Muilla samoja fiiliksiä parisuhteessa?

Ei ole samoja fiiliksiä. En kestäisi tuollaista päivääkään. Suosittelen, että lakkaat kiduttamasta itseäsi. Mitä jos aloittaisit näyttämällä tämän tekstin puolisolle? Sinua ilmeisesti pelottaa puhua, mutta mene silti pelkoa päin. Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua? Ero? Sekin on parempi kuin kärsiä hiljaa. Elämä on liian lyhyt tuollaiseen. 

Aikuisen pitää se suu avata, jotta mikään suhde pysyy kunnossa. 

Ei se kumppanin vika ole, jos omat rakkauden tunteet alkaa hiipua. Enemmän kuin sitä kumppanin toimintaa kannattaisi pohtia omaansa. Osa ihmisistä ei pysty olemaan pitkässä suhteessa koska koko ajan pitäisi olla jotain elämää suurempaa tunnetta. Normaali arki ei riitä. Kun itse ei pysty luonaan suhteeseen hyvää fiilistä, aletaan syyttää toista. Ap voisi aloittaa vaikka siitä laittautumusesta, jonka kertoo lopettaneensa. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole samoja fiiliksiä. En kestäisi tuollaista päivääkään. Suosittelen, että lakkaat kiduttamasta itseäsi. Mitä jos aloittaisit näyttämällä tämän tekstin puolisolle? Sinua ilmeisesti pelottaa puhua, mutta mene silti pelkoa päin. Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua? Ero? Sekin on parempi kuin kärsiä hiljaa. Elämä on liian lyhyt tuollaiseen. 

Ei musta kokoajan tunnu samalta. Suhde on vielä suht tuore, ollaan vasta vuos oltu yhdessä. Oon tottunu ennen tätä puhumattomiin suhteisiin ja nyt kun oon tässä suhteessa puhunut niin tuntuu, että jatkuvasti pitäis puhua ja aina ei jaksa. Varmasti tästä puhutaan taas, mut mulla ei oo vielä ollu voimavaroja siihen. Oon sit vaan täyttäny päivät muilla asioilla. Kävin jopa eksällä sisustamassa meidän lasten huoneen 😅 todennäkösesti näytän myös ton tekstin jossain vaiheessa nykyselle, sit ku jaksan siitä puhua. 

Välillä tuntuu vaan siltä että mulle ei riitä mikään, koska vaikka alotuksessa on se mitä oon tuntenu nyt viikon verran joka päivä niin ei toi nykynen täysin etäinen oo. Mietin että vaadinko sitä läheisyyttä liikaa. Koska esim suukkoja on kuitenkin muutaman kerran päivässä ja esim eilen veti mut yhtäkkiä keittiössä luokseen silleen "tänne sieltä", suuteli ja kerto rakastavansa. Lisäks sohvalla laittaa aina tyynyn syliin niin, että voin laittaa pääni siihen. Ja iltaisin haluu mut hetkeks kainaloon. Mut jotenki se kainaloon menoki tuntuu siltä, että meen hetkeks hänen puolelle sänkyä ja palaan omaan nurkkaani. 

En mä tiedä ottaako siks niin koville kun se alkuhuuma alkaa olla ohi ja ennen sitä kosketusta ja läheisyyttä oli paljon enemmän ja nukuttiinki lähekkäin.

Kaffebulla kirjoitti:

Ei se kumppanin vika ole, jos omat rakkauden tunteet alkaa hiipua. Enemmän kuin sitä kumppanin toimintaa kannattaisi pohtia omaansa. Osa ihmisistä ei pysty olemaan pitkässä suhteessa koska koko ajan pitäisi olla jotain elämää suurempaa tunnetta. Normaali arki ei riitä. Kun itse ei pysty luonaan suhteeseen hyvää fiilistä, aletaan syyttää toista. Ap voisi aloittaa vaikka siitä laittautumusesta, jonka kertoo lopettaneensa. 

Oon mä nyt viime viikolla laittautunu. Lauantaina ja sunnuntaina oli tekoripsetki. Viimeis pari viikkoa sit olin laittanu kynttilöitä makuuhuoneeseen ja seksikkäissä alusvaatteissa ootin nyksää kun se tuli kaupasta kotiin. Mut eihän siitä mitään tullu ku toisella on sellanen jakso ettei tee mieli. Oltiin me sillon sit lähekkäin, mut on vaikee tuntee itteensä seksikkääks ku toisella on jakso ettei tee ollenkaan mieli. Omien puheidensa mukaan sillä ei oo tänävuonna tehny mieli ees omaakivaa. 

Mut sen myönnän, et mulle se normaali arki ei riitä. Eikä se tarkota, etten pystyis pitkään suhteeseen. Mun edellinen suhde oli yli 10v. Ihmiset on erilaisia ja mä kyllästyn nopeesti perus arkeen, jonka takia esim toi kynttiläjuttu. 

On niin kylmää, ettei lämmöstä viitsi edes haaveilla.

Ookei. Olen varmaan väärä ihminen kommentoimaan tähän ketjuun, koska en oikein pysty samastumaan. Itse oon ollut samassa parisuhteessa nyt 12 vuotta ja mieheni läheisyys tuntuu edelleen kutkuttavalta. Arki ei tunnu arkiselta ja tylsältä hänen kanssaan, koska hän on niin kiinnostava ihminen. Toki erilaisia vaiheita on ollut. Alkuhuuma kesti meillä noin kolme vuotta. Mutta muutettiin yhteen vasta 1,5 vuoden seurustelun jälkeen. Kuinka kauan te olette asuneet yhdessä? 

Hiertääkö sinua erityisesti tuo nukkuminen? Haluaisit nukkua lähekkäin, lusikassa, mutta puolisosi on eri maata? 

"Mut eihän siitä mitään tullu ku toisella on sellanen jakso ettei tee mieli. "

Tässä sanon suoraan että jos kumppanina on ihminen jolla on säännöllisesti "kuivia" jaksoja niin siihen pitää joko osata suhtautua tai sitten suhde ei tule koskaan toimimaan kunnolla. Ihmistä ei saa väkisin haluamaan jos se ei halua joten ainoa mitä voit tehdä on kunnioittaa sitä toisen haluttomuutta ja mikä vielä tärkeämpää - olla ottamatta siitä itseensä.

Ymmärrän myös että on ihmisiä jotka eivät halua että heillä on suhteessa kuivia kausia ja silloin pitää ottaa kumppani jolla ei sellaisia ole. Niitäkin on. 

Mullekaan ei "normaali arki" riitä. Sikäli, jos arki käsitetään harmaaksi puurtamiseksi, jossa toiselle tuikataan korkeintaan ehkä nopeasti hyvänyönsuukko nukkumaan mennessä. Mutta olen onnekkaasti yhdessä toisen romantikon kanssa, hyvin arkistahan meidänkin elämä oikeasti ulkoisilta puitteiltaan on, mutta jotenkin siinä on säilynyt sellainen pieni taika vuosien kuluessakin. On paljon läheisyyttä, molemmat muistaa kertoa, että rakastaa, välillä järjestetään pikkuisia yllätyksiä ja käydään vaikka käsikkäin ihailemassa auringonlaskua rannalla. 

Uskoin pitkään, että yksinkin voi luoda romantiikkaa, johon puoliso voi vaan tulla vieraana, mutta tulipa edellisessä suhteessa lopulta todettua että ei se näin ole. Sinne tiettyyn maailmaan pitää päästä yhdessä. Muuten käy yleensä niin, että käytännölliselle puolisolle toinen vaikuttaa lopulta lapselliselta haihattelijalta ja romantikolle kumppanista tulee harmaa ankeuttaja.

Puhu sille kumppanille nyt vaan. Katso, pääsettekö samalle kartalle. Jos ette, niin toista et voi muuttaa, sitten pitää pystyä joko itse muuttumaan tai lähteä eri reiteille. Puhumattomuus on kumppanille (ja itsellesikin) epäreilua, et anna edes mahdollisuutta.

Jospa etsisit itsellesi kumppanin, joka myös nauttii kynttilöiden sytyttelystä konkreettisesti ja vertauskuvallisesti? 

Vierailija kirjoitti:

Ookei. Olen varmaan väärä ihminen kommentoimaan tähän ketjuun, koska en oikein pysty samastumaan. Itse oon ollut samassa parisuhteessa nyt 12 vuotta ja mieheni läheisyys tuntuu edelleen kutkuttavalta. Arki ei tunnu arkiselta ja tylsältä hänen kanssaan, koska hän on niin kiinnostava ihminen. Toki erilaisia vaiheita on ollut. Alkuhuuma kesti meillä noin kolme vuotta. Mutta muutettiin yhteen vasta 1,5 vuoden seurustelun jälkeen. Kuinka kauan te olette asuneet yhdessä? 

Reilu puolisen vuotta, oli käytännön kannalta fiksuin ratkasu kun mieheltä loppu työt toisessa kaupungissa ja työsuhdeasunto meni siinä. Oli aika aikasta, mut iteki tein siihen aikaan 2-3 vuotta ja mun lapset on mulla joka toinen vk ni oli muutenki hankalaa nähdä alkuun. Meilläki meni esim joulukuu viel tosi hyvin, mut tää vuos on lähteny käyntiin vähän nihkeesti. Vaik viime vuonnaki oli ongelmia mitä käytiin läpi ja tuntu et puhuttiin jatkuvasti. Ja toi mies on kyl sellanen et haluu keskustella ja rakentaa suhdetta, mut mulle se tuottaa haastetta siinä mielessä, et en oo tottunu siihen et kokoajan tarvii selittää miltä tuntuu. Ja tiedän et tää on ihan musta kiinni oleva ongelma, mut nihkeetä olla aina ite se jolla on joku ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Hiertääkö sinua erityisesti tuo nukkuminen? Haluaisit nukkua lähekkäin, lusikassa, mutta puolisosi on eri maata? 

Varmaan se, jotenki torjuttu olo ku alkuun nukuttiin useinki lähekkäin ja joskus mies silitti mut uneen jos en saanu unta. Eikä varsinaisesti se nukkuminenkaan vaan se, että esim aamusin toinen ei tuu mun lähelle herätessään ja iltasinkin se on sitä, et mä meen kutsusta kainaloon "sen puolelle" hetkeks. Ja varmaan se seksin puutekin siinä mielessä, et ollaan puhuttu siitä kuinka siinä on ihan erilailla lähellä ja molemmille se on seksin lisäks läheisyyttä. 

Kai se tuntuu musta vähän liian kaverilliselta et lähinnä vaatteet päällä ollaan lähekkäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ookei. Olen varmaan väärä ihminen kommentoimaan tähän ketjuun, koska en oikein pysty samastumaan. Itse oon ollut samassa parisuhteessa nyt 12 vuotta ja mieheni läheisyys tuntuu edelleen kutkuttavalta. Arki ei tunnu arkiselta ja tylsältä hänen kanssaan, koska hän on niin kiinnostava ihminen. Toki erilaisia vaiheita on ollut. Alkuhuuma kesti meillä noin kolme vuotta. Mutta muutettiin yhteen vasta 1,5 vuoden seurustelun jälkeen. Kuinka kauan te olette asuneet yhdessä? 

Reilu puolisen vuotta, oli käytännön kannalta fiksuin ratkasu kun mieheltä loppu työt toisessa kaupungissa ja työsuhdeasunto meni siinä. Oli aika aikasta, mut iteki tein siihen aikaan 2-3 vuotta ja mun lapset on mulla joka toinen vk ni oli muutenki hankalaa nähdä alkuun. Meilläki meni esim joulukuu viel tosi hyvin, mut tää vuos on lähteny käyntiin vähän nihkeesti. Vaik viime vuonnaki oli ongelmia mitä käytiin

Ikävä sanoa, mutta kuulostaa siltä, että ette vaan sovi yhteen. Nyt jo noin paljon ongelmia. Toki joskus alussa on ongelmia, kun ei vielä ymmärretä toista. Mutta jos et jaksa edes puhua näistä, niin eihän tuo kestävältä vaikuta. 

Vierailija kirjoitti:

"Mut eihän siitä mitään tullu ku toisella on sellanen jakso ettei tee mieli. "

Tässä sanon suoraan että jos kumppanina on ihminen jolla on säännöllisesti "kuivia" jaksoja niin siihen pitää joko osata suhtautua tai sitten suhde ei tule koskaan toimimaan kunnolla. Ihmistä ei saa väkisin haluamaan jos se ei halua joten ainoa mitä voit tehdä on kunnioittaa sitä toisen haluttomuutta ja mikä vielä tärkeämpää - olla ottamatta siitä itseensä.

Ymmärrän myös että on ihmisiä jotka eivät halua että heillä on suhteessa kuivia kausia ja silloin pitää ottaa kumppani jolla ei sellaisia ole. Niitäkin on. 

Sillon kun me tavattiin kerroin ite, että mulla voi olla kuivia kausia jos saan masennusjakson (mulla on 2 tyypin bipo) näin ei kuitenkaan nyt oo ollu. Sit taas miehellä ei ennen oo ollu niitä kuivia kausia, mut tää on meidän suhteen aikana toinen. Tosin sen edellisessä suhteessa seksiä ei kuulemma koskaan ollut kun n. Kerran kuussa koska nainen ei kuulemma halunnut ja seksi oli vähän ku "palkinto" jos käyttäyty oikein. 

Oon nyt tehny saman minkä tein viimekski kuivan kauden aikana. Alkuun yritin tehdä aloitteen muutaman kerran ja sit sanoin, että on miehen vuoro tehdä alote sit kun hän haluaa. Viimeks kuivakausi loppu pari päivää sen jälkeen kun ei ollu painetta siitä että sitä pitäis harrastaa. Nyt tää on kestäny 2vk sen jälkeen kun sanoin. Mut kuten sanottu, se ei oo varsinaisesti se seksin vaan tietynlaisen siihen liittyvän läheisyyden puute. 

Ja mua vähän jo etukäteen turhauttaa se, et sit kun sitä seksiä taas on niin mulla kestää monta kertaa ennen ku taas totun siihen ja pystyn tulemaan. Me ollaan miehen kanssa molemmat demiseksuaaleja, joka varmasti vähentää seksiä niissä vaiheissa kun on jotain ongelmaa ja sit taas huolestuttaa se, et jos se läheisyys muutenki hiipuu niin seksi loppuu ihan kokonaan. Ja vaikka oon demiseksuaali niin oon tosi seksuaalinen, haluisin päivittäin ja saatan pitää omaakivaa päivittäin sillon kun miehen kanssa ei oo seksiä. 

Ei ole. Otan vastuun suhteesta ja sanon heti mikset tee sitä ja tätä enää. Kuulostaa siltä että sulla on ap jotain suuria ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Mullekaan ei "normaali arki" riitä. Sikäli, jos arki käsitetään harmaaksi puurtamiseksi, jossa toiselle tuikataan korkeintaan ehkä nopeasti hyvänyönsuukko nukkumaan mennessä. Mutta olen onnekkaasti yhdessä toisen romantikon kanssa, hyvin arkistahan meidänkin elämä oikeasti ulkoisilta puitteiltaan on, mutta jotenkin siinä on säilynyt sellainen pieni taika vuosien kuluessakin. On paljon läheisyyttä, molemmat muistaa kertoa, että rakastaa, välillä järjestetään pikkuisia yllätyksiä ja käydään vaikka käsikkäin ihailemassa auringonlaskua rannalla. 

Uskoin pitkään, että yksinkin voi luoda romantiikkaa, johon puoliso voi vaan tulla vieraana, mutta tulipa edellisessä suhteessa lopulta todettua että ei se näin ole. Sinne tiettyyn maailmaan pitää päästä yhdessä. Muuten käy yleensä niin, että käytännölliselle puolisolle toinen vaikuttaa lopulta lapselliselta haihattelijalta ja romantikolle kumppanista tulee harmaa ankeuttaja.

Jep, kuten niin moni on sanonu niin pitää ettii sitä energiaa puhumiseen. Oon huomannu saman kun sä, myös kumppanin pitäis olla sellanen romanttinen. Nykyinenkin on jollain tasolla, kyllä se usein niistä kynttilöistäkin nauttii ja lähtee mukaan mun juttuihin, vaik ei oikein osaa ite ideoida. Me esimerkiks tehtiin toisillemme joulukalenterit ja ollaan kynttilän valossa maalailtu toistemme selkiin ja oon saanu kukkia. 

Sylikkäinnukkuja on ainakin tieteen mukaan väärässä. Parasta unenlaadun kannalta olisi nukkua eri sängyissä. 

Kiitos vastauksista, otan nyt neuvosta vaarin ja lähen keskustelemaan asiasta. Ehkä mä tarvitsin ensin vähän muuta keskustelua ja noita kysymyksiä niin ymmärrän ehkä itseänikin vähän paremmin, iso kiitos kaikille -ap

"Sillon kun me tavattiin kerroin ite, että mulla voi olla kuivia kausia jos saan masennusjakson (mulla on 2 tyypin bipo) näin ei kuitenkaan nyt oo ollu. Sit taas miehellä ei ennen oo ollu niitä kuivia kausia, mut tää on meidän suhteen aikana toinen. Tosin sen edellisessä suhteessa seksiä ei kuulemma koskaan ollut kun n. Kerran kuussa koska nainen ei kuulemma halunnut ja seksi oli vähän ku "palkinto" jos käyttäyty oikein. "

Kuulostaa kyllä siltä että teidän suhteessane on ainekset monenlaisiin ongelmiin seksin saralla. Tuo mioehenkään edellinen suhde ei kuulosta terveeltä ja on saattanut jättää jälkensä mieheen.

Teidän kannattaisi ehkä harkita seksuaaliterapautilla käymistä.