja, jotka eivät vaan kai keksi mitään muutakaan sanomista erotessamme. Oikeiden ystävien kanssa tapaamiset sovitaan tyyliin "tulkaa käymään ensi viikonloppuna/keskiviikkona/huomenna jne."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se pullahtaa suusta. Sitä tapaa sen ihmisen, muistaa miten kivaa oli kun viimeksi tavattiin ja sitten ihan rehellisesti sanoo että olis kiva nähdä. Ja sitten taas käy niin että viikot vierähtää normaalissa oravanpyörässä eikä sitä oikeaa hetkeä kyläilyyn ikinä tunnu tulevan. Omaa saamattomuuttahan se on ja väsymystä, mutta ei se sitä tarkoita etteikö siinä sanomistilanteessa tarkoittaisi mitä sanoo.
Esim. just tänään sanoin yhdelle puolitutulle jonka tapasin kaupassa että olisi kiva kun se tulisi lapsineen joskus käymään, ja todellakin tarkoitin sitä. Se vastasi että joo, olisi tosiaan kiva tulla käymään, ehkä ensi viikolla - ja sitten lähdimme eri suuntiin kun kumpikaan ei enää keksinyt sanottavaa. Mä tosiaan toivoisin että se tulisi ensi viikolla meille, mutta en tiedä miten edetä tästä, koska mua nolottaisi liikaa soittaa sille ja pyytää uudestaan, kun emme tosiaankaan tunne kovin hyvin.
Joten jos se ei ole mua rohkeampi, tuskin tulee visiittiä ensi viikolla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jotain haluja ystävyyteen on.
Tekosyiden varjolla ei olisi tullut.
Voi olla oikeesti vaan niin kiireistä ja uusiakin ystäviä, että ei meinaa ehtiä. Yht´äkkiä vaan huomaa, että taas on kuukausi ja toinenkin vierähtänyt.
Voiko oikeesti olla noin iloinen tavatessaan sut, jos ei yhtään tarkoita? Jotenkin uskoisin, että olisi ollut vaivautuneempaa.
Olisikohan sellainen ihminen, että jos sinä ehdotat tiettyä päivää, niin hän ilahtuisi, kun ei itse "ehdi".
Vaikea tietysti näkemättä tilannetta analysoida tarkemmin.
Tarkoitan oikeasti sitä että tulkaa kylään, ja pidän ihmisistä jos niin sanon. Mutta sitten olen niin väsynyt arjen keskellä (kaksi lasta pienellä ikäerolla), että en jaksa pitää yhteyttä. Ja mielestäni pitäisi kutsua vastavuoroisesti kylään myös.
Ja jos huomaan että toinen on suuttunut ja vaivautunut, luulen että hän ei välitä minusta. Enkä halua ottaa yhteyttä yksipuolisesti. Ja jos joskus sovittu meno jää, ja jää, niin tulee kaikkea ja hämärtyy ajankulu, ja sit aattelen, että koska tostakaan ei ole kuulunut mitään, niin en osaa ottaa yhteyttäkään. Harmi. Ehkä pitäisi yrittää olla aktiivisempi, mutta ei vaan jaksa. Ei meil kyl oo kavereitakaan yhtään, miksiköhän.
Ja kasvomuistini on vielä tosi kehno, nimimuisti myös. Harmi. Miten oppisin muistamaan paremmin ihmiset? Ja et he voisi ottaa yhteyttä jos en ite muista ja jaksa vastata, ja multa jää helposti 2vk päähän viestiin vastaaminenkin joskus.
Vaikka silti välitän ehdottomasti! Masennus on ikävä sairaus..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi kiva ihminen ja olisi oikeasti mukavaa tutustua, mutta en ole vaan saanut aikaiseksi. Enkä muista myöskään tutun lasten nimiä, koska olen ne tavannut yhteensä kai kolme kertaa, joista yksi ohimennen. Mulla on vaikeuksia muistaa läheisempienkin tuttujen (joita nähdään säännöllisesti pari kertaa vuodessa) lasten nimiä!
Mä en vaan enää jaksa nähdä vaivaa tuttavuuksien ylläpitämiseksi kuten nuorempana. Olen aika tyytyväinen ystäväpiiriini sellaisenaan. Eikä tämä tarkoita sitä, että uudet tuttavuudet olisivat mitenkään huonompia, mutta ystävyyden rakentamiseen pitää aina pistää jonkun verran aikaa ja energiaa, ja tässä elämäntilanteessa mulla ei vaan niitä ole.
surullista, että noita "jenkkityylisiä" ihmisiä asuu myös täällä. Itseäni myös harmittaisi, jos kävisi samalla tavalla, varsinkin kun täällä päin ei noita lapsiperheitä kovinkaan paljon ole.
Eipä siinä auta muu kuin vain unohtaa koko tyyppi.